Puumaja josta Tarzankin olisi ylpeä Saturday, March 4, 2006
Posted by Sami Oinonen in design.trackback
Hei kaikki pikkuviikarien isät. Nyt kannattaa unohtaa epätoivoinen säheltäminen ja teennäiset isä-poika-yhteishengen kohottamiseen tähtäävät nikkarointi-illat puumajojen, soutuveneiden ja pommisuojien parissa. Ei ne koskaan kuitenkaan sinulta valmistu ja pojastasi tulee kuitenkin todennäköisemmin balettitanssija, kuin kädentaitojen Renesanssi-Uusis.
Puumajankin saat nyt avaimet-käteen-periaatteella, sillä hätiin rientää saksalainen puunhalaaja-arkkitehtikollektiivi Baumraum, joka tekee tilaustyönä juuri sinun pihapiiriisi, lempparitammeesi ja viikarisi oudoimpiinkin leikkimieltymyksiin sopivan puumajan. Ei oo vaikeeta, ei.
Designblogi Inhabitatin luomuskribentti valaisee haltioituneena Baumraumin arborikulttuurisia designfilosofiataustoja hienosti. “Puumajaa suunittelessa on…hyvä ottaa mukaan hyppysellinen lapsuuden nostalgiaa ja maalaisromantiikkaa.” ja jahka puumaja on saatu asennettua paikalleen niin sinuakin odottaa palkinto, sillä sinäkin “liityt leikin ilosanoman viejien joukkoon”.
Right on, en voisi itsekään paremmin sanoa. En tiedä tosin uskaltaako Baumraumin puumajoissa edes leikkiä, niin ovat hienoja, virheettömiä ja puhtoisia. Ehkäpä niissä viihtyvät isät paremmin. Tuskin niiden täydellisten teak-verhoilujen keskellä uskaltaa räjäytellä pienoismallilennokeita kinureilla tuhannen päreiksi, tai poltella muovisotilaita sulaksi massaksi, tai nakuttaa ekstranauloja, -hyllyjä ja salalokeroita strategisiin paikkoihin. Tai ihan vain tehdä kaikkea vallatonta stressaamatta niinkään että tuleeko seinään skraduja ja kaatuuko nyt yks seinä tai kaksi.
Inhabitatin Sarah visioi vielä kirjoituksessaan paratiisimaisen skenaarion:
I like the idea of building around an old, mature fruit tree, where you will literally be showered with ripe fruit during parts of the year (Of course, this could get messy.)
Missähän ulottuvuudessa tuollaisia valtavia hedelmäpuita kasvaa Mikä-mikä-maan lisäksi?
Baumraumin puumajat ovat kliinisen lapsuusvision lippulaivoja. Ehkä kuulemmekin kohta naapurustossa raikuvan: “Iskä hei, onks wlani alhaalla tai jotain, mä en pääse irkkiin!!” Ah, vallaton, ainutkertainen lapsuus.

Comments»
No comments yet — be the first.