David Lynch, kännykkä ja elokuvataide Saturday, January 12, 2008
Posted by Sami Oinonen in überkuul.trackback
Tuttu esitteli aivan kuumana, miten hänen mesettämisen orjuuttamat teknopoikansa, nuo “digitaaliset natiivit“, olivat löytäneet hänen tuliterästä bittejä ja aivokuorta rusikoivasta kännykästään täysimittaisen elokuvan.
Siinä ihmettelimme molemmat, että miten voi olla…ettei enää pelkkiä kahden sekunnin sutaisumaistiaisia, vaan että täysilaidallinen kulttuuria vaikka lentomatkan kyytipojaksi tai miksei vallan siihen upouuteen sadantuuman taulutelkkariin projisoitavaksi.
Kännykällä voi siis katsoa elokuvia. Mutta voiko elokuvan kokea tulitikkurasian kokoiselta näytöltä? Voidaanko enää puhua elämyksistä? No koska minulla ei ole tästäkään asiasta varmaa mielipidettä, etsin vastausta elämääni lämpöohjautuvan ohjuksen lailla ohjanneilta suurilta ajattelijoilta. Tässä tapauksessa tukeudun David Lynchiin, aikamme suurimpaan elokuvaohjaajaan. Hänellä on tästäkin asiasta vaatimaton mielipide.
Mutta hetkinen. Eikös tämä ole se sama mies, joka on kaupallistanut elokuvaidettaan tarkoitushakuisen korkealentoisiksi tv-sarjoiksi ja postimerkin kokoisiksi webvideoiksi? Että mites se kännykkä nyt sitten millään tavalla poikkeaa hänen muista takinkääntöprojekteistaan? Äsh. En jaksa miettiä. Kyllä David on oikeassa. Kuten aina.
–
Ks.myös: David Lynch ja tuotesijoittelu
Itse olen tuijotellut PSP:n ruudulta videoita junassa varmaan satoja kertoja. Onhan se ruutu toki isompi kuin kännyssä mutta ei nyt mikään mahtava kuitenkaan. Ihmeekseni olen havainnut että vallan immersiivinen kokemus on se kuitenkin ollut. Etenkin televisiojutut toimivat ihan hyvin, kuvakoot on valittu pienen tölläimen suosimalla tavalla.
Kirja on tietenkin hyvä seuralainen mutta aina ei jaksa lukea, mullan alla menee vaikka vähän nuutuneenakin. Sekakayttäjällä on taas helpompaa kuin jonkun formaatin vannoutuneella suosijalla.
Itse olen viihdyttänyt ja samalla kummastuttanut kanssamatkustajia hekottelemalla itseni hikeen Onion News Networkin videopätkille iPod Classicin kautta. Ja siinä se ruutu vasta pieni on. En ole kuitenkaan leffaa vielä testaillut, että miten se immersio toimisi, vai toimisiko ollenkaan.
Mutta väline tilanteen mukaan, sanon minä.
Itse olen samaa mieltä Lynchin kanssa, että elokuvateatteriin katsottavaksi tehtyjä elokuvia ei suuremmin viitsi katsoa pikkuiselta ruudulta (ja näitä elokuvia ei paljoa enää tehdä). Mutta sitten suoraan videolevitykseen tarkoitetut sutaisut voi mielestäni katsoa (tai jättää katsomatta) ihan minkälaiselta ruudulta tahansa.
Viimeisimmässä teoksessa Catching The Big Fish Lynch ylistää iPod Videota ja muita kannettavia laitteita elokuvan uutena mahdollisuutena. Oman tulkintani mukaan hän tarkoitti uutta mahdollisuutta elokuvan tekijöille tehdä jotain aivan uutta näille pienille ruuduille. Studiot taas ovat ymmärtäneet tämän uuden mahdollisuuden mahdollisuuten rahastaa vielä kerran jo moneen kertaan julkaistuilla teoksilla.
Luulisin Lynchin turhautumisen olevan merkki tästä. Mitään uutta ei studioiden puolesta tehdä, vaan yritetään monistaa rahaa.
Totta. Onhan Lynch ollut aina enemmän tai vähemmän uudisraivaajan roolissa. Miksei siis näkisi kannettavia laitteita tahi internetiä mahdollisuutena? Ehkäpä halusi vain provosoida.
Minä luulin, että tämä on iPhone-mainos… Sellainen itseironinen juttu, jotka leviää viraaleina valtavan hyvin…
No mutta sehän voisi ollakin.
Ensi viikon tiistain Apple-lanseerauksissa (merkatkaa kaikki jo kalentereihin) nähdään varmasti Steve Jobsin kanssa lavalle asteleva David Lynch. Yhdessä he lanseeraavat iTunesin kautta ladattavan “David Lynch for iPhone” – lyhytelokuvasarjan, jonka episodeja tulee yksi kuukaudessa. Ja vain iPhone/iPod Touchille.
Se olisi kerrassaan mahtavaa. Ehkä parasta koskaan. Tarkemmin kun asiaa miettii, niin noinhan juuri täytyy tapahtua.