Purista minua makaroni, takapuoleni on vallan liekeissä! Tuesday, December 12, 2006
Posted by Sami Oinonen in musiikki.trackback
Löysin Kolme kertaa ikuisuus ja Running up that hill-blogeista meemin, johon osallistuminen on aivan pakollista, jos rakastaa musiikkia niin kuin vain mies voi rakastaa. Kylmän rationaalisesti. Nyt kaikki mukaan, tämä on käsky!
Meemin ideana on valita joku artisti, ja vastata esitettyihin kysymyksiin kyseisen artistin biisien nimillä. Ihanaa. Universumin kaikkien aikojen paras yhtye, Mr. Bungle, on minulle luonnollinen ja ainoa vaihtoehto. Ja onhan myös totta, että yhtyeen vakavamieliset, korkeataiteelliset ja moniulotteiset sävelteokset kelpaavat vaikka minkä tahansa meemin raaka-aineeksi.
Artisti: Mr. Bungle
1. Sukupuolesi?
None Of Them Knew They Were Robots
2. Mikä on suurin unelmasi?
Retrovertigo
3. Mitä inhoat?
Pink Cigarette
4. Millainen fiilis sinulla nyt on?
My Ass Is on Fire
5. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
The Air-Conditioned Nightmare
6. Mistä asioista pidät?
Vanity Fair
7. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/tyttö-/poikaystävällesi?
Squeeze Me Macaroni
8. Missä haluaisit olla?
Desert Search For Techno Allah
9. Kuvaile elämää?
Carousel
10. Kuvaile itseäsi?
Sweet Charity
11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
Egg
Tiesit että en voi olla vastaamatta!
Toinenkin yllytyshullu mukana!
tämän megaotoksen perusteella vaikuttaa siltä, että naiset ovat yllytyshulluja.
Juu yks nainen lisää ilmoittautuu!
Loistava! Mukana!
Olet Sami kohta pulassa kaikkien yllytyshullujesi kanssa
En voinut olla osallistumatta tuollaiseen meemiin.
angela: no miten sen nyt ottaa. tuntuu tosin oudolta, että tämä vetoaa juuri naispopulaatioon. Vai onkohan suurin osa lukijakunnasta naisia, mene ja tiedä.
saaga: tuosta mainiosta Rammstein-valinnastasi tulee mieleen Ruisrock 2005.
Olin siinä niittylavan tantereella keskivaiheilla Rammsteinin keikan aikana. Tanner tömisi edessäni kymmenen tuhannen ihmisen hyppiessä tasatahtia. Feuer Frei!:n ja Rein Rausin aikana tapahtui jotain merkillistä. Maa lähti jalkojeni alla keinumaan aivan kuin pellon savella olisi ollut omat bileet. Messiaaninen tunne, tuntui kuin olisi kävellyt vetten päällä.
Sitten keikan jälkeen Hesen torin snagarilla (kasvishampurilainen to go) pari humaltunutta turkulaisteiniä tulivat tohkeissaan vaahtoamaan minulle Rammsteinin keikasta. He olivat kokeneet saman keinumisen.
Toinen sanoi: ”Kyl mää pelkäsisi et maa repesisi”.
nauratti.
Oma kokemukseni Rammsteinin keikasta on vuodelta 2002 ja paikka oli Seinäjoen Provinssirock. Onneton olin ensimmäisessä rivissä heti lavan edessä ja sen voi vain kuvitella, minkälainen olotila siinä tulee, kun takana on valtava massa eteenpäin rynniviä R+ -faneja. Kyllä siinä tämmösellä isommallakin tätillä meinasi tulla ahdistava olo ja henki loppua. Jossain vaiheessa piti luovuttaa, ja pyytää järkkäriä nostamaan minut aidan yli etten rusennu sitä vasten. Loppukeikan kattelinkin sitten etäämpää turvallisemmasta paikasta. Mutta hyvät fiilikset jäi keikasta, oli se sen verta upea kokemus.
