Onnellisten oravanpyörä Saturday, September 30, 2006
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.3 comments
Mahtavaa. Kukapa ei haluaisi kävellä vehreällä ruoholla, vaikka keskellä betoniviidakkoa. Tuumasta toimeen. Kolme kanadalaista arkkitehtiopiskelijaa toteutti tämän ruohomattopyörän. Helsingin kannattaisi ehdottomasti investoida tällaisiin city-pyöriin iänikuisten neonvihreiden polkupyörien sijaan. Oravanpyörien hallinta on liikennevaloissa ja alamäissä luonnollisesti hieman haastavaa, mutta pitäähän sitä kaupunkikäyskentelyssä jotain jännittäviä elementtejä olla. Itselle ja muille.
Muistellen Friday, September 29, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre.1 comment so far
Chris Fondell, Alaska Jewelry Incin “Hymyilevä Jalokivikauppias” on oivaltanut jotain olennaista miesten mielistä ja siitä miten tärkeää joidenkin tärkeiden merkkipäivien muistaminen vastakkaiselle sukupuolelle on. Hän on luonut Remember Ring-sormuskonseptin, joka muistuttaa merkkipäivästä kuumentamalla itseään tasatunnein merkkipäivän aatosta lähtien. Ei huolta huomisesta, sillä tällä sormuksella voi sormet kuumina singahdella lahjaostoksilla ja kukkakaupoissa.
Ei ole mikään ihme, että keskivertomies ei koskaan muista mielitiettynsä tai suhteensa merkkipäiviä. Järkevä mies unohtaa systemaattisesti, mutta tiedostamattaan sellaiset päivät, jotka tietävät hervotonta rahanmenoa asioihin, joilla ei ole mitään tekemistä moottoreiden, urheilun tai niiden yhdistelmän eli pyhimmästä pyhimmän kanssa.
Minäkään en ole koskaan saanut järkeiltyä itselleni mm. mikä ihme niissä merkkipäiväruusuissa viehättää. Nehän ovat kuolleita! Voi itku mitä symboliikkaa. Ninpä olen aina hankkinut vähintään sata vuotta kestäviä istutuksia. Tai, miksi aina pitää hilautua joillekin romanttisille kynttiläillallisille. Niistähän saa etelänlomilla ihan tarpeekseen ja vielä jonkin lämpöohjuksen lailla pöydän kulmaan liimautuvan sombrerokolmikon kaupan päälle kujertamaan lovmiitenderiä viikset hulmuten.
Remember Ringille olisi tilausta. Tosin sen käyttäminen muodostuu ongelmalliseksi, jos mielitietty sattuu olemaan paatunut merkkipäiväfanaatikko. Ei olisi kovin miehekästä näyttäytyä useiden sormusten kanssa varsinkaan kun niihin kaiverretut päivämäärät eivät välttämättä jäsenny paniikkiostospakon alla. “Hääpäivä? Kenen hääpäivä? Päivä, jolloin Lissu pakotti kosimaan? Ilta ensimmäinen alla norjan lehtikuusipuun?”
Että saattaa kaikesta huolimatta tulla väärät lehtivihreät hankittua.
Juhlahuutokauppaan Thursday, September 28, 2006
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.2 comments
Huutokaupat ovat mukavaa ja hyödyllistä ajanvietettä. Monesti on mukaan tarttunut tuiki tärkeitä tavaroita tuoleista höyläpenkkeihin ja monesti on saldona ollut vain pullakahvit ja vanhojen tavaroiden hypistely.
Tänä perjantaina 29.9. on ravintola Kaisaniemessä klo 19 alkaen tarjolla meklari Mikko Paavolan 60-vuotisjuhlien kunniaksi järjestettävä juhlahuutokauppa. Tarjolla mm seuraavia olennaisia arkea elävöittäviä esineitä:
- 51 kpl Valtiopäiväpöytäkirjoja, vievät tilaa hyllyssä 4 m
- 50-luvun peltiautoja MC ja Citröen
- Miesten E-P:n kansallispuku koko n 52 – puukko helavöineen, hattuineen…
- Mummon vanha matkalaukku – lukot ehjät – muutoinkin älyissään pieni
- Keskustan kello – puuraameissa
- Samantha Fox PEILITAULU koko 32×22 cm
Ja huutokaupan jälkeen Aikuistentanssit 20-24:00. Kaunista.
