ÜBERKUUL.

En ole koskaan ymmärtänyt Tähtien Sota-kulttia (enkä liiemmin satuja sormusten herrastakaan). En ole saanut pieneen päähäni mahtumaan mikä siinä eeppisessä “hyvä vastaan paha”-tarinassa olisi jollain tavalla poikkeuksellista satoihin muihin vastaaviin verrattuna. Paitsi tietenkin se, että pahiksilla on napakat univormut, siistit avaruusbotskit ja laserpyssyt. Ja ennenkaikkea maskit, joiden takana kelpaa uhoilla ja huohotella oikeamielisiä kumoon.

Ja kai siinäkin poika sitten lopulta tapaa tytön, menettää hänet ja itsensä maailman ja avaruuslaamojen itkiessä, mutta kuitenkin lopussa fanfaarit soivat. Jaksa noita nyt muistaa. Leffateatterissakin nukahdin kesken Episodi 1:sen kliimaksia. Driven-leffan tasoa siis. Silloinkin koin, että nukkuminen olisi selkeämpi satsaus tulevaisuuteen kuin leffa itse.

Ei ole kuitenkaan ihme, että noita Tähtien Sota-faneja riitää maanvaivaksi asti. Kun heiltä kysyy, että mikä kumma siinä tarinassa viehättää, niin vastaukset ovat aina yhtä tyhjentäviä: “No kun se on niin siistii”, “Se on se Voima”, “Ne suuremmat kysymkset ja vastaukset…ihmiskunta…mistä tulemme ja minne menemme…” jne. Naapurustossammekin on neljän pikkupojan kööri, jotka käyttävät ilmeisesti koko valveillaoloaikansa Tähtien Sodan ja sen johdannaisten parissa, sillä en ole koskaan nähnyt heitä parveilemassa pihoilla ja ojissa ilman valosapelien virkaa toimittavia aurauskeppejään.

Minun käy heitä jo nyt sääliksi, sillä ilman mitään vanhempien, suvun ja naapuriyhteisön jämäkkää interventiota heidän kohtalonsa on sinetöity. Katolilaisen tyttökoulun moraalioppaaksi sinänsä käyvän Tähtien Sodan kautta he tulevat siirtymään iän karttuessa roolipeleihin, verkkopelaamiseen, kaikenlaisten värkkien palvomiseen, energiajuomiin ja muuhun anti-sosiaaliseen epätoimintaan. Myöhemmin, polin kautta, he päätyvät sitten mitä todennäköisimmin jonkin kasvottoman teknologiaimperiumin t&k-kellarien uumeniin  unelmoimaan teknovimpaimia. Voi sitä kohtalon ironiaa.

Samoin minua käy sääliksi kuvan Darth Vader-kuumailmapallon tehnyttä belgialaista Benoît Lambertia. Hän ei ole ehkä itse tajunnut sitä, mutta hänen pallonsahan on suuri julkinen hätähuuto, “Pelastakaa minut nörtteyden julmasta sylistä. Auttakaa minut takaisin puhtaiden vaatteiden, hedelmien ja raikkaan ilman pariin. Antakaa minulle voimaa jaksaa ja paeta.”

[Star Wars via Hilavitkutin]