Thaimaalainen ruoka Tuesday, February 26, 2008
Posted by Sami Oinonen in bizarre.2 comments
Thaimaa-turnee jatkuu. Olen tutustunut kosolti paikallisen kulinarismin helmiin niin kuin vegeihminen vain voi. Tiivistetysti mielipiteeni on:
Thai Curry kasviksin ja riisi on siis ihan jees. Kerran. Muttei jokajumalan aterialla.
Ylikansallista Sunday, February 24, 2008
Posted by Sami Oinonen in brändit.2 comments
“Isi, kuka tuo pelle on?”, kysyy poika kummissaan ja osoittaa keltapunanuttuista hahmoa sormellaan.
- Se on amerikkalaisen ylikansallisen pikaruokaketjun maskotti, sellainen samanlainen julma klovni kuin Stephen-kirjailijan tarinassa, josta kerroin taannoin, pojan henkinen majakka vastaa valistaen.
“Ai hui, tuokin vaanii siis lapsia katukaivoista”, poika vapisee.
- Nimenomaan, ja siksi tuossa ravintolassa emme koskaan tule asioimaan.
“Ja ei varmaan tulla niin”.
- Ja nyt Starbucksiin, isin kahvihammasta kolottaa.
“Jipii, otatko taas sen daboltoollatten ja minulle vaniljamilksheikin?”
- Ja tottamooses.
–
kuva: Ronald McDonald, Ao Nang, Thaimaa
Kuuma, kuumempi, Thaimaa Monday, February 18, 2008
Posted by Sami Oinonen in bizarre.2 comments
Olen päättänyt ryhtyä matkaopaskirjailijaksi. Tyylisuuntaa hakiessani olen katsastellut melko tarkkaan oppaita Lonely Planetista maineikkaisiin Mondon oppaisiin. Ensimmäiseksi kohteekseni olen valinnut nyt erittäin suositun Thaimaan.
Aikani maassa kierreltyäni olen jo valmis tarjoamaan maistiaisia oppaastani. Tyylisuunnaksi valitsin itselleni hyvin tärkean teinivuosieni henkisen heräämisen eepoksen, Linnunradan Käsikirjan Liftareille. Sen viitoittamalla tiellä minulla ei ole maasta muuta sanottavaa kuin:
Enimmäkseen kuuma.
Hmm…no ehkei tuolla aivan voiton puolelle päästä. Kunnon matkaoppaan hengessä täytynee tarjota myos joku suositus. Siis uusiksi:
Enimmäkseen kuuma. Ei sovellu valkoiselle miehelle.
Noh-niin. Tuohon voisin olla tyytyväinen.
–
kuva: Aika ei käy lomalla pitkäksi. Harrastetoimintaa Ao Nangissa, Etelä-Thaimaassa.
Karaoken juhlaa Friday, February 15, 2008
Posted by Sami Oinonen in design.2 comments
Maanmainion tee-se-itse-miesten ja -naisten kauppapaikan, Etsyn, sivuilta löytyy aina jotain mielenkiintoista. Kädentaidon juhlaa.
Taiwanilainen nimimerkki “AnalogueAesthetics” on luonut sormuksen, joka sen lisäksi, että on erittäin kelpo teollismetallihenkinen luomus, toimii myös mikrofonina.
Tämä sormus on taivaanlahja meille kaikille karaokekansan edustajille, jotka etsimme pienintäkin tekosyytä kajauttaa ilmoille originaaleja lehtevämmät versiomme kasaridiskon kultaisista helmistä. Piuha vain kiinni tietsikkaan ja perhejuhliin instantkaraoketunnelmaa.
Konsepti toimisi hieman muunneltuna myös vaikkapa ostoskeskuksissa, noissa hektisen aikamme kyynärpolkan lauantaitansseissa. Oma langaton sormusmikrofoni vain matkaan, kolikko tulevaisuuden ostarin karaokejärjestelmään, ja laulellen läpi lauantaiostosten huuman.