Korkeasaaren hirvien talvenvietosta Thursday, September 28, 2006
Posted by Sami Oinonen in status quo.4 comments
Armoitettu brittiskribentti Ben Elton (The Young Ones, Blackadder, Popcorn) kirjoitti vuonna 2001 kirjan nimeltä Dead Famous – tarina tosi-tv-sarjasta nimeltä House Arrest. Vaikka kirja ei nyt parhainta Eltonia olekaan, pystyi hän jo viisi vuotta sitten keskellä brittien orastavaa Big Brother-huumaa näkemään mihin kaikki voisi päätyä. Murhaan.
Kirjassa yksi House Arrest-talon naisasukeista murhataan kesken seksihakuisen kännisaunottelun tylysti hänen ollessaan heittämässä vettä. Leipäveitsi päähän. Zapp! Kirjassa rikosetsivä yrittää ymmärtää sarjan tuottajalta, miksi asukkien annettiin humaltua. Tuottaja vastaa:
Well, it’s obvious, isn’t it? To try to get them to have sex… look, I’m not a social worker, inspector. I make telly! And I’m sorry if it offends you, but telly has to be sexy!
Niinpä niin. Eikö olisi siis kaikkien osapuolien kannalta järkevämpää, että jatkossa Big Brotherit typistettäisiin yhteen kolmen tunnin lähetykseen. Eli:
1. tunti rajua nousuhumalaa ventovieraiden kanssa,
2. tunti rajua seksihakuista kännisaunottelua,
3. tunti rajua nyrkkitappelua voittajan selvittämiseksi.
Säästyneillä tuotantoresursseilla voisi vaikka esittää tosi-tv:tä Korkeasaaren hirvien talvenvietosta.
BB:stä on hesarin mukaan häädetty joku mieskilpailija, koska hänen epäilleen kähmineen kännissä känniin nukkunutta naissellitoveriaan. No, ei mitenkään yllättävää, sillä Elton kuvasi taitavana ihmistuntijana juuri vastaavan tapahtumakulun Dead Famous-kirjassaan. Mitähän tapahtuu Suomen BB:ssä seuraavaksi? Taidanpa lukea sen Eltonin kirjan uudelleen.
Niin, ja mitä vastasi kirjan murhaaja, kun häneltä kysyttiin motiivia?
So what if I did kill her? She got what she wanted, didn’t she? She got her fame!
Mannerlaatat murtuvat Wednesday, September 27, 2006
Posted by Sami Oinonen in brändit, innovaatiot, trendit.add a comment
Competitors will know years ahead in some cases what fields we’re working on… We’ve decided we’ll take that risk and seek our competitive advantage elsewhere.
John Kelly, SVP, Technology and Intellectual Property, IBM
New York Timesin mukaan IBM julkistaa patenttihakemuksensa webissä. Yhtiö toivoo olevansa esimerkkinä muille suurille patentinhaltijoille, jotka ibarin lailla käyttävät hervottomasti aikaa kilpailijoiden patenttien analysointiin ja kaikennäköisten patenttierimielisyyksien ja -oikeudenkäyntien soissa tarpomiseen.
Ei ole kovin vaikeaa kuvitella mistä IBM sitten hakee kilpailuetua olemassaolevan patenttiportfolion merkityksen vähentyessä. Yhtiö pyrkii, ei pelkästään luomaan sisäisen innovointia edistävän yrityskulttuurin, vaan myös rakentamaan uusia innovointia edistäviä toimintatapoja koko sidosryhmäverkostolleen.
IBM uskoo todennäköisesti, että näillä mekanismeilla se saa parannettua innovaatioidensa laatua. Kun asiakkaat, toimittajat ja työntekijät osallistuvat innovointiprosessiin, niin lopputuloksesta tulee heidän palautteensa kautta enemmän merkityksellisempi. Kaikille osapuolille. Jalo ajatus.
Koti, uskonto ja kivääri Tuesday, September 26, 2006
Posted by Sami Oinonen in status quo.add a comment
Nyt tämä Popular Sciencen ilmakiväärimainos vuodelta 1947 kuulostaa ja näyttää lähinnä hupaiselta.
We… The Boys of America believe in these OUR RIGHTS: the right to LIBERTY, hard-won by our forefathers ~ the right to HAPPINESS that comes with the growth of a healthy body and mind ~ the right to TRAINING, thoughtfully planned by parents, school and church ~ the right to OPPORTUNITY, to live, learn, play and grow up in the time-honored traditions of a free people ~ and the right to learn to SHOOT SAFELY.
Toisaalta, teksti voisi yhtä hyvin olla vaikka jostain tämän päivän National Rifle Associationin mainoksesta. Olisihan se vallan hienoa, jos meillä olisi presidentti Halosen maijapoppas-pönötyskuvien sijasta koulujen seinillä tämänkaltaisia julisteita. Muistuttamassa siitä, mihin ei kannata pyrkiä.
Samin nikkarointinurkka Monday, September 25, 2006
Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.add a comment
Tuntuu siltä, että blogiini eksyy joka ainoa päivä joku, jolla on leikkimökin rakentaminen tapetilla. Varsinkin nyt kun alkaa olla viimeiset hetket saada jotain aikaan vielä tämän syksyn aikana. Blogissani hakusana “tee-se-itse leikkimökki” on jopa suositumpi kuin “SEX”, “SEX und bikes” tai “naisia kumisaappaissa“. Valitettavasti minulla ei ole tähän mennessä ollut yhtään kättä pidempää neuvoa etsiville. Olen ainoastaan ruotinut luksus-puumajoja, ei muuta.
No, koska äititeresa-vaihde iski päälle niin minäpä korjaan tilanteen, sillä olen itsekin joutunut viran puolesta perehtymään asiaan. Alla kokemusperäisiä vinkkejä ja havaintoja möksän rakentajille. Olkaa hyvät.
1) Leikkimökin valinta
A) Jos haluat ostaa täysin valmiin tai koota jonkin valmiin leikkimökkipaketin, jossa vähintäänkin seinät tulevat elementteinä, niin kartoita tarjonta ensin webistä. Kannattaa tsekata rautakauppojen websaitit, jos sieltä löytyisi mieluinen malli. Huomasin itse, että esim. Luoman Oy toimittaa monille (mm. Kesko, Starkki) ihan näpsäkän näköisiä leikkimökkejä. Jos muumimalli viehättää, niin Puutuote Hovilla on ainakin yksi nätin näköinen malli. Niin ja naapurustoa kiertämällä sitä löytää innoitukseksi vaikka minkälaista leikkimökkiä.
B) Jos haluat rakentaa itse ja vaikuttaa puumateriaaleihin, mutta edetä valmiista piirustuksista, niin rakentaja.fi:stä löytyy yksi hyvä perusmalli. Jos jenkkihalpistyyli viehättää, niin sitten tämä DIY Networkin möksä on sinun. “diy playhouse” -haulla törmää helposti kyllä muihinkin “open hardware”-henkisiin piirustuksiin.
C) Jos haluat suunnitella ja rakentaa itse
Onneksi olkoon, sinulla on ilmeisesti rajattomasti aikaa. Ottaen huomioon, että leikkimökki kiinnostaa jälkikasvua keskimäärin yhden kesän, niin mieti tarkkaan haluatko todellakin panostaa tähän vaihtoehtoon. Googlen SketchUp on mielestäni hyvä suunnittelutyökalu, koska sillä voit simuloida miten mökki toimii pihapiirissäsi ja mitkä värit toimivat talon, ruohonleikkurin tallirakennuksen ja viktoriaanisen puutarhamaailmasi kanssa. Tämä vaihtoehto on kyllä kieltämättä houkutteleva, sillä silloin voit suunnitella leikkimökin silmällä pitäen sen tulevaisuuden pääkäyttötarkoitusta eli ulkovarastoa.
2) Kokoa “Dream team”
Valitse itsesi/muu asiasta tietävä työnjohtajaksi. Käskyjä helposti tottelevia työmiehiä on hyvä olla 3-4. Vähemmällä homma menee nylkyttämiseksi ja enemmällä paikalla on liian monta työnnäennäisjohtajaa ja piirustusten tulkitsijaa ja rakentelu suistuu kollektiiviseen juputtamiseen ja lapion nojailuun kuin kunnan projekteissa kuunaan.
3) Mitkä rakennusluvat?
Rakennuslupia ei tarvitse, jos mökki on alle 2m x 2m ja jos se yli 4m päässä naapurin rajasta. Tosin kuka niitä lupia hakee tai kyselee. Meillä Kirkkonumella on ainakin vahva perinne rakennella ensin ja kysellä sitten.
4) Naapurisopu
On erittäin tärkeää kysyä myös mahdollisten naapureiden mielipidettä, jos mökki nyt sattuu juuri heidän ilta-aurinkonsa linjalle. Ei ole mitään pahempaa kuin yhdestä leikkimökistä alkanut (tai pahentunut) sanaton naapurikauna. Toisaalta, mökkiä on aika helppoa siirrellä muutaman miehen voimin, jos nyt naapurin herneinen nenä niin vaatii.
