Linnakkeen puolustamisen aakkoset: Hallituksen tietoyhteiskuntaohjelma koekaniinina

IT Tietoviikon Kalevi Nikulainen ruoti taannoin syitä hallituksen loppusuoralla olevan tietoyhteiskuntaohjelman laimeaan antiin. Artikkelissa liikenne- ja viestintäministeriön vt. apulaisosastopäällikkö Kristiina Pietikäinen tilittää syitä …priorisoinnin puuttumisesta johtuva päätöksenteon kangertelu, horisontaalisen eli eri hallinnon alojen välisen päätöksentekokulttuurin puuttuminen, heikko koordinointi, norsuunluutornimainen hankkeen johto…

Artikkelissa listatut syyt ovat suoraan kuin mistä tahansa muutosjohtamisen tai prosessimanageerauksen oppikirjasta kohdasta “Syyt miksi useimmat yli organisaation menevät muutoshankkeet kaatuvat?

Perusongelma on se, ettei vationhallinnossa ole näköjään määritelty yli hallinnon alojen meneville prosesseille ja niitä kehittäville projekteille yhteisiä tavoitteita, budjetteja, insentiivejä ja ohjaamismekasnismeja. On siis luonnollista ettei yhteistyötö synny. Byroot keskittyvät rakentamaan omia linnakkeitaan ja puolustamaan omia tavoitteitaan ja budjettiaan, ei hallinnon kokonaistavoitteita.”evvk”.Tällaisiin yhteishankkeisiin osallistutaan siten matalalla prioriteetilla ja agendalla joka tähtää oman status quon puolustamiseen. Jos virkamieskunnassa on vallalla tällainen vahva me vastaan he-ajattelu niin yli hallinnon alojen menevät hankkeet tulevat väistämättä kaatumaan.

Vaadittava organisaatiokulttuurinen muutos on valtava, jotta tällaiset valtionhallinnon kokonaishankkeet etenisivät jatkossa mallikkaasti. Siinä mielessä on hyvä että tietoyhteiskuntaohjelmaa ruodittaisiin ja siitä opittaisiin esimerkkitapauksena mahdollisimman paljon. Harmi vain että tietoyhteiskuntaohjelma on joutunut prosessiuudistusten koekaniiniksi, ilman käsitystä siitä mihin ollaan ryhdytty nimenomaan muutosprojektin onnistumisen näkökulmasta. Tai kyllähän perusriskien olisi pitänyt olla tiedossa jo hankkeen alussa osana projektin riskikartoitusta. Miksi niihin ei siis puututtu? Tai jos puututtiin, niin miksei riittävästi. Artikkelin mukaan tietoyhteiskuntaohjelmassa on syyllistytty myös muihin projektimanageerauksen perusvirheisiin “… mammuttimainen koko … kommunikointi….” . Just joo. Ohjelmalle oli korvamerkitty esim. vuonna 2004 lähes 80 MEUR. Siis KAH-DEK-SAN-KYM-MEN-TÄ miljoonaa euroa. Jos liike-elämässä näin valtavan hankkeen tulokset olisivat yhtä laimeat, ei johtopäätösten vetäminen olisi kovin vaikeaa. Poliitiisissa muutoshankkeissa vastuu pakenee määritelmää.