Samalla ostoskeskusten kasvoton äänimassa saisi hieman inhimillisempää otetta, kun sadat ostoskärryjen ja -listojen muuten kyykyttämät kanssaihmiset trallattelisivat vastaan laulumielin.
[Etsy, ks. myös Space Invaders-kaulahuivi]
Räjähdysherkkä meluhaitta Monday, February 11, 2008
Posted by Sami Oinonen in überkuul.add a comment
Legendaarinen motivoinnin tyyssija despair.com tarjoaa nykyisin jotain myös lapsille. DespairWear-paidoista löytyy perheen pikkutuholaiselle omansa.
Oikeastaan despair.comin t-paitoja parempi on saitilla käytetty määritelmä American Apparel-paidoista, joille designit painetaan:
These aren’t some thick, itchy tees made in China by underfed children. Impossibly soft and comfortable, these shirts are proudly made in USA by shady and/or skanky-looking underfed 20-somethings who tend to like their shirts small and form-fitting.
Kuolematon Thursday, February 7, 2008
Posted by Sami Oinonen in bizarre.2 comments
Viisikymppinen mies haroo jääradalla retkiluistimilla ja sauvoilla hädin tuskin pystyssä pysyen. Säälittävä näky. Ja Suomi on sentään lumen ja jään luvattu maa. Tai siis ainakin oli.
Mies hapuilee katseellaan vastaantulevaa kokenutta ja salskeaaa retkiluistelijaaa, joka rintaan kiinnitetyn gps:n mukaan kellottaa varmoin ihmisrobottimaisin potkuin 17.6 km/h:n keskituntinopeudella kierrosta toisensa perään.
Mies huikkaa retkiluistelijalle: “No mitenkäs näillä hohtimilla pitäisi oikein sivakoida?”
“No tämähän on kuin luisteluhiihtoa”, retkiluistelija vastaa.
“No mutta mites sitä luisteluhiihtoa sitten, eh….?”, viisikymppinen heittää.
Suomi, lumen ja jään maa, ja mies kyselee aivan levottomia.
“No luisteluhiihtohan on kuin luistelua, jalkoja vimputellaan rytmikkäästi sivulle potkien”, retkiluistelija kiteyttää ilmeisen olennaisen mutta tuntemattoman.
“Kjäh, kjäh, kjäh…no enhän minä olek luistellut, eikö se näy?”
“Ei millään muotoa, tuosta se lähtee. Ja heitä ne sauvat ketoon, et sinä tasapainoa muuten opi”.
…
Retkiluistelija tyylittelee terät kirskahdellen. Reisilihakset parkuvat jo taukoa. Hän ei voi pysähtyä. Yksi kierros vielä. Vain yksi. Tai kaksi.
Samassa mies kuulee takaansa luistinten narskahtelua. Hän kiihdyttää. Eiköhän karise kohta kannoilta, sillä täällähän minua ei ohiteta, hän ajattelee. Ei tehoa. Perässäluistelija on kohta rinnalla. Retkiluistelija potkii niin, että jäästä lohkeaa drinksupaloja. Ei auta. Ohitus on väistämätön.
Oppipoika, se viisikymppinen mies hymyilee leegot kimmeltäen kilpaa lumen kanssa: “No tämänhän voisi vaikka oppiakin, har, har, har…”.
Retkilustelija palaa maanpinnalle. Hän aloittaa takaa-ajon. Tämä ei jää tähän. Hän puskee valjakkonsa uuteen nousuun. Tärkeintä on lähteminen. Lähes.
–
kuva: Espoonlahden jää ja allekirjoittanut.
Viikon luontokuva #24 Saturday, February 2, 2008
Posted by Sami Oinonen in mopot.3 comments
Ihminen vs. Talvi: 0-1
Tärkeintä on lähteminen. Eilen Kuortin huoltoasemalla oli joukko saksalaisia elämäntapamotoristeja tauolla. Ehkä talvinen myrsky oli heillekin hieman liikaa. Huom. nerokkaat kädensuojat.
-
Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20, #21, #22, #23