5) Kustannukset
Itse päädyin rakennusvaihtoehtoon A. Mökki oli Maskusta hankittu “Satu”, jossa seinät tulivat valmiina elementteinä. Kattohuovat ja harkot hankin K-raudasta. Kaiken kaikkiaan kokonaiskustannukset olivat siten n. 500 euroa pl. maalit ja omalle ja sukulaisten työlle laskettu hinta. Aikaa kului kuvan pisteeseen kuutisen tuntia, vaikka välillä kahviteltiin, korjattiin kuljetuksessa hajonnutta seinäelementtiä (grr…) ja taivasteltiin virheellisiä piirustuksia.
Päivitys 06.06. 2007:
Tänä keväänä sain vihdoin maalattua leikkimökin loppuun asti. Viime syksyllä homma jäi hieman kesken legendaaristen “ilmojen” takia. Pinotexin ulkomaalia kului kahteen kerrokseen kaiken kaikkiaan noin vajaa kuutisen litraa, puolet valkoista ja puolet vaaleanvihreää. Lisäksi lakkaa lattiaan ja puunsuojaa kyllästetylle kuistille. Maaleihin, tarvikkeisiin jne. kului vajaa 100 euroa ja aikaa paloi maalarinteipillä kikkailuun ja pensselöintiin noin 12 tuntia. Hain vielä Ikeasta (!?) leikkimökkiin pöydän ja kaksi tuolia (19,90€). Nyt möksä näyttää vihdoin ihan säpäkältä.
—
Ja ensi kerralla Samin nikkarointinurkassa rakennetaan sitten ilmasilta Kirkkonummen ja Helsingin välille.
Lapsuuden loppu Sunday, September 24, 2006
Posted by Sami Oinonen in brändit, kuluttaminen, tee-se-itse.add a comment
Pitäisikö lelupakkauksissa olla tämänkaltaisia varoituksia nykyisten sijaan? Ainakin MAKE-lehden mukaan pitäisi. MAKE on tehnyt uusimpaan numeroonsa ylläolevan kaltaisia ehdotuksia uusiksi varoitustarroiksi, sillä lehti on huolestunut liian holhoavan ja varovaisen kasvatuksen vaikutuksesta lasten haluun ja kykyyn kokeilla, tutkia ja etsiä.
Nykyäänhän lelupakkaukset alkavat olla täynnä vaikka mitä kieltotekstiä ja lelut itse ovat voittopuolisesti kliinisen tylsiä ja kirkkaita monoliittisiä vempaimia, joista nyt ei saa irti häkättyä mitään edes pahalla silmällä.
Lasten häkkäyskoulua (voiko parempaa ideaa olla?) vetävä Gever Tulley on artikkelin mukaan puuhaamassa kirjaa, joka kantaa nimeä “50 Dangerous Things You Should Encourage Your Child to Do”. Mahtavaa.
[via MAKE]
Voi Arska-barska minkä teit! Sunday, September 24, 2006
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.add a comment
Teinivuosien lempinäyttelijäni ja -akrobaattini, nyttemmin Kalifornian kuvernöörinä paremmin tunnettu, Arnold S on mennyt ja tehnyt oikean emämunauksen. Hän on ilman mitään tekopyhyyden häivää myynyt Hummer-armeijansa. On tietysti hyvä, että hän näyttää esimerkkiä luopumalla ökyautoistaan sattumalta juuri kun Kalifornia on päättänyt haastaa kuusi Yhdsyvaltojen suurinta autoyhtiötä (GM, Ford, Honda, Toyota, Chrysler ja Nissan) oikeuteen ilmastopäästöistä.
Mutta täytyy vain toivoa, että Hummerit menivät yhdelle ja samalle ostajalle, sillä muutenhan Arska on vain pahentanut asioita. Ennen Arska sentään pystyi saastuttamaan ympäristöään ja myrkyttämään kateellisten mieliä yhdellä Hummerilla kerrallaan, mutta jos kaikilla hänen autoistaan on uusi eri omistaja niin sinähän kuormittuu Kalifornian appelsiiniviljelmät jopa kahdeksankertaisesti entiseen verrattuna. Että hyvä Arska. Tosi hyvä.
[via Leftlanenews]
Pyörävainaan toinen elämä Saturday, September 23, 2006
Posted by Sami Oinonen in design, tee-se-itse, überkuul.add a comment
Us-ko-ma-ton-ta! Amerikkalainen Bike Furniture Design suunnitelee ja valmistaa vanhoista polkupyöristä huonekaluja tuoleista pöytiin. Loistava idea. Pienellä vaivalla kuka tahansa voisi väännellä vanhan pyöränsä uuteen kuosiin sen sijaan, että dumppaa sen vaikka incognito järveen (nimimerkillä “tankoon sukeltanut” ) tai jättää pyörätelineeseen ruostumaan.
