Lyijykynien kiehtova maailma Friday, November 9, 2007
Posted by Sami Oinonen in überkuul.trackback
Bob Truby, opettaja ja lyijykynien keräilijä, on mies paikallaan. Hän taltioi pieteetillä lyijykynien värikästä historiaa “Brand Name Pencils“-saitillaan. Sivuilta löytyy kaiken kaikkiaan 134 lyijykynävalmistajan toinen toistaan hienompia yksilöitä kuten kuvan American Pencil Co:n, Filan tai Eagle Pencil Co:n esimerkit meille osoittavat. [via]
Mulla on kynäneuroosi.
Lapsuus kodissani “kieltotavaraa” oli kynät ja paperi.
Nyt sitten, minä saatan ostaa kynän joka päivä, jos sille päälle sattuu. Mulla on kaksi laatikollista kyniä ja nytkin koneen ympärillä näkyy… noin 30 kynää.
Suosikkini ovat keskikovat lyijykynät, nailonkärkiset kalligrafia kynät ja erittäin kapeateräiset kynät.
Sitten on vielä siveltimet. Toisinaan kirjoitan osoitteet kirjakuoriin siveltimellä ja muutaman kirjeenkin olen maalannut.
Kaunista. Bobilla on “Most Wanted” -lista. Josko sinulta löytyisi jotain harvinaisuuksia. Ehkä jotain sellaista, mistä hän ei ole koskaan kuullutkaan. Vain teroittamattomat näyttävät hänelle kelpaavan.
Kyllä vanha kunnon lyijykynä jonkin muovirimpulan aina voittaa.
Itse käytän lähinnä yhtä tuhatvuotista Parker Frontier-perusteräsmallia.
Keräsin myös teininä mustekyniä, mutta kun olin kaverin mökillä pari viikkoa, äitini antoi pois minun tuhkakuppi-, sarjakuva- ja kynäkokoelmani.
Vanhemmat, nuo julmurit, kyllä minunkin Tarzan-kokoelmani oli yksi kaunis päivä mystisesti hävinnyt huoneestani
Ja minulta vietiin se koira – ks. seuraava kommentti! Mutta noista kynistä. Mä voisin myös sanoa itseäni kynäneurootikoksi. Pidän erikoisesti ohuista tussikynistä (mikä tahansa ei kelpaa) ja pallograafikuuliksista (joita kylläkin hävittelen ikävästi). Harmittaa kun en ostanut Venetsiasta sellaista hienoa mustekynäsettiä. Siellä niitä olisi ollut pilvin pimein. Pitää lähteä kait Venetsiaan vielä kerran eksyilemään. Kynät ovat ihania.
Tuli vielä mieleen, että koulussa kirjoiteltiin ihan pätkälyijäreillä. Kai se oli joku juttu että kuka pystyy kirjoittamaan lyhyimmällä…kynän terottaminen on muuten taitolaji. Siinä pitää olla tarkka. Tylsät lyijärit ovat kauhistuksia terävälle kynäilijälle (ehehehhe).