ÜBERKUUL.

Matkailunedistämiskeskus MEK on päättänyt lasauttaa kerralla Suomi-kuvan toisiin sfääreihin. Ja mikä yllättävintä, messevällä imagokampanjalla. Originellia.

Eikö MEK ole kuullut, että miljoonia maksavat mainoskampanjat ovat ah niin ysäriä. Tehottomia ja kaikessa absurdiudessaan kliseistä mössöä suoltavaa ylitsevuotavaa markkinointitranssia.

Kampanjoita, jotka syleilevät kaikkia, mutteivat merkitse juurikaan mitään kenellekään.

Mutta mikä olisi tehokkaampi vaihtoehto kuin keskusjohtoinen brändinrakentaminen ja “Finland is cool“-lausumien hokeminen? Minulla on ehdotus.

Otetaan palstatilan sijaan avuksi ihmiset. Meidät suomalaiset. Ja ajatus siitä, että jos jostain tykkää, niin sen varmasti mielellään jakaa muillekin. Ja ymmärrys siitä, että ihmiset luottavat mielummin toisiin ihmisiin kuin johonkin kasvottomaan koneistoon (tässä tapauksessa lentokentiltä julkisiin vessoihin vyöryvä virallinen Suomi-kuva), joka seisoo itsepintaisesti yksilön ja tuotteen (tässä tapauksessa Suomi) välissä hämärtämässä totuutta.

Syystä tai toisesta meitä Suomea rakastavia suomalaisia asuu ympäri maailman useita tuhansia. Miksei valtio valjastaisi kelmeän kampanjan sijaan nimenomaan heitä markkinoimaan Suomea nykyisessä asuinpaikassaan? Suomi-kuva välittyisi näin aitojen ihmisten omakohtaisten tarinoiden kautta. MEKin pitäisi vain tuotteistaa tämä naapuripiirissä tapahtuva satunnainen tiedonvaihto maastamme ja samalla tarjota ulkosuomalaisille Suomi-materiaalia sekä oikeat kannustimet.

Perusmarkkinointikeinona toimisi ehkä parhaiten tupperware-kutsujen kaltainen “Suomi Kicks Helluva Ass”-naapuritapaaminen, jossa ulkosuomalaiset myllyttäisivät Suomi-kuvastoa diaesityksin larinparaskemaisesti. MEK tarjoaisi vain siis diaprojektorin ja ulkosuomalaiset paukuttaisivat kotialbumeistaan aidon sisällön.

MEK lyöttäytyisi myös luonnollisesti mahtavien suomalaisten brändien kanssa yhteen ja varustaisi ulkomaille muuttavat suomalaiset suomipakkauksella, johon kuuluisi niin taistelevia metsoja, marimekkoa, sibeliusta, paolaa, jopoa, kullervon kirousta ja kännyä. Näin ulkosuomalaisten uusi koti kaukomailla olisi vuorattu jo alkumetreiltä läpeensä suomalaista ikonistoa muukalaisten ihmeteltäväksi. Samoin MEK järjestäisi kuukausittaiset täydennyskuljetukset paikallisiin ostoskeskuksiin, joista maanmiehemme voisivat noutaa sesongin mukaan kossut, salmiakit, loimulohet ja mämmit illanistujaisten kyytipojiksi.

Ulkosuomalaiset raportoisivat MEK:lle takaisin Suomeen stasimaisen web-koneiston kautta, jossa epäsuomalaisten Suomi-kuvan kehittymistä päivitettäisiin systemaattisesti siihen asti kunnes he lannistuisivat suomalaisten naapuriensa taivuttelun tuloksena ja tulisivat lomailemaan Suomeen. Ja kun näin ennemmin tai myöhemmin kuitenkin kävisi, niin valtio palkitsisi ulkosuomalaista uudisraivaajaperhettä esim. lomamatkalla kanarioille, phuketeille ja muille vastaaville perussuomalaisuuden pyhätöille.

Agitoitujen ulkomaalaisten rantautuessa Suomeen, heistä pidettäisiin aidon välinpitämättömästi mutkattoman tylyä huolta ja varmistettaisiin näin, että he kertoisivat tarinaa aidosti kiinnostavasta kansastamme ja maastamme eteenpäin.

–
ks. myös Suomen musiikkiviennin oikeoppinen edistäminen