[via Stylehive]
Absoluuttinen totuus Friday, September 22, 2006
Posted by Sami Oinonen in brändit.4 comments
Kun Microsoft julkaisee kannettavan musiikkisoittimen, jolla se yrittää heiluttaa iPodin dominanssia, niin asiassa ei ole oikeastaan mielenkiintoista se mikä on medioiden ja mielipidevaikuttajien tuomio laitteesta, tai tuleeko laite menestymään, vaan se miten Mac-kultti reagoi asiaan.
Tämä on mielenkiintoista siksi, että kultin reaktio on niin surkuhupaisen ennalta arvattavaa. Tämä on ns. ottanut kupoliin jo vuosia. Tämä äärettömän pieni, mutta valitettavan äänekäs fundamentalistiryhmittymä kokee elämäntehtäväkseen kyykyttää kaikkea mitä vähänkin pihahtaa Redmondin suunnasta, tai itse asiassa kaikkialta muualta kuin Cupertinon sylistä.
Mac-fanipojille Microsoft on suuri saatana ja tuomiopäivän airut ja kaikki mitä se tekee, riippumatta siitä olisiko se sitten objektiivisesti tarkasteltuna loppupeleissä Pietarin puhuttelussa siten miten hienoa tahansa, ansaitsee heti kättelyssä heidän jakamattoman vihansa.
Esimerkkinä, geek-saitti Engadet.com haastatteli Microsoftin VP J Allardia taannoin Zune-musiikkisoittimen tiimoilta. Padot murtuivat ja artikkelin kommenttiosio täyttyi pyyteettömistä ja antaumuksellisista Mac-fanipoikien jurpokommenteista. Jopa siinä määrin, että saitti on siivonnut tylyimmät heitot, siis ne joilla ei ole mitään tekemistä minkään kanssa, pois kommenteista. Pahoin pelkään että sitä päivää emme tule koskaan näkemään jolloin patavanhoillisen Mac-kultin konsensus olisi jotain seuraavaa:
Eiks ookin oikeesti ihan kiva että tulee kilpailua vaikkapa musasoitinmarkkinoille, ehkä se pakottaa Applenkin avaamaan oviaan ja innovoimaan tiukemmin. Ei oo kato varaa löysäillä. Kattokaas miten Sonyn pleikkarin kävi kun Xbox oli meidänkin mielestä paljon parempi laite. Nyt on Sonyn parempi skarpata. Hei ja ehkä soittimet tulee sitten kilpailun myötä vielä paremmiks. Ajatelkaa. Oisko se hyvä juttu, oisko? No kyllä. Eläköön Microsoft, eläköön kilpailu!
Ja aivan samoin kuin voimme hymyssä suin taivastella Mac-kultin arvattavissa olevaa narinaa, voimme samoin hymistä sitä, että aina löytyy joitakin luopiobesserwissereitä, jotka kritisoivat aina yhtä ennalta-arvattavasti ennalta-arvattavaa Mac-populaa. Ettäs kehtaavat.
No jopas sattui, Herra Pii Poo jäi junan alle Thursday, September 21, 2006
Posted by Sami Oinonen in taide.1 comment so far
Kansallisteatterin Willen Saunassa pyörii Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen Satupuuhun perustuva lastennäytelmä. Minua ilahdutettiin viestimällä ykskantaan, että osanottoni olisi välttämätöntä jälkipolven eheän ja traumavapaan kehittymisen kannalta. Siispä jupisten raahasin itseni teatteriin.
Tiistai-alkuillan esitys oli, käsittämätöntä kyllä, loppuunmyyty. Kymmenet lapset kirmasivat innoissaan teatteriin, ja odottelimme jännittyneinä esityksen alkua. Ihmettelin kovin, miksi minun lisäkseni yleisössä oli tasan kaksi muuta miestä – toinen oli kaltaiseni kanssakärsijä ja toinen oli tn. täysin vapaaehtoisesti vaimonsa kanssa paikalle saapunut vanhempi herrasmies. Olisihan minun pitänyt tajuta, että jotain oli hyvin, hyvin oudosti.
Se mitä seurasi, oli kaikkein psykedeelisintä teatteria, mitä olen koskaan nähnyt. Minulla ei ollut yhtään hauskaa. En saanut mistään kiinni. Missä oli juoni? Missä draaman kaari, nousut ja laskut? Missä hovimestari? Kuka murhasi kartanon pyylevän lady Sinjin-Smythin ? No ei kukaan. Vaan kirjava tiitiäisposse ja mikälie omituisten otusten kerho hokivat joitain päättömiä riiminpätkiä yhdessä ja erikseen seuraavat kokonaista 54 minuuttia ja 27 sekuntia. Kuten esimerkiksi:
Vanha Jaakko Vaakko Vesirotta
on – aivan totta -
vanha hieno herkkä rotta,
joka kärsii ammattinsa vuoksi
kuhanuhaa, vesiköhää, ryskäyskää.
Siis eihän tuo runo edes rimmaa kuin väkisin, missä on tyylikkäät loppusoinnut? Tai entäs sitten kuvan peace and love-henkinen beatnik-taikuri Herra Pii Poo:
Herra Pii Poo
ajoi asemalle.
Hän huusi: hii hoo!
ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.Kuolen,
huusi Pii Poo,
liian aikaisin!
Hän huusi: hii hoo!
ja kuoli myöhemmin.
Todella mieltä ylentävää ja positiivista. Tiitiäisen satupuussa ei ole mitään tolkkua, ja teatteriesitys vain pahensi asiaa. Mistä lähtien on teatteriin mennessä tarvinnut opetella joitain lastenruno-opuksia, että tajuaa mitä hiivattia siellä stagella tapahtuu? Eihän tässä mistään oopperasta nyt sentään ole kysymys.
Taistelin siinä sitten selkäruoto lyijykynänä ja naama mukamas-näkkärillä (joo, joo hauskaa on) unen mustaa viittaa vastaan. Laskin kellosta sekunteja, kikkailin kännykällä ja kuuntelin omaa rahisevaa hengitystäni. Yritin epätoivoisesti ruumiista irtautumista ja vierailua puffetissa kahvikupposella. Ei auttanut.
Onneksi nukahdin sentään taktisesti kypsästi silmät auki, ja herkesin loppuaplodien aikana sitten ylistämään Kunnaksen Tiitiäisen satupuun visionääristä nonsense-lyriikkaa, joka modernistista kirjallisuuskäsitystä myötäillen on edelleen puoli vuosisataa ilmestymisensä jälkeen yhtä ajankohtainen kuin Hanhiemon tarinat kuunaan. Jyrkkä ei ennalta-arvattaville loppusoinnuille ja holhoavan opetukselliselle lastenkirjoille. Eläköön psykedelia, surrealistinen satirii ja hölynpöly.
***
Sarjassamme Lastenkirjallisuuden Suonsilmä ja Rasvatyyni Huominen aiemmin vuodatettu:
Kun mikään ei enää riitä V Wednesday, September 20, 2006
Posted by Sami Oinonen in mopot.add a comment
On taas aika palata lempiblogisarjani pariin. “Kun mikään ei enää riitä”-sarja edustaa juuri niitä laitteita, jotka jokainen enemmän tai vähemmän suurissa itsetunto-ongelmissa painiskeleva mies haluaisi itselleen, mutta joihin pätee jokin seuraavista vaihtoehdoista
a) vaimo sanoo ei
b) naapurilla ei vielä sellaista ole, joten ei kannata hankkia vielä tai,
c) järki sanoo ei, mutta kukkaro on tyhjä
Varmasti monen kohdalla kaikki yllämainitut pätevät yhdessäkin. Mutta ainahan voi uneksia. Kuvan Hawk Kawasakissa on vaatimattomasti 12 kaiutinta, kaksi iPodia, yksi Sony PSP, DVD-soitin, kaukosäädin …ja kitaraplugi, jos vaikka tekisi mieli pistää parkkiksella jamit pystyyn. Niin, ja sillä voi myös ajaa niin kuten moottoripyörillä yleensä tavataan tehdä. Luulisin.
Muut “Kun mikään ei enää riitä”-sarjan helmet:
Polygonit poikittain ja pinoon Alien 51:llä
Kuulaa ahteriin 80 laakia sekunnissa
Birgitta, ostin grillin, isolla G:llä,
Nyt on isin vuoro leikkiä
Venetsiasta, Madonnasta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä Tuesday, September 19, 2006
Posted by Sami Oinonen in überkuul.add a comment
Niin, olisihan sitä voinut lomalla käydä Venetsiassa. Ah, ne miljoonat horkkaiset pulut, viemäriveden viettelevä tuoksu, voipuva kuumuus ja muurahaisjonoina taapertavat turistit kaikki änkeämässä samoihin gondoleihin ja kameroiden eteen. Ja ne patsastelevat katumiimikot. Aaarrgghhh.
