ÜBERKUUL.

Osallistuin viime viikon perjantaina paljon aaltoja keränneeseen kalliolaisten blogipossikseen. Ajattelin, että no mikä ettei, sillä olenhan minäkin Kalliossa asunut. Ajattelin, että olisihan se kiva nähdä tekijät salanimiensä takaa. Ajattelin, että olisihan se hyvä tavata niitä tietokoneensa kautta kommunikoivia ihmisiä, jotka tuntuvat pyörittävän Suomen blogitaivaan ydintä. Siis sitä toista ydintä. Neuleseurakunnan kokoontumisajoista en juurikaan tiedä, vaikka olen kyllä sitä mieltä, että open source-neulomisessa on jotain todella ainutlaatuista.

Blogimiitti, tuo hauskanpidon, sosiaalisen pääoman kartuttamisen ja henkilökohtaisen brändinrakentamisen ABC, oli hämmentävä kokemus. Olo oli alussa kuin luokkakokouksessa, paitsi että olin jonkin uskomattoman aikapoimurepeytymän kautta päätynyt täysin väärän luokan muisteloihin. No tämähän oli hyvin ymmärrettävää, sillä enhän minä olllut tavannut possesta aiemmin ketään, niin no paitsi Marin ja Kallion oman Justin Timberlaken.

Mutta kyllähän sitä juttuseuraa löytyi kun tunki itseään härskisti vain joka paikkaan. Tavoilleni uskollisena vaahtosin moottoripyöristä enemmän kuin lääkäri määrää, mutta olenkin aina ollut sitä mieltä, että “kun ymmärrät intohimoista (moottoripyöräilijää), niin ymmärrät elämää.” Ei auttanut, onnistuin silminnähden pitkästyttämään kuoliaaksi ainakin PA:n, Skrubun ja Seppäsen, joka myös pitkästyi Justinin ja minun neppisskabavisioihin. Jotain mustatukkaista naistakaan neppailu ei napannut.

Luksuksen Sarnon kanssa visioimme moottoripyöräblogia. Hän on selkeästi hieno ihminen, ja hänen bloginsa on Suomen tyylikkäin. Maan Poven Mika on myös hieno ihminen, maisema-arkkitehtuuri on kiehtovaa. Pörrön kanssa vaahtosimme käsityötaitojen katoamisesta. Se on surullista. Onneksi on ihmisiä kuin hän. Joku mustatukkainen nainen halusi tilata minulta keittiöpöydän. Sanoin kauniisti, ettei minulta ihan sellainen onnistu. Junakohtaus kertoi minulle mainonnan raadollisesta maailmasta. Se oli hieno tilitys. Opin paljon. En ryhdy copywriteriksi. Mutta koska tavoilleni uskollisena kompensoin myöhäistä saapumistani aikaisella poistumisella jo ennen puoltayötä, niin harmittavasti missasin Kriisin, Haakanan, ja Keravan. Se ei ollut hienoa.

No, kannattaako blogimiitteihin osallistua (jos ei asu Kalliossa)? Kyllä kannattaa, se on itse asiassa hyvin suotavaa. Ja syitä on kolme. Ensinnäkin, vieraiden ihmisten kanssa keskusteleminen, yllättävää kyllä, avartaa. Toiseksi, Kallionytimen kautta kukin meistä vanhoista kalliolaisista voi ymmärtää tämän hienon kaupunginosan nykysykkeen ja -stimmungin. Kolmanneksi, ja kuten kaikkien yhteisöjen suhteen, on ytimen vahvistaminen kaikkien tehtävä, vaikka yhteisön pienin yhteinen nimittäjä olisikin sitten bloggaaminen.

Miten Kallion blogiytimen tulisi jatkossa varmistaa, että untuvikkojen induktio blogmiitteihin sujuisi joustavasti? Minulla on ehdotus.

Kun henkilöt saapuvat blogitapaamisiin, olisi heillä valittavanaan kolme tapaa.

1. Ensimmäinen olisi Finskin Emmerdale multipassin omistajien kaltainen Superduperubermensch-tiski, joka olisi siis tarkoitettu niille, jotka ovat osallistuneet blogimiitteihin vähintään vuodesta 1996, siis tiettävästi siitä asti kun jokainen meistä on aloittanut ainakin bloggaamisen pohtimisen jollain tasolla ja vähintään alaviitteissä. Tämä kerma ohjattaisiin suoraan tapaamispaikan keskimmäiseen pöytään, jonka täytyisi olla pyöreä, tai mielummin n-sakaraisen tähden muotoinen.
2. Toinen tapa olisi edetä tapahtumaan Prospekt-tiskin kautta. Se olisi tarkoitettu niille blogineitsyeille, jotka olisivat ensimmäisiä kertoja tulossa tapaamisiin. Sellaiset kuin minä. Heidät sijoitettaisiin istumaan pyöreän pöydän ympärille sijoitettuihin pöytiin.
3. Kolmas tapa olisi käydä portista Hangaround-tiskin kautta. Tämä olisi tietenkin niille, jotka ovat jostain erittäin traagisesta syystä kiinnostuneet bloggaajista. Heidät ohjattaisiin istumaan Prospektilaisten pöytiä ulommille pöydille.

Tällä asetelmalla varmistettaisiin eliaslönnrotimainen kansanperinteen jatkuvuus. Eli jos vaikka jotakin Prospekt-blogineitsyttä askarrattuisi suuret kysymykset kuten “Miksi sinä bloggaat?”, “Miksi minun pitäisi blogata?” tai “Miten C-listan bloggaajasta tulee vauhdilla A-listalainen ja mitä merkitystä sillä on…riittääkö jos kommentoi ja linkittää?” niin pyöreän pöydän multipassin haltija kertoisi vastaukset, jotka vanhin Prospekt jakaisi sitten pöydässään, ja joku heistä heittäisi vastaavasti tiedolla Hangaround-pöytää. Nopeaa, tehokasta , luonnollista ja reaaliaikaista.

Voin jo nähdä miten muutaman vuoden päästä blogimiittejä tullaan valtavan suosion takia pitämään Jäähallissa, joka muodoltaan on muutenkin ihanteellinen suullisen perimätiedon viraaliin levittämiseen. Ja siellä voi tehdä myös siististi aaltoja.

***
Disclaimer: Tämä kirjoitus sisältää lakisääteiset vähintään 15 linkkiä suomalaisiin blogeihin.

Mahtava keskusteluketju. Nimimerkki notigo kysäisi aiemmin tänään turhautuneena Reddit-linkkipalvelussa:

Every day something new and terrifying happens in the United States. To make a long story short, I no longer wish to live in this country. Although I do not have the means to leave yet, I plan to when I am able. Where should I go?

Ja mitä vastauksia on alkanutkaan sataa. Upeaa luettavaa. Yhtä mielenkiintoista kuin Wikipedian artikkelien editiointihistoriat. Ja heti kärkeen Suomi on listoilla ja vielä revontulien takia. Tosin heti perään joku “petteri” pettää Suomen ja äänestää Ruotsia heidän multikulttuurisen ilmapiirinsä vuoksi.

Kerrankin kansalaiset avautuvat kunnolla. Näin eräs tanskalainen:

Don’t pick Denmark. It’s heading in the wrong direction and more importantly: we don’t treat foreigners well.

Kateeksi käy norjalaisia:

Obviously you should move to norway if possible! We’re filthy rich, and awarded “Best country to live in” by the UN for like the nth year in a row

Nimimerkki mg_gecko on ilahduttavasti samaa mieltä kanssani. Hän toteaa:

Singapore is like living in a giant shopping mall. Go to Malaysia, it has more culture and interesting things.

Jotkut ironisoivat:

Yeah, I hate it here in NZ, what with the chilled out lifestyle, the incredible unspoiled scenery, the comparitively insignificant crime problem. It’s too small and too far away for anyone to really threaten either… It’s just so boring….

Ja kuten aina, jotkut paasaavat:

…Good luck and maybe someday you’ll realize the American Dream isn’t some iron clad utopia, but a chance, a sliver of hope that if you want to make changes, you can. You’ll have to fight for it, and there will be many obstacles put in your way, but with determination and luck you can change the path of an entire nation. It has been done before and it will be done again. I’d rather have you alongside me than reading about it in the paper 5,000 kilometers away, but that’s your choice.

Tällainen “Kysy – Maailma Vastaa”-palveluhan on kerrassaan upea. Riittävän suurella otoksella pystyy hyvin hahmottamaan asioiden hyvät ja huonot puolet, aidoilta ihmisiltä.

[Reddit - to which country should I immigrate?]