Menetyksistä Saturday, November 10, 2007
Posted by Sami Oinonen in taide, überkuul.trackback
Muistan kuin eilisen sen päivän nuoruudestani kun kissani kuoli. Asiaankuuluvasti Jormaksi nimeämäni reipas nuori kolli kohtasi yöllisessä tappelussa parempansa ja menehtyi nopeasti seuraavana aamuna. Ulkoisesti siinä ei ollut juurikaan mitään vikaa, se vain oli liikkumatta, kylmeni ja kuoli rauhallisesti pois. Sen äkillinen kuolema ei tuntunut nuoren mielessä oikealta.
Samoja menetyksen tunteita ruotii kohta varmasti tämän Brian Despainin “Mr Bubbles’ Birthday“-maalauksen robotti, joka valmistautuu jakoavainhymysuin kultakalansa yksivuotissyntymäpäiville kera kakkusen. Mutta kala se kelluu kuolleena maljassa.
Voi Jorma ja fisu-parkoja. Mutta kollit ovat kolleja ja kultakala oli varmaan yksinäinen!
Pienenä tyttönä surin ja hautasin alvariinsa kuolleita elikoita ja kauhistelin, kun kaverit listivät murkkuja sormiensa väliin (niitä en ehtinyt kaikkia hautaamaan). Erikoisen traumaattinen tapahtuma oli, kun vanhempani päättivät antaa pois löytökoirani Timin, joka oli maailman kaunein, viisain ja sekarotuisin. Se oli pahempaa kuin kuolema. Surin pitkään myös paksuhäntägekkoa, joka lopetti äkisti sirkkojen syömisen ja kuoli pois. Pidin tosiaan siitä pahuksen liskosta!
Mutta ihastuttavia nuo Brianin monsterit kertakaikkiaan!
Hieno kuva tosiaan! Ja sivustolla monta lisää… löytyisiköhän tuollaista jostain taustakuvaksi?
Tämän postauksen robosta tuli muuten mieleen Starship Titanicin robotit.
hienoja ovat, ehkä jostain julisteina saa, hänellä on näyttely Seattlessa par’aikaa, että sinne kysymään
, samassa showssa myös tämä mies:
http://uberkuul.wordpress.com/2006/06/19/mie-en-ennaa-jaksa-sanoi-jano/
Tämä on tämmöistä.
Minä pätkin viiden vanhana kanan kauloja ja saman ikäisenä osasin vääntää minkiltä niskat, nylkeä ja nahoittaa.
Monellako eka luokkalaisella on ollut itse nyljetty minkki hattu?
Petja: Joo semmoista se on. Olen saanut (tai tavallaan perinyt) hienon hopeaisen minkkistoolan, joka vetää vertoja entisaikojen filmitähtien stoolille. Käytin sitä kerran eräissä juhlissa ja oloni oli hyvin tukala koko illan. Minkit suorastaan kuristivat kurkkuani, painoivat olkapäitäni ja kirkuivat korviini koko illan. Häpesin hienoa stoolaani.
Nyt se roikkuu kaapissa käyttämättömänä, kun en voi kertakaikkiaan pitää sitä. Mutta en raaski myöskään tuhota sitä, sillä se on annettu minulle lahjaksi. Monellako naisella on huippuhieno minkkistoola kaapissa käyttämättömänä?