No, onneksi sitten kun Venetsiaa (tai pyramideja, Eiffelin tornia, Big Beniä ja Empire State Buildingia) ei enää ole, se löytyy uuden karheana vielä Las Vegasista. Juuri sellaisena postikorttiversiona kuin me sen haluamme muistaa.
Venetsiassa on törkeän kalliin kaiken kärsimisen lisäksi oikeastaan ainoa kokemisen ja näkemisen arvoinen asia Venetsian biennaali. Muutama vuosi sitten tapahtuma oli silkkaa hardcorea. Riitti loppuelämäksi taide-elämyksiä. No melkein, jos nyt ei lokakuussa lähes valovuoden tauolta palaavaa Sopranos-ihmeteosta lasketa mukaan.
Jos biennaaliin eksyy vaikkapa ensi vuonna, kannattaa käydä tsekkaamassa ihan mielenkiinnosta pohjoismaisen yhteistyön nykytila, hedelmä ja tulevaisuus – yhteispohjoismainen paviljonki. Se on, ja tässä komppaan kerrankin hesaria, ns. syvältä. Kolkko, turha, kaukana. Samaa sarjaa kuin viereisten Pohjois-Korean ja Turkmenistanin paviljonkien porkkanamehutarjoilut täydellisen suorine muovimukirivistöineen.
Väkisinkin tulee mieleen, että pitäisiköhn Suomen irrotautua koko yhteispohjoismaisesta kuolinkamppailusta ja polkaista pystyyn oma biennaalinsa, oikea steroideilla käyvä ARS + ARS Electronica + Uuden Musiikin Festivaali. Syntyisiköhän sitten jotain samanlaista kuin mitä MIT on saanut aikaan Rooman kaupungin kanssa?
Tässä MIT:in Real Time Rome-hankkeessa kerätään reaaliaikaista liikedataa mm. takseista, busseista ja kännyköistä. Esimerkin kuva kertoo kännykkäliikenteen Madonnan konsertissa Roomassa kappaleen Live to Tell aikana, jossa hänen taustalleen oli projisoitu risti. MIT kuvaa Real Time Rome-hanketta näin:
By revealing the pulse of the city, the project aims to show how technology can help individuals make more informed decisions about their environment. In the long run, will it be possible to reduce the inefficiencies of present day urban systems and open the way to a more sustainable urban future?
Hanke on nyt esillä Venetsian biennaalin International Architecture Exhibitionissa. Projektin tuotos on vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin vastaavalla hankkeella San Franciscosta (Cabspotting).
Kuin sieniä sateella Monday, September 18, 2006
Posted by Sami Oinonen in web.2 comments
amaznode on mielenkiintoinen visuaalinen hakupalvelu. Se näyttää Amazonin katalogin ja “customers who bought this also bought this”-datan perusteella miten tuotteet liittyvät toisiinsa.
Tässä esimerkissä laitoin hauksi Eric von Hippelin mainion kirjan “Democratizing Innovation”, ja verkosto alkoi muotoutumaan ja kasvamaan flash-käyttöliittymän avulla kuin sienet sateella. Kätevä tapa hahmottaa yhdellä silmäyksellä, mitkä muut mahdolliset kirjat liittyvät haluttuun aihealueeseen Amazonin asiakkaiden mielestä. Ehkä mielenkiintoisempi ryhmittely syntyisi kuitenkin sen mukaan, missä kirjoista on samat referenssit, viitekehykset tai esimerkkitapaukset.
Ihme! Sunday, September 17, 2006
Posted by Sami Oinonen in status quo.add a comment
Eduskunnassa on ilmeisesti budjettikeskustelu kiihkeimmillään. Kokoomuksen kansanedustaja Eero Akaan-Penttilä on lausunut budjettikeskustelussa jotain niin suoraselkäisen hienoa ja jaloa, että minä vaikka muutan Eeron vaalipiiriin varmistaakseni että hän on ääneni saava seuraavissa vaaleissa. Ilman populismin häivää tämä empaatti ymmärtää kansan pienten vähemmistöjen värinän ja henkisen tilan. Hän toteaa (HS 16.9):
Tietyissä väestöryhmissä hallituksen budjettiesitys merkitsee kylmää kyytiä. Vaikeavammaisia on noin 4 500, joista osa ei saa mitään palveluja, kun subjektiivista oikeutta henkilökohtaiseen avustajaan ei anneta.
Koko kansan Eero on näin määritellyt Kokoomuksen puolueohjelman uusiksi. Voisikohan Eeroa kloonata?
Silmät Sunday, September 17, 2006
Posted by Sami Oinonen in überkuul.add a comment
flickr: into the blue (c) iseethemoon
Ongelman ytimessä Saturday, September 16, 2006
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.add a comment
Katsokaamme tätä kuvaa. Mitä siinä on vikana? Armoitettu näyttelijähän se siinä steppailee kännykkä kädessään valmiina vastaanottamaan tärkeitä puheluita. Mutta miksi hän on kieputtanut handsfreen piuhan oikeaan korvanlehteensä? Eikö hän osaa käyttää lisälaitetta vai haluaako hän vain brassailla nappikuulokkeellaan?
No, varmasti osaa käyttää. Eikä hänen statuksellaan tarvitse brassailla millään näin arkisella kapistuksella. Leo on aivan kuin kuka meistä tahansa, joka on täysin turhautunut siihen, että piuhat takertuvat joka paikkaan, menevät tuhannen onkisiimasolmulle, kelautuvat turvavyön kera auton uumeniin jne. Hän on tällä korvapatentillaan löytänyt mielestäni ainoan oikean tavan ratkaista piuhallisten handsfree-laitteiden suurin käytettävyysongelma.
Itse tapaan kieputtaa ylimääräisen piuhanpätkän kaulani ympärille, mutta eihän siitä mitään tule, koska päivän viimeisillä metreillä ei enää henki tahdo kulkea eikä aivot hapettua. Olen toki kokeillut myös langatonta versiota, mutta enhän minä siitä mitään tinnitukseltani kuullut. Olen siis palannut lankaversioon, vaikka se ei missään tapauksessa ole ihmiselle tarkoitettu.
Mutta tästä lähtien aion soveltaa Leon kikkaa. Hän näyttää värkkinsä kanssa niin coolilta. Onpahan korvanlehdilläkin jotain hyötykäyttöä.
[via WWTDD]
Liukastu ja mene Friday, September 15, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre, brändit.2 comments
Joskus asioiden kääntäminen toiselle kielelle on hyvin, hyvin vaikeaa. “Varo jyrkkiä portaita” vääntyy kivasti muotoon “Liukastu varovasti”. (Azchael via Chinglish pool, Flickr).
Entäs allaoleva sitten…
Uusimman Apple iTunes-softan lokalisointi ontuu myös hivenen. Mitä “synkronoi ja mene” itse asiassa tarkoittaa? No, ei niin mitään. Nuokin kehotukset toimisivat paremmin vaikka ihan pelkistetysti:
“Osta-Kuuntele-Synkkaa”.
Iänikuisesta “wash and go”-heitosta on riesaksemme siinnyt mitä moninaisempia tee sitä sun tätä ja mene-sutkautuksia. Pakkoko sitä on sillä linjalla kaikkien hinkata? Ja sitäpaitsi ei “wash and go” mitään uniikkia sekään ollut, vaan sehän on aivan saletisti suoraan Raamatusta johdettu ja mistäs muualta kuin tarunhohtoisesta Johanneksen evankeliumista kohdasta “Ota vuoteesi ja käy”. (Take up your bed and go).
Jokaisessa mainosmiehessä asuu pikku Johannes.
Jumalani, sinä olet minut pettänyt Thursday, September 14, 2006
Posted by Sami Oinonen in musiikki.1 comment so far
Elämäni valo, Damokleen miekka ja majakka, Mike Patton sanoo tässä haastattelussa suorat sanat aussibändi Wolfmotherista. Hän ei todellakaan ns. diggaa ko. triosta.
Mitä, mitä, mitä? Ja minä kun olen tykästynyt heidän reippaaseen ledzeppelindeeppurple -rokkiinsa niin kovin. Missä minulla meni oikein pieleen? Minäkin menin ja veivasin tässä päivänä muuanna aivan ilmakitaraa townsendimaisin ottein orkan tahdissa. Mutta kyllä Mike on oikeassa. Nyt minäkin voin sanoa kuten hän:
Wolfmother – You Suck!!!
Siitäs saitte hyväkkäät. Ja… noin, tuhosin teidän biisit myös soittolistaltani. No niin, takaisin hyvän musiikin pariin. Ettäs kehtasivat sekoittaa pääni ärsyttävällä retrojumputuksella. No, ei sinänsä mitään uutta, sillä eiväthän aussit ole koskaan keksineet mitään hyvää. Paitsi BYO:n ja viinien hanapakkaukset.
