ÜBERKUUL.

Nyt kun vuosi 2007 on enää heikkoa huurua hybridiauton pakoputken virkaa toimittavassa suuttimessa, voidaan kiihkottomasti tarkastella mitä vuodesta oikeastaan jäi käteen. Varmasti paljonkin. Mutta jos nyt allekirjoittaneelta kysytään, niin tämä jäi viime vuodesta päällimmäisenä mieleen. Ei hullummin.

–

Mies istuutuu pöytään ja aloittaa jokapäiväisen kasvislounaansa. Mies pitää huolen siitä, että pöydässä kaikki muut näkevät hänen ottaneen juuri kasvisvaihtoehdon. Keskustelu ajautuu yllättäen tutuille urille. Mies saarnaa minuutin vimmaisesti ilmaston lämpenemisestä ja muiden lautasella möllöttävien veristen pihvien osuutta siinä. Varmistuttuaan, että pöytäseurue pitää sekä kollektiivisesti että yksilöinä häntä erittäin esimerkillisenä tapauksena, hän aloittaa porkkanoidensa puikottamisen.

Pöytäseurueessa viriää keskustelu organisaatiokulttuurista ja innovoinnista. Mies, tuo rakenteellisten reikien mestari, heittää keskuteluun teesejänsä: “Mielestäni organisaation tärkein tehtävä on olla estämästä tekemistä”, “Mielestäni kaikki markkinointitutkimus on turhaa, maalaisjärki riittänee, sillä olemmehan kaikki ns. kuluttajia, eikös?”, “Mielestäni tuotekehitystä pitäisi tehdä valistuneiden asiakkaiden kanssa, sillä kyllä he tietävät mitä haluavat, eikös?” jne. Lounaspöydässä pikkelsit valahtavat haarukoista rinnuksille kun hän pauhaa kerettiläisiä viestejään.

Haarukat kirskuvat vaivautuneesti, mutta mies ei moisesta piittaa. Samassa hänen puhelimensa soi. Se on Hän. Ja tähän vastataan, mies ajattelee, sillä puheenvuoronsa jälkeen lounas olikin jo kulminoitumasa tylsyyteen, kohti “Ja horsmakin kukkii jo tuossa tienpenkereellä, katsos…”-kategoriaa.

- Tule….e…e kotiiin, nainen vaikertaa puhelimessa.

Tämä on se viesti, jota mies on odottanut. Se on nyt totta. Tähän on valmentauduttu. Nyt on tuntien mentaaliharjoituksista hyötyä, sillä mies tiputtaa salamana mekaanisesti hanskansa ja juoksee kohti kaksipyöräistä ajoneuvoaan.

Ja samassa tasku soi. Mies vastaa, mutta se ei ole Hän. Mies ajattelee, että tämä linja pitää pitää vapaana. Tämä linja pitää pitää vapaana!!! Hän keplottelee itsensä puhelusta kohteliaasti sanomalla olevansa se toinen Sami.

Miehen kaksipyöräinen ajoneuvo on on myös odottanut tätä päivää.

- Nyt mennään molemmat sylinterit väbä-väbättäen ja näytetään isännälle, että olen sen kaiken rakastavan huolenpidon arvoinen, tämä punanuttuinen ja vähäpäästöinen italialaiskaunotar ajattelee.

…

Mies kaartaa kotipihaan. On paloautoa ja ambulanssia.

“Tulitte sitten paloautolla”, mies toteaa pihalla henkeä haukkovalle palomiehelle.

- Niin, oltiin tuossa lähellä, taidat keretä itsekin juuri mukaan. Jännät paikat. Ei taideta keretä sairaalaan.

Mies syöksyy sisälle. Käytävä on täynnä ihmisiä. On ensihoitajaa ja palomiestä ja yksi erittäin raskaana oleva ja varsin äänekäs nainen.

Ja samassa lapsi syntyy. Se tulee vauhdilla. Paineella.

Mikä onni. Ja mies oli missata kaiken tämän. Palomiehet itkevät. Ja kaikki.

…

Hoitaja ojentaa miehelle sakset. “Haluat varmasti katkaista napanuoran?”.

- Saanko myös pyörtyä, mies vastaa.

…

Vastasyntynyt kannetaan naisen rinnuksilla ambulanssiin. Mies ajaa ambulanssin perässä sairaalaan.

Outoa, hän ajattelee. Hän ei muista kotimatkasta yhtään mitään. Kiire tuntui kuitenkin olleen.