jump to navigation

Missä on Sibelius? Mitä oli punk? Monday, February 6, 2006

Posted by Sami Oinonen in musiikki.
trackback

tube2.jpg
Guardianin musiikkitoimittaja Dorian Lynskey on mäpännyt 1900-luvun merkittävän musiikin Lontoon tuubikartalle. Huh huh. Kuolleena syntynyt ajatus, mutta siitä huolimatta piti mennä koheltamaan. Miekkonen on mielivaltaisesti valkannut kaksitoista tyyliä edustamaan 1900-luvun musiikkia ja lopputulos …no se kertoo enemmän hänestä kuin musiikista. Taas kerran muoto määrää sisällön. Lontoon maanalaisen kahteentoista linjaan piti nyt vain saada survottua tietty määrä tyylejä ja artisteja.

Topologiassa Radiohead ja Clash edustavat rockin ääripäitä, Eminem hipetihopin kristalloitumaa, ilmeiset kaiffarin lemppariartistit DJ Shadow ja RZA ovat saaneet ihkaoman metrolinjansa (Waterloo & City), reggae leikkaa läpi koko musiikkikentän lännestä itään (Central-linja), pop on kaiken alku ja loppu (Circle-linja) ja klassinen musiikki hinkkaa omaa syrjäistä ja kolkkoa rataansa (Docklands).

Mutta missä on brittiläinen metallimusiikki – Judas Priest? Motörhead? Haloo, sanooko nää mitään? Ja eikö muka Iron Maidenin syväanalyysi Aleksanteri Suuresta ole merkittävää? Entä missä on punk? Kieltääkö brittiläisen populaarikulttuurin virallinen historiankirjoitus, jota Lynskey ilmiselvästi yrittää, näin omat sankarinsa? Entä missä ovat kriitikoiden lempