Aistikkaan lihainen tuulahdus Thursday, November 30, 2006
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.6 comments
Stockmannin jouluesite napsahti kotiin. Ihanaa. Olenkin odottanut vanhaa tuttua jo vuodenpäivät. Laskimoverenpunainen brosarin kansi ja teksti “Rakkaudesta Jouluun” saavat minut sulamaan. Uskon, että asia on juuri niin, vain rakkaudesta Jouluun se Stokka meikäläistäkin lähestyy. Tapani mukaan selaan suoraan naisten hajuvesiaukeamalle, sillä se ei petä koskaan. Se on oikeaa lyyrisen Joulun surrealistista hurmosta. Esimerkkejä:
Kenzo Amour – Tuoksu, joka on syntynyt sademetsien siimeksessä ja matkustaa rakastavaisten mukana.
100 ml, 99,-
Määritelmähän ei pidä ollenkaan paikkaansa. Kenzo Amour on jonkinsortin masokistikemistien aivoituksia, sillä minä en ainakaan haluaisi roiskia persikkaiholleni mitään sellaista, jolla on sademetsän vainua. Onkohan copywriter koskaan käynyt edes sademetsässä? No minäpä olen, ja siellä ei tuoksu paratiisi vaan mädäntynyt kyssäkaali. Sehän on _sade_metsä jumanklavita.
Eipä paljon motivoi sellaista naista halailla, joka tervehtii eltaantuneet kyssäkaalit poskillaan. Ja miten voi olla, että valmistuskustannuksiltaan rasvatonta maitoa halvempi hajuvesi maksaa satoja kertoja enemmän? En ymmärrä. Kyllä on mielikuvalla hintaa. Kenzon pullotkin näyttävät ihan sulaneilta keiloilta.
No entäs sitten tämä:
Lacoste Inspiration – Pursuavan iloinen, naisellinen ja aistillinen tuoksu monisärmäisille elämää rakastaville naisille, 30 ml, 39,-
Tuosta puuttuu enää “pirskahteleva”, “hyvin säilynyt” ja “kulmikas” niin kävisi viinin kuvauksesta.
Ja:
Burberry London – Yhdistelmä klassista englantilaisuutta ja modernina sykkivän Lontoon uudistusmieltä.
Eli säkkikankaisia jakkupukuja ja pvc-hameita. Yhdistelmä, joka ei petä. Kuin tuoksu, jossa viipyy pionin kevyt kuiskaus, majesteetillinen amaryllis ja häivähdys uuniomenaa. Viettelyvoimaa absoluuttisen naiselliselle naiselle. Kuin viesti salaperäiseltä ja voimakasrakenteiselta ihailijalta, jonka “Liverpool FC – You’ll never walk alone” -tatska helmeilee raukeiden huokausten rytmittäminä.
Kenelle nuo markkinointitekstit on tarkoitettu? Ostaako joku todella noiden perusteella yhtään mitään? Minä en ainakaan, sillä minun hajuvesiostoksiani määrää pakkauksen muoto. Ei niinkään tuoksu, sillä jo muutaman nuuhkaisun jälkeen on yleensä kuuppa niin turvoksissa, että sen jälkeen kaikki tuoksuu seitsemänkymppisen sikhimiehen kainalohieltä.
Mitä enemmän hajuvesipullo näyttää joko männältä tai alasimelta, niin sitä todennäköisemmin se päätyy mukaani ja lahjaksi. Niitä pakkauksia voi uusiokäyttää vaikka mihin. Niin helppoa se on. Niin, ja kauneudenhoitotuotteiden litrahinnan pitää olla kyllä korkeintaan kevytmaidon tasoa. Tämän olen oppinut kantapään kautta.
Ken Parker ja kärsivällisyys Wednesday, November 29, 2006
Posted by Sami Oinonen in überkuul.2 comments
Ken Parker, Monikasvoinen mies (2/1983)
Pyhä, pyhempi, tulikettu Wednesday, November 29, 2006
Posted by Sami Oinonen in web.add a comment
Viikkovitonen, tuo blogikansan profiloija kysyy tällä kertaa webselaimista. Ja minä vastaan, sillä haluan, että kaikki ne tuhannet blogeista tutkimuksiaan tekevät ihmiset ymmärtäisivät mistä meidät on tehty. Eli:
- Mitä selainta (/selaimia?) käytät? Miksi?
Firefoxia. Se on paras, vaikkei täydellinen olekaan. Safaria en käytä, koska se on tyhmänniminen ja sen ikoni on täysin juho. En ole koskaan ymmärtänyt miten “Safari”-nimisen selaimen ikonina on kompassi. Flockia käytän joskus vain säilyttääkseni katu-uskottavuuteni. - Onko sinulla aloitussivuna jokin tietty sivusto (mikä?), vai pidätkö uuden ikkunan sisältönä ihan vaan tyhjää sivua (miksi ihmeessä)?
New York Times, ollut kymmenisen vuotta jo. Välillä hairahduin ja rankaisin itseäni määrittelemällä Netvibesin aloitussivuksi. Palasin pian takaisin, sillä elämä on lyhyt. - Onko selaimessasi jotain lisäkilkkeitä, jos on, niin mitä?
Google Browser Synch, eli asetukseni seuraavat riippumatta mitä konetta käytän. del.icio.us ja Fasterfox löytyvät myös. - Oletko muuttanut selaimesi asetuksia mitenkään (esim. kirjasinkokoa)?
En ole. Elämä on muutenkin tarpeeksi vaikeaa. - Kuulutko niihin jotka selaavat selainikkuna niin suurena kuin vaan monitorille mahtuu, vai pidätkö ikkunaa pienempänä (jos näin, niin miten isoa selainikkunaa tapaat käyttää)?
Olen suuren ja pienen sekakäyttäjä. Pahinta lajia.
Mitä tästä kaikesta voidaan päätellä? Paljastaako selaimeni käyttö elämäntyylini niinkuin musiikin sanotaan tekevän? Mene ja tiedä.
Maailman paras elokuva-arvostelu Tuesday, November 28, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre, taide.2 comments
Angels Die Hard (1970) on prätkäleffojen aatelia ja niille tyypilliseen tapaan juoni on vähintäänkn maailmoja syleilevä. Leffassa prätkäjäengi yrittää pelastaa kaivosonnettomuuden uhreja. Jalo päämäärä ja samalla hyvää peeärrää moottoripyöräilylle.
Erään Kevin Hoganin Internet Movie Databaseen kirjoittama arvostelu on täydellinen. Oi kunpa minäkin osaisin tiivistää olennaisen kuin hän:
This film doesn’t really have a plot. It just seems to meander from event to event until it runs out of movie. The pacing is S-L-O-W, and even the fight scenes are confusing and not much fun to watch. Better than “Black Bikers From Hell” or “The Dirt Gang,” but not by much.
Memorable scenes include the biker poetry reading, the spaghetti rape sequence, and the funeral oration. If you have a tolerance built up for bad movies, it’s almost worth watching. If you don’t, it will swallow your soul.
Angels Die Hard on aina ajankohtainen ja se on poikinut paljon oheistoimintaa vuosien varrella. Viimeisimpänä on kuvitteellisten prätkäjengien ympärille rakennettu näyttely. Jengit kuten Yahoo Yankees, Dirty Dolls, Butterfly Boys ja Chubby Chaser Cycle Club ovat vahvasti esillä. Jengitakit ovat kerrassaan upeita.
Niin, mitä olisi elämä ilman huonoja prätkäleffoja? Varmasti paljon tylsempää.
**
Maailman paras musiikkivideo ja levyarvio
Kierrätystä Tuesday, November 28, 2006
Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.7 comments
Minun löylyni ja sinun löylysi Monday, November 27, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre.5 comments
Saunassa parantamassa maailmaa multikulttuurisessa seurassa. Serbikamu heittää löylyä, en kestä enää, vaan hyppään kylpyhuoneen puolelle. Hän seuraa perässäni haavi auki ja on selvästikin järkyttynyt jostain.
“Sami, mutta…mutta, sinä lähdit pois kesken minun löylyjeni. Se ei ole kohteliasta.”
Mitä helvettiä, ajattelen, miehen nuppi on selvästi kärsinyt liiasta saunomisesta.
- “Miten niin kesken sinun löylyjesi? Olivatko ne sinun löylyt joista läksin? En huomannut.”
“Mutta, mutta.. eikö ole niin, että Suomessa on erittäin epäkohteliasta lähteä saunasta kesken löylyjen, ja varsinkin omiensa? Eli jos minä heitän löylyä, niin minun on istuttava ne loppuun? Ja kaikkien muidenkin olisi kohteliasta näin tehdä. Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?”
- “Joo, tottakai pitää istua loppuun. Tämä on yksi saunomisen ikiaikaisista perussäännöistä, joka on siirtynyt isältä pojalle jo vuosisatoja. Mutta minä olen huono suomalainen, sillä olen huono löylymies. En ole koskaan pitänyt kuumasta. Olen täysi girlieman. Anteeksi, olen todella pahoillani. Tämä ei toistu.”
Ajattelen, että taas on joku vedättänyt ulkomaanpoloa piruuttaan harhaan.
Ei ihme, että ne tarinat mustikkakeitto rinnuksilla sysimetsissä hiihtävistä ja “perkele, havuja” huutavista, jussina puukkohippasilla suonsilmäkkeessä painivista ja muurahaispesissä kosania riipivistä ja hauilla toisiaan läpsivistä sauvakävelijöistä pysyvät niin tiukassa. Hienoa.
Pelaaminen on entistä vaarallisempaa Sunday, November 26, 2006
Posted by Sami Oinonen in brändit.8 comments
Wall Street Journalissa on juttu Nintendo Wii:n liiketunnistamista hyödyntävän peliohjaimen huitomisen lieveilmiöistä. Nimittäin monet amerikkalaisnuoret ovat löytäneet Wii:tä tahkotessaan lihaksia, joiden olemassaolosta normaalin sohvaperunan ja teiniraskauden hyvällä kasvukäyrällä oleva ei ole tiennyt tähän asti mitään. Yksi artikkelin nuorista uhreista tilittää pelihelvetin jälkeen:
I was soaking wet with sweat, head to toe — I had to go take a shower,” he says. And the next morning? “I had trouble putting my shirt on…
Ovatkohan aina niin vihmerät lakimiehet haistaneet jo veren? Milloin näemme ensimmäiset oikeusjutut? Milloin ensimmäinen huolestunut äiti tai isä tuo julki sen mihin Nintendo Wii on johtanut isänmaan toivot:
Ensin videopelit riistivät lastemme lapsuuden, sitten ne opettivat heille ruman kielen, tuuppasivat täyteen laardia, aiheuttivat aknen, tekivät heistä kylmiä tappokoneita ja nyt… nyt ne pakottavat heidät liikkumaan epäinhimillisillä tavoilla, jotka vaarantavat heidän herkän degeneraationsa kohti sohvaperunaistumisen kristalloitumaa. Nintendo Wii, antakaa lapsemme takaisin!
Suomalaisetkin ovat euroopan pulskimmasta päästä. Nintendolla on jatkossa paljon töitä myös täällä. Hyvä.
Uskontunnustuksia ja unelmia Saturday, November 25, 2006
Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse, überkuul.4 comments
I just want you to know that I am deeply, completely, and hopelessly in love with your magazine. I didn’t think I could be any more in love until I logged on to your digital version. Now I realize that was only puppy love. This is the real thing. Please never stop.
Susanne Portnoy, mother, wife, yoga student, pta member, closet hacker
Uusin MAKE-lehti tervehti eilen postilaatikossa. Kuukauden paras päivä. MAKE, tuo ajankäyttöongelmista kärsivän nikkaroijan märkä uni, on tuonut sisältöä monen kaappihäkkääjän elämään. Ainakin siltä tuntuu kun selailee lehden lukijapalautepalstan tunnustuksia. Harvoin näkee niin hienoja ylistyksiä. Ja aiheesta, lehti on sellaista kokeilemisen ja luovuuden vyörytystä, että se on pakko lukea kannesta kanteen kerralla.
Nyt voin sen tunnustaa, MAKE on jopa parempi kuin Ken Parker. Lehden ainoa ongelma on vain se, että yhdessä numerossa riittää tee-se-itse-projekteja vuodeksi eteenpäin. Mistä aikaa? Benjamin Jones-nimisen lukijan unelma vaikutta toteutuskelpoiselta. Hän kirjoittaa:
I saw MAKE this morning. I subscribed immediately after seeing the VCR cat feeder in Vol. 3. I proceeded to check out the site, and haven’t done a lick of web work since.
In fact, I will probably eat a large amount of chemical enhancements, shave my head, and devote my existence to building things from MAKE and/or coming up with at least one project to submit. A haiku to express my newfound obsession with MAKE:
Client site is down / I am owned by the makezine / Where’s my flamethrower?
Vuoden tykeimpiä ideoita Friday, November 24, 2006
Posted by Sami Oinonen in brändit, innovaatiot.10 comments
IVANA Helsinki-naisen, Paola Suhosen, entinen Kallion (tietysti) Franzeninkadulla sijaitseva kämppä on muunnettu IVANA-kotikaupaksi. Asuntoon on jaossa kymmenkunta avainta, lähinnä ilmeisesti luottoasiakkaille. Avainta voi kukin pitää kahden viikon ajan. Kauppa on lisäksi auki ke-la aina muutamia tunteja kerrallaan. Soitto vain Ivanan kännykkänumeroon ja sesam aukenee.
Avainkonsepti näyttäisi sallivan myös sen, että avaimenhaltija voi luovuttaa avaimensa eteenpäin, kunhan vain itse palauttaa sen ajoissa. Kuulostaa hienon viraalilta toiminnalta. Kukapa ei haluaisi jakaa hyvää elämää ja kokemuksia luotetulle lähipiirilleen.
Kuulin tästä konseptista vasta hiljattain Design Finlandin Jannelta. En selvästikään ole ns. inessiivissä mitä tulee designiin. Däng!
Tallustava peto tulevaisuudesta Thursday, November 23, 2006
Posted by Sami Oinonen in taide, tee-se-itse.add a comment
Hollantilainen Theo Jansen ulkoiluttaa laahustavaa petoaan. Theon Strandbeest-teokset ovat futuristisia low-tech-rakennelmia, joista toiset näyttävät suurilta siivekkäiltä kaislapedoilta ja toiset mekaanisilta mutanttisormilta.
Theo on rakentanut otuksiaan vuodesta 1990. Yhden teoksen tekeminen saattaa kestää jopa vuoden. Hienoja otuksia, joita epäilemättä kuka tahansa haluaisi takapihalleen. Kerrassaan viehättävää.
[Strandbeest via MAKE]
Hyvä päivä Wednesday, November 22, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre.21 comments
Bisnes.fi:ssä on kivan addiktiivinen vakiopalsta, Oy Minä Ab. Siinä joku it-alan työmuurahainen kertoo päiväohjelmansa. Arjen sankareita, kuten minäkin.
Mitä sitä tuleekaan päivän aikana tehtyä? Mihin aika menee? Mitä jää tekemättä? Mitä tulee veivattua liikaa? Voisiko tehdä toisin? No, jotta jossittelulle ei jäisi tilaa, niin pidin kirjaa tyypillisestä päivästäni.
Huomasin, että tämän varsin terapeuttisen kokemuksen lopputulema oli odotettu. Minulla on kaikki okei. Alles in Ordnung. Tässä siis erään satunnaisen talvisen viikonpäivän päiväohjelmani. Ja kyllä, tässä näyttäisi olevan muuten meemin ainekset kasassa!
05:30 Herään kaksi sekuntia ennen kännyn herätystä. Kuten aina. Hipsin työhuoneeseen lukemaan yön aikana rss-lukijaani ilmestyneet jutut. Kahlaan noin tuhat saittia läpi, samalla kun kuuntelen tuoreimpia podcasteja pikakelauksella, selaan vasemmalla kädellä uusinta The Economistia ja oikealla rippaan cd-levyjä rakenteilla olevaan digitaaliseen viihdekeskukseeni. Jäljellä vielä noin 3000 levyä. Pohdin, voisikohan rippaamisen ulkoistaa? Kirjoitan pari blogientryä ja kommentoin molempia seuraamaani oleellista blogia.
06:00 Katson 9x nopeudella dvr:lle tivottamiani MotoGP-kauden ratkaisuhetkiä. Estorilin gp:n Tony Eliasin sladitus näyttää ja tuntuu päivä päivältä paremmalta. Olen nyt täysin valmis uuteen päivään. Energized, yeah!
06:30 Kävelen meren rantaan, laitan retkiluistimet jalkaan, naskalit kaulaan ja kierrän lahden kaksi kertaa ympäri. Väistelen pilkkijöitä, jotka ovat tapansa mukaan ilmeisesti yöpyneet rei’illään. Käyn saunassa, lataan aamulenkin gps-datan tietokoneelle ja vertaan kunto-ohjelman tavoitteisiin. Teen vielä pari sataa etunojapunnerrusta.
07:15 Keitän kupin kahvia, cafe brutalia. Saharan siroccotuulien hyväilemästä hiekasta itsedreijaamani kahvikuppi vetää tasan 2,17dl. Kippaan kupin ja irvistän ikenet kireiksi. Juon lasin luomuappelsiinimehua, sillä mielestäni eko on cool. Vedän myslijogurtin naamaan, luen hesarin pääkirjoituksen, ympyröin lehdestä tärkeimmät uutiset myöhemmin luettavaksi, plärään FT:n ja revin kiinnostavat jutut ja taittelen ne eteisen pöydälle. Sanelen kännykkääni aamulenkin aikana tulleet businessideat. Siirrän ne langattomasti läppäriini jatkokäsittelyä varten.
07:30 Lähden työpaikalle. Naapurin Kjell tulee vastaan, hän on vasta postia hakemassa. Skarppaisi hyvä mies. Tuikkaan usb-tikun autohifiin ja annan Wagnerin sulosoundien vyöryä ylitseni. Reittiennätys jää kuitenkin rikkomatta. Pahus.
07:45 Harmikseni huomaan, etten ole ensimmäisenä toimistolla. Jenkkivieraamme Brad on ilmeisesti keräämässä irtopisteitä. Sanon hänelle, ettei tämä ole Japani, ja että ei ole kohteliasta olla toimistolla ennen isäntäväkeä. Hän ymmärtää tilanteen ja sanoo palaavansa takaisin hotellille.
07:46 Sivautan päivän ensimmäiset espressot. Naapuriosaston Magnus on myös rikittelemässä heidän espressokeitintään. Meidän keittimestä lähtee kovemmat höyryt ja mökä. Heillä on joku Kruppsin muovirakkine, meillä sentään titaanikuorinen Gaggia Achille T1000i. Kuittailen hänelle heidän hissukastaan, pellet.
07:50 Käyn läpi sähköposteja, niitä on nyt vain yksinkertaisesti liikaa, että jaksaisin lukea niitä ollenkaan. Niinpä tuhoan ne kaikki. Soittavat, jos niissä oli jotain tärkeää. Sen sijaan keskityn PowerPoint-visioihini, sillä ne ovat olennaisia. Muu on toissijaista ja katoavaa. Itsekehittelemäni PowerPointin PUSSR-ominaisuus takaa, että nippu uusia esityksiä syntyy hujauksessa. Imutan korporaation tietovarastoista tutut termit ja pakolliset buzzwordit silmänräpäyksessä. Lisään nipun kivoja kuvia ja teen esityksiin vielä podcasting-raidan sisälukutaidottomille.
11:45 Kirjoitan pari blogientryä ja kommentoin molempia seuraamaani oleellista blogia.
12:00 Kaivan kassista kallista ja imelää energiajuomaa ja myslipatukan. Keitän toisen tiukan espresson. Vedän kuparijuoman huiviin ja syön päälle greipin.
12:01 Soitan itäiselle pallonpuoliskolle liudan puheluita. Kalvoni saavat kiitosta, vaikkei niitä ole ymmärrettykään, huomaan. Mitäs siitä, pääasia, että animaatiot toimivat ja voimasanat ovat kohdallaan, sillä niistä ne bonarit napsahtavat.
14:00 Aivoriihi Web 3.0:sta. Mikä on visio, missio, tahtotila, strategia? Taktikoimme. Sanon, että web 2.0:n kuolema on vahvasti liioiteltu. Muut huokaisevat helpotuksesta. Vähänpä tietävät, ajattelen. Heittelemme voimasanoja. Meillä on hauskaa ja me tiedämme sen. Toistan vähintään kymmenen kertaa mieliteesejäni. “Network is the computer”, “Markets are Conversations”, sekä sopiviin väleihin pajavasaran kaltaisia voimasanoja “pervasive”, “customer-centric”, “user experience” ja parhainta kaikista “network effect”. Ennen käytin termiä “network externalities” mutta eihän sitä kukaan ymmärtänyt. Vertailemme palaverin lopuksi kalvoja. Torstenilla oli muutama graafi, jotka pitääkin varastaa omiin setteihin.
17:00 Kirjoitan pari blogientryä ja kommentoin molempia seuraamaani oleellista blogia.
18:00 Soitan läntiselle pallonpuoliskolle. Otan espressosiivun ja nostan kytkintä.
18:15 Palkitsen itseni laittamalla ruokaa. Rentoudun päivän hektisestä sykkeestä valmistamalla favistani pinaattifeta-canneloneja kermaisessa juustopedissä. 180 asteessa 30 minuuttia. Kuuntelen samalla päivän aikana lataamani podcastit 3x nopeudella. Sanelen ruoanteon aikana tulleet businessideat kännykkääni. Siirrän ne langattomasti läppäriini jatkokäsittelyä varten.
19:00 Syön, katson YLE Teemalta tivottamaani Monty Python Flying Circusta ja etsin samalla uusia buzzwordeja rss-feedeistäni ja Seth Godinin blogista.
20:00 Saavun kahvilaan. Tiistaiseuramme keskusteluaiheena on tällä kertaa “Onko Web 3.0 kuollut?” No, tämähän on aihe, josta minä tiedän. Johdan keskustelua luontevasti, luovin, peesaan, soudan ja huopaan.
23:00 Takaisin kotona. Nikkaroin vielä hetken. Työstän sävellyksiäni. Kirjoitan runon. Katson vielä MotoGP:tä, Likaista Harryä ja luen samalla rss-feedejäni.
00:30 Kirjoitan pari blogientryä ja kommentoin molempia seuraamaani oleellista blogia.
01:30 Yöpöydällä odottaa Marc Ferron Colonization: A global history. Luen kappaleen ja nukahdan. Hyvä päivä.
Vuoden peliarvio Tuesday, November 21, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre.add a comment
…Ranska on kaunis maa, mutta täynnä saksalaisia…joka puolella räjähtelee ja raavaat miehet kiljuvat hysterian partaalla…
Call of Duty 3, Pelit 10/2006, Tuomas Honkala
Vuoden käännös Tuesday, November 21, 2006
Posted by Sami Oinonen in bizarre.3 comments
Eilen maikkarilta tullut James Bond-leffa Elä ja anna toisten kuolla on mahtavaa blaxploitaatiovyörytystä: Afrot, pimpkaarat, funkin rytke ja 70-luvun upeat vaatteet. Oli hienoa katsoa leffa pitkästä aikaa uudelleen. Varmasti suomentajallakin on ollut hauskaa, sillä tekstitys sisälsi eittämättä vuoden parhaimman käännöksen. Kun pahojen poikien muskelivene rysähti poliisiautoon, niin mainio sheriffin irvikuva J.W. Pepper lausui:
“Sweet mother of God”
Suomeksi siis:
“Voihan vitura”
Wikipedian mukaan veneen rysähtäminen autoon oli vahinko ja sheriffiä näytelleen Clifton Jamesin spontaanin reaktion takia kohtaus jätettiin elokuvaan.
Mitä miehet todella haluavat Monday, November 20, 2006
Posted by Sami Oinonen in design.6 comments
Uusimmassa Koti & Keittiö-lehdessä on artikkeli “Tosi mies viihtyy kotona” (11/2006). Siinä kerrotaan mitä mies toivoo kodiltaan, mitä ihailee ja mitä mies tarvitsee. Artikkeli sisältää hilpeitä iskulauseen omaisia yleistyksiä. Kuten:
Tätä mies toivoo: Tekniikkaa talon täydeltä, mutta sen pitää olla katseilta piilossa.
Oikein ja väärin. Tekniikkaa pitää olla, mutta sen pitää nimenomaan olla näkyvissä. Mitä enemmän laitteita, mitä monimutkaisemman näköisiä ja mitä mustempia, sen parempi. Kaikkein hienointahan olisi, jos vielä kaikki johdotukset ja putkistot kulkisivat huoneiden seinien ulkopinnoilla kiiltävissä teräsputkissa tavalla, josta Rammsteinkin olisi kateellinen.
Tätä mies ihailee: Valkoista, harmaata, mustaa ja ruskeaa.
Väärin. Musta on väreistä ainoa teknofiilin värikartastoon hyväksytty väri. Missä ovat kromi, harjattu teräs ja dynaaminen okra?
Tätä mies tarvitsee: Toimivan ja mukavan kodin, jossa on kunnon säilytystilat eikä turhaa tavaraa.
Oivallusten kermaa. Minä olen aina luullut, että me miehet haluamme epäkäytännöllisen kodin, jossa on nurkat täynnä turhaa tavaraa, muttei yhtään säilytystilaa. Onkohan miehen kodissa myös ovi ja huoneita? En tiedä.
Eipä ihmekään, että jutun kuvituksen huoneet ovat kuin jonkin modernin marlboromiehen solisevien vuoristopurojen varrella sijaitsevasta kaupunkiasunnosta. K&K:n kannattaisi jatkossa ensin ihan rohkeasti kysäistä miehiltä mitä he todella haluavat (ks. kuva!) ja sitten kirjoittaa aiheesta Se Lopullinen Reportaasi.
Otteita ansioluettelosta Monday, November 20, 2006
Posted by Sami Oinonen in brändit.1 comment so far
Työkokemus:
Teinimalli, elokuvatähti, ballerina, opettaja, kirurgi, palosotilas, astronautti, lentäjä, paleontologi
Vahvuudet:
Nuorekkuus,monipuolisuus, uusiutumiskyky, laaja kontaktiverkosto
Suosittelijat:
mm. Emilia 4, melkein 5v; Sari 38, melkein 32v; Marja-Liisa 60v, ikuinen nuori
Harrastukset:
Autoilu, erityisesti vaaleanpunaiset autot, ilmailu, urheilu (olympiavoittaja taitoluistelussa ja voimistelussa)
Luottamustehtävät:
Yhdysvaltain presidentti 2000, Presidenttiehdokas 1992/2004, UNICEFin kokousedustaja 1990, Maailmanrauhan lähettiläs 1986
Sisarukset:
Skipper, Tutti, Todd, Stacie, Shelly ja Krissy
Nimi:
Barbara (Barbie) Millicent Roberts
Leikin loppu Sunday, November 19, 2006
Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.2 comments
Kävin toistamiseen WeeGee-talossa. Ajattelin, että parempi koluta paikka läpikotaisin lyhyen ajan sisällä, sillä muuten jää homma tekemättä kuitenkin.
No, tällä kertaa keskityin vain Lastenpäivän säätiön ylläpitämään Suomen lelumuseoon. Se on pieni, mutta varmasti monelle hienoja muistoja täynnä. Ja siellä voi leikkiäkin. Löylymäki-kylän pienoismalli oli upea.
Mutta miten onkaan leikki ollut ennen epätoivoista ja… kertakaikkisen julmaa. Kuvassa on Apu-lehden paperinukke vuosimallia 1972 featuring …. M.A. Numminen! Hurjaa.
Siinä on lapset sakset täristen yrittäneet leikata Mauri Anterolle trendijumpperia päälle. Sääliksi käy. Paperinukke on niin aidon näköinen, että sehän voisi kiekauttaa ilmoille milloin tahansa “Olen nähnyt Helga-neidin kylvyssä”-biisin. Nyt ymmärrän sen, miksi 60-luvun alkupuolella syntyneitä usein kutsutaan “kadotetuksi sukupolveksi.” Tuollaisilla paperinukeilla leikit ovat arvattavasti kääntyneet aina tällaisiksi:
“Leikitäänks sellasta, että M.A., Laila (Kinnunen) ja Harry Bee (Belafonte) menee lavatansseihin, ja että ne jois lavan takana pullon aikuisten mökäjuomaa, ja että sitten pojille tulis riitaa Lailasta?”
“Joo-ooo!!!”
“Ja sitten tulis poliisi ja ampus kaikki!”
“Joo-ooo!!!”
“Mä haluun olla Lenita.”
“Ma haluun olla Markus-setä.”
