ÜBERKUUL.

“Millä kielellä se oekkeen laallaa?”, kysyy erittäin pahasti Ilosaarirockin, tuon Suomen virallisen hyvän olon rock-festivaalin, hengestä juopunut nuori mies äärimmilleen täynnä olevassa rock-teltassa.

- Hän laulaa rakkauden kielellä, italiaksi, vastaan tietämättömälle. Nuori mies jatkaa onnellisena keinumistaan.

Ryhmä sangen nuorta festarikalustoa kirkuu kilpaa Mike-sedän kanssa L’Urlo Negro-kappaleessa. “On se, on se…”

“Mike, take us home”, kiljuvat nuoret naiset vieressäni.

“Mike, soolooo”, huutavat jotkut kuorossa kappaleiden välissä. “Ssshh”, vastaa maestro tiukasti.

Pienen elämäni tähtihetkiä. Mike Pattonin Mondo Cane-projekti palkitsee festarikansan italialaisen iskelmämusiikin tulkinnoillaan.

Keikan jälkeen näen häkeltyneitä, onnellisia ja iloisia ihmisiä. “Mikä ihmemies se tämä Patton on?”.

Onneksemme Patton julkaisee Mondo Cane-albumin. Hän asui vuosituhannen vaihteessa vuosia Italiassa ja tykästyi maan iskelmämusiikkiin. Alunperin pienimuotoisesta bändiprojektista lähtenyt idea paisui monikymmenhenkiseksi orkesteriversioksi. Onneksi mopo karkasi käsistä.

Hatunnosto Ilosaarirockille. Samanlaisia kulttuuritekoja odotellessa ensi vuoteen.

-
kuva: Nicola Arigliano, italialainen crooner-mies, jonka kappaleen 20 km al giorno Patton muun muassa tulkitsi keikallaan. (c) Vincenzo Cosenza

video: Mondo Cane, Live at Paradiso, Amsterdam, June 12, 2008