Steampunk-lamppupornoa Friday, February 23, 2007
Posted by Sami Oinonen in design, überkuul.trackback
Frank Buchwaldin teräksestä ja kuparista tykittämät Machine Lights-valaisimet ovat mahtavan näköisiä taideteoksia. Kuvan valaisin on suorana yli metrin mittainen komistus ja painoakin parikymmentä kiloa. Tuollainen peto yöpöydälle valvomaan, niin kyllä pysyvät sängyn alla mörököllit hievahtamatta.
Machine Lights-sarja koostuu kymmenestä eri mallista, joista jokainen puolestaan valmistetaan parista sadasta osasta. Valaisimia tehdään pienissä erissä Berliinissä ja kunkin kappaleen tekeminen kestää nelisen viikkoa.
Hieman samaa henkeä kuin Mike Fordin meta-instrumenteissa.
Tässä on hieman samaa henkeä kuin Petja Juggernautisssa.
Onhan se suhteessakin sirompi kuin “maailmojen hävittäjä”, mutta jotakin siitä hengestä.
Käsittämättömän hienoja lamppuja!!!
Nytpä tietääkin, mitä poimia mukaansa seuraavalla Berliinin reissulla
Petja: Ehkä on niin, että kaikki maailman coolit jutut konvergoituvat juggernauttiisi. hieno tavoite.
Jazmanaut: Munkin mielestä aivan mahtavia. Buchwaldin saitilla on joistain malleista korkealla tasolla kerrottu ja näytetty työvaiheitakin, että siitä vain itse tekemään. Olen varma, että alkuperäiset lamput ovat todella kalliita, uniikkia käsityötä. Noita kun joku toisi maahan!
Heti kun näin nuo tajusin, että ne ovat täydellisiä, juuri sellaisia mitä olen aina halunnut,
Huhhuh ,miten tykkejä lamppuja! Fallout -pelien ja Madmax -elokuvien suurena ihailijana noiden lamppujen fiilistä ei voi olla rakastamatta.
Tahtoo myös.
Tosin tämän hankkimisen jälkeen muut siivut asunnosta varmaan alkaisivat tuntua kovin arkisilta. Ja ennen pitkää koko irtaimisto pitäisi sitten päivittää tämän Kapteeni Nemo absinttihumalassa-tyylisuunnan mukaiseksi.
Steampunkista puheenollen… nyt täytyy tunnustaa että olen useasti nukahtanut unelmoiden elämästä maailmassa ydinsodan jälkeen. Autio maa, muutamia eloonjääneitä siellä täällä ympäri maailmaa. Raunoita ja savua. Tulen tuoksu. Ei sähköverkkoja, bensaa, puhelimia, valmisruokaa, uusavuttomia, lakia, poliisia, rahaa…. Ja sitä yhteiskunnan uudelleenrakentumista – maailmaa jossa oikeasti selviytymiskykyiset ja luovaan ajatteluun kykenevät pärjäävät. Mua vaan niin vituttaa kaikki “kirjaviisaat” idiootit jotka uskovat olevansa ihmiskunnan kruunuja vaikkeivat selviäisi päivääkään hengissä ilman sähköä. …ja miljonäärit jotka pystyvät tekemään mitä lystäävät vaikka kuolisivat nälkään ilman henkilökohtaista kokkiaan. Maailma menee vielä liian pitkälle.. Toivon että Jumalalla on suunnitelma tällaisen varalle ja että minulla on suunnitelmassa vissi paikka, -> “ydinsodasta selvinneet”
lavonardo: no ehkä pari tuonhenkistä riittäisi, mukava ristiriita. Hesarissa tai jossain oli kuva kahden miehen asunnosta, joka oli lattiasta katttoon mustaa putkifunkkista, karmea loukku
base: en tuohon unelmaasi nyt mitään rakentavaa osaa sanoa, mutta olen samaa mieltä jos ymmärrän oikein, niin kädentaidot ovat katoamassa ja se on harmi. Kyllähän se on niin, että ne joilla on vaikkapa köyhät olot niin he keksivät mitä ihmeellisimpiä keksintöjä vaikka rojua työstämällä – “necessity is mother of all inventions”
Nuorna miesnä kuvasin tyyli-ihanteekseni “Homo mongoliruhtinas on ottanut haltuun kolmannen valtakunnan varusvaraston”
Nykyään kenties “Extraordinary gentlemen meets Hercule Poirot at Cyberpunk on 2020″
meestystä blogilles
kiitos kiitos