Saaga: Eturivit ovat turmioksi. Itse olin v. 2000 Fantomasin keikalla Ilosaaressa aivan edessä. Siinä oli intellektuelli-Samilla ihmettelemistä ja rilleissä pitelemistä kun sadat viinahöyryiset punkkarit yrittivät kiivetä hartioideni yli lavalle. Ymmärtämättömät moukat. Ja kello kävi vasta iltapäivää. Miten kukaan voi olla ottanut napanderia jo ip?
Niin, ja musiikkia pitää kuunella paikallaan ja hartaasti. Jalalla voi ehkä hieman antaa tunnelmalle periksi ja kevyesti tahtia polkea. Keikan jälkeen olin aivan litimärkä raivopäisten punkkariteinien hiestä, hyik. Ja valkoinen paitani oli mustia viiruja täynnänsä. Miksi niiden pitää meikata, kysyn? Poikienkin.
Huisa ! Tunnustaudun yllytyshulluksi rokkimimmiksi…
=)
Vastattu. Jo toistamiseen. Eka kerta nyysseihin herran vuonna 2003, eli useita intternet-vuosikymmeniä sitten.
Sama artisti, eihän sitä nyt kovin taajaan voi suurinta sankaria sortua vaihtamaan.
Tää oli ihan hieno kyllä, ilman tuota ihan-sanaakin. Asiallista!
miss pligaa: aika vähän on tullut Clashia kuunneltua, mutta tuo “Lost in the Supermarket” on ainakin täydellisen kuuloinen biisinnimi.
lavonardo: no enpä olisi tunnistanut valintaasi. on näköjään psykedeelisen ränttätäntän osalta yleissivistys heikkoa.
Mutta kuten Marjutin blogiin totesin eräälle Janne Jalkaselle joka myös rehenteli tähän jo höyry-internetin aikana vastanneensa, niin siis oikeesti mä tein tämän jo ala-asteella kun urkuharmonia vispannut luokanvalvojani, Meri-Lilja muuten nimeltään, pakotti meidät kynäilemään virsien nimistä vastauksia elämän polttaviin kysymyksiin kesäloman jälkeen. hah.
kuraattori: Valintasi osoittaa tiettyä musiikillista kypsyyttä. Joey Belladonna näytti Ilosaarirockissa 2005 kuin olisi suoraan tullut jonkin aikapoimun kautta 80-luvulta. Letti oli mitä parhainta mullettia, pillifarkut ok, mutta mies oli vain niin kovin väsyneen näköinen.
Jep, niin harvoin pääsee oldskooliudella pätemään, että tilaisuuteen pitää tarttua. Lupaan, että seuraavaan kertaan menee taas vuosia.
Ja “psykedeelinen ränttätänttä” on ehkä kauneinta mitä herra Cooperin tuotannosta on aikoihin sanottu.
Anthrax vakuutti aika lailla keväällä Nosturissa. Sedät jaksoi heilua, ja mikäs siinä oli kuunnellessa kun pelkkiä kultaisen kahdeksankymmenluvun klassikoita soittivat.
isällä ja äitillä on Alice Cooperin levy, sellainen punakantinen jossa on valtava käärmeen pää ja sillä kieli ulkona – se oli pienenä tosi pelottava- ja sisä- tai takakannessa oli apean näköisiä meikattuja miehiä. en tajunnut silloin mikä heitä niin kovasti harmitti. en kai vieläkään.
meni tuo keväinen Anthraxin Nosturin keikka ihan täysin ohi. Käsittämätöntä.
Tää oli ehkä vuoden meemi, aiVan mahtava!
-minh-
ehkä oli joo, kiitos siitä lankeaa noille kahdelle blogille josta tämän bongasin, mutta tämä meemi todistaa sen, että musiikki on hieno asia, ja sitä on kivaa jakaa (…siis laillisesti)
Mukana.