Kallis urheiluauto ja hyvinvointi Saturday, November 18, 2006
Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.11 comments
Monen yöttömän yön ja valvotun päivän jälkeen olen tullut siihen johtopäätökseen, että jokaisen tulisi raapia kasaan noin 300 000 euroa ja hankkia itselleen erittäin kaunis urheiluauto. Vaikka seuraavat parikymmentä vuotta olisikin sitten näkkäri-maito-kuurilla. Miksi, mahdat kysyä. No siksi, että kalliin urheiluauton hyvinvointivaikutukset ovat kiistattomat ja moninaiset. Eli:
- Teiden kiiltävä viikate parantaa omistajansa itsetuntoa ja näin työnantajalle koituvat sairaspoissaolojen haitat pienenevät. Näin pitemmässä juoksussa (olen aina halunnut sanoa tuon, jes!) vähentyvät mielenterveydenhoitokustannukset vaikuttavat valtiontalouteen positiivisesti.
- Kaunis ja täten kallis urheiluauto saa myös kanssaihmiset hyvälle tuulelle ja hyvinvoiviksi. Itse autolla keekoilun lisäksi ei ole mitään hienompaa kuin kuulla ja nähdä matalasti murahtelevan sulavalinjaisen urheiluauton lipuvan ohitseen kaupunkikuvassa. Kalliin urheiluauton hyvinvoinnin kerrannaisvaikutukset ovat siis käsinkoskeltavat. Autollasi annat paremman huomisen kaikille ympärillesi.
- Kallis urheiluauto lisää kateutta. Kateus on hyväksi. Maailma ilman kateutta olisi tylsä, kolkko ja repaleinen paikka. Kuin kokis ilman sokeria, kahvi ilman kofeiinia tai rock ilman särökitaraa. Lähes kokemisen arvoinen, muttei aivan. Ilman kateutta ihmiset kuormittaisivat vielä enemmän sairaanhoitojärjestelmäämme, sillä kateus ja etenkin naapurisellainen antaa merkitystä elämälle, syyn jaksaa toiseen päivään ja särmää arjen ahjoon.
Tee siis päivän hyvä työ itsellesi, kanssaihmisille ja koko Suomelle. Hanki kallis urheiluauto. Ja jos paalua ei riitä ihan Ferrariin, niin aloita vaikka kuvan Audi R8:lla. Porsche Boxster käy myös. Se on sentään Suomessa tehty.
Resistance is futile! Saturday, November 18, 2006
Posted by Sami Oinonen in musiikki.add a comment
Unversal Attorney 1: Sweet! Another $2000 check from some hapless p2p user! This should cover about five billable hours’ worth of expenses…
Universal Attorney 2: It sure is fun suing lots of poor people, but how’s about we try suing one really rich company for a change?
Universal Attorney 1: (slaps forehead)
Niinpä. Universal Music Group haastaa vihdoin MySpace-palvelun oikeuteen tekijänoikeusrikoksista. Haasteen teksti on mielenkiintoista luettavaa. Esimerkiksi termi “user-generated content” saa levy-yhtiöltä napakan sisartermin “user-stolen content”. Tähän oli tultava.
Ensi kesän t-paitadesignit lyödään lukkoon nyt. “I AM A THIEF”, “I STEAL YOUR CONTENT” ja “STEAL MY CONTENT, YOU THIEF!” ovat varmoja hittejä tiedostavien keskuudessa.
Aina on tilaa yhdelle… Friday, November 17, 2006
Posted by Sami Oinonen in brändit.add a comment
joka mäiskii stuntmania ketoon. “Pain is only an illusion, hit as hard as you can…” Jep jep, tällä kertaa ei ole kyseessä Axe, vaan virkaveli Rexona. Sinänsä tyylikkäästi tehty flash-promo.
Tulevaisuuden arkkitehdit Friday, November 17, 2006
Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.2 comments
Jos jälkikasvu osoittaa keskimääräistä parempia maailmanrakentamis- ja tilanhahmottamiskykyjä ja härnää vanhempia alituiseen kiperillä kaupunkisuunnittelukyssäreillä, niin on lienee luontevaa ostaa hänelle Spaceframe Sculpture Kit. Siis sen jälkeen kun legot eivät enää kiehdo, mutta ennen kuin päästää tenavat sirkkelien, vasaroiden ja jiirisahojen kiehtovaan maailmaan.
Spaceframe Scultpure Kit on 100% kierrätettävästä polyesteristä valmistettu rakennussarja, jonka avulla onnistuvat kunnianhimoisemmatkin maailmanrakennusprojektit. Yksi Fortunen vuoden 25 parhaimmasta tuotteesta. Tietysti.
[Earthtechproducts via Shiny Shiny]
