ÜBERKUUL.

Keskiviikko. Matkalla Tampereelle junalla. Väärä valinta. Homma menee läskiksi jo Kirkkonummella. Tietokonevika. No sattuuhan näitä.

Onneksi Tampereen junakin myöhässä. Kerrankin ei käynyt kuinkaan.

Juna pysähtyy Hämeenlinnassa. Rata poikki. Massat linja-autoon. Vinkkaan ystävällisesti vastapäätä istuvalle ulkomaan elävälle, että ei ehkä kannata jäädä tähän junaan, sillä jatkamme matkaa muin eväin.  Meteoriitti landautunut edessä kiskoille. Hän sulattaa uutisen tyynesti. Ilmeisesti junien myöhästely tai meteoriitit arkipäivää hänen kotimaassaan.

VR yrittää tunkea paria sataa matkailijaa kahteen linja-autoon. Tuskin onnistuu. Paikallislehti haastattelee. Tässä vaiheessa vielä Tyyni-Sami toteaa vain, että mihinkäs tässä on kiire valmiissa maailmassa, sattuuhan näitä ja sitä rataa. Toimittaja ei vaikuta tyytyväiseltä vastauksiini. Hän janoaa korvauksia VR:ltä puolestani. No, kyllähän se oli minun virhevalinta lähteä junalla. Syy on yksin minun, totean. Hymyilen kuvissa.

Viisi tuntia ja Tampereella. Toisaalta, olisi voinut mennä kävelyksi.

Kaukoviisaana valitsen Tampereelta Express Bus-linjurin ja pikavuoron sellaisen. Ajattelen, että nyt mennään, suoraa ja kovaa. Mutta ei, kevyen kahden ja puolen tunnin maisema-ajelun ja vaapunnan jälkeen olemme vasta Riihimäellä.

Ajattelen, että jos nyt on jotain sellaista kuin Murphyn laki olemassa, niin ei se varmasti enää valikoidu minuun. Kai ne junat nyt sentään Riihimäeltä kulkevat. Hyppään bussista ja harpon rautatieasemalle. No, sepäs oli tyhmästi tehty. Sillä, toooootta kai Riihimäki, tuo Suomen junaliikenteen logistisen hubin manttelin Pasilalle menettänyt ei-kenenkään-maa, on samoin täysin junaton. Ilmoitustaululla junat ja ajat tuntuvat vaihtavan paikkaa arvalla.

Vihdoin jokin juna saapuu ja laiturillinen ymmyrkäisiä matkailijoita survoutuu junaan. Konduktööri kuuluttaa “tämä on kai sitten erikoispikajuna Helsinkiin”. Siltä meistä kaikista tuntuukin. Neljän ja puolen tunnin menomatka kompensoituu neljän tunnin paluumatkalla. Parempaan suuntaan siis.

Kävi mielessä, että olisihan se kiva jos VR:n asiakaspalvelu voisi vaikka sitä nettilipun yhteydssä annettavaa kännykkänumeroa käyttää jollain hyödyllisella tavalla. Vaikka, että informoisivat asiakkaita poikkeustilanteissa. “Kuule, Sami, nyt ei kyllä kannattaisi junaan suhata, katsos kun rata on poikki…” Olisinkohan minäkin silloin hieman luottavaisempi VR:ään jatkossa. Näillä eväillä kohti palveluyhteiskuntaa. Kovaa vauhtia jep.

Toisaalta, onneksi meillä suomalaisilla on sentään rataverkosto.

Hymyillään kun tavataan, VR.