Kun mikään ei enää riitä III Friday, July 21, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre.trackback
En ole koskaan osallistunut värikuula-ammuntoihin, vaikka mieli tekisi niin. Ne tuntuvat olevan varsin suosittuja varsinkin yritysten tiimipäivien patojenmurtajina. En yhtään ihmettele, sillä kaikki jotka ovat käyneet silmittömästi räiskimässä liipasinsormensa ruvelle vouhottavat aina sitä samaa “…born to kill…man is a hunter…blow your head clean off…” -tarinaa. Eli vaikuttaa varsin asialliselta. Jos nyt kuitenkin saisin aikaiseksi, niin sonnustautuisin en enempää enkä vähempää kuin kuvan sotisopaan ja aseisiin. Mörssärit ovat mallia “The Defender – Paintball Gun from Hell”. Se sylkee kuulaa ahteriin 80 laakia sekuntissa. Ei paha.
Aiemmin Kun mikään ei enää riitä-sarjassa tapahtunutta:
Birgitta, ostin grillin, isolla G:llä,
Nyt on isin vuoro leikkiä
Kerran käytiin osaston kesken jossain kellarissa järjestetyssä (voisi olla hauskempaa kunnon metsässä) ja pikkuveli on kiertänyt Suomea jonkun joukkueen jäsenenä kisoissakin.
Molempien ‘kokemusten’ perusteella säälisin tuota kuvan sankaria, se vastaan ammutut ottaa aika kipeää tuon tpaidan läpi ja paljaisiin käsiin… eli pari kerrosta vaatetta joka kohdassa kannattaa olla.
Sweeeee-eeeee–eeeeet——–eeeeet! Mulle kanssa tollane!
Mä diggaisin kanssa paintball hässäkästä, mutta tuon varustuksen kanssa voisin uskotella itselleni ettei kyseessä ole paint-balls-hässäksästä.
Timolle:
Jospa hän(kuvan sankari) luottaa aseistuksen tuoman itsevarmuuden pohjalta, että vastustaja ei kykene vastaamaan hänen murhaavaan tuleen. Vähäinen suojavarustus myös kielii vastustajalle sankarin ylivoimaisuuden, koska nähtävästi hän ei koe tarpeelliseksi käyttää resursseja suojaukseen.