Diskopallosta ja navigoinnista Monday, July 30, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre, taide.trackback

Tähän väliin pyyteetöntä puffausta. Käväisin Fiskarsin taiteilijoiden kesänäyttelyssä. Perushyvää mättöä pittoreskissa miljöössä. Kuten aina. Ron Nordströmin ääni-installaatio oli näyttelyn parasta antia. Kuten aina. Hänen Top Ten-teoksensa (kuvassa) koostuu diskopallosta ja yhden tunnin aikana kymmenen eri yrityksen asiakastukipuhelinnumeroon soitetusta puhelusta. Hirtehistä nykyaikaa.
Ravintola Kuparipajan buffet-lounas on seisovien pöytien aatelia. Vanha Meijeri-kahvilassa loppui mustikkapiirakka kesken. Ei hyvä.
-
Ja sitten Fiskarsista Nummi-Pusulaan Traktorimuseoon, taas. Koska halusin kikkailla, näppäilin tekno-orjana gps-hilavitkuttimeeni kohteen tiedot ja pyysin nopeinta reittiä. Ja eikun kovaa vauhtia eteenpäin, ettei vain satelliiteista karkaisi virrat kesken seikkailuni. Seurasin lumoutuneena navigaattoria herkeämättä teiden muuttuessa yhä kapeammiksi ja pitkospuumaisemmiksi. Ruovikko läiskytteli uhkaavasti märkiä terveisiään auton tuulilasiin.
Käskytin autoa kyntövaosta toiseen täysin välittämättä “Yksityistie – Sinut ammutaan City-ihminen”- ja “Vain tieosakkaille – jollainen sinä et ole”-kylteistä. Huiskuttelin ystävällisenoloisille ja tienvarsiin ryntäileville talikkosuisille paikallisille iloisena samalla kun varoin hidastamasta menoa liiaksi.
Puolen tunnin hiekkavaoissa pyöriskelyn jälkeen epätoivoon vaipunut orgaaninen navigaattorini kiljui jo kartta kädessään, että mitä helkuttia sitä gps-renneliä pitää uskoa, kun hänen luomureittiään oltaisiin oltu perillä jo aikaa sitten. Hän oli vain kateellinen luulen, sillä teknovempaimeni oli syrjäyttänyt hänen eittämättä mestarillisen “Vasen täys, sata, yli nypyn, oikee eri, kirraa pirusti, serpo, kapenee”-slanginsa.
Jäärä kun olen, tihrustin totuudennäyttäjää yhä tiukemmin ja sanoin, etteihän me voida palata takaisin kun tällä kinttupolulla ei pysty edes kääntymään ellei sitten halua etsiä autoaan suonsilmäkkeestä. Ja sesam aukene, jo iäisyydeltä tuntuneen vatkaamisen jälkeen olimmekin yht’äkkiä tutulla hiekkatiella.
Kyllä gps kannattaa. Hiiteen ne kartat, hah. Asetuksista taisin kuitenkin valita vahingossa nopeimman reitin sijaan sittenkin vaihtoehdon “maisemareitti – jännitettä parisuhteeseen”.


Comments»
No comments yet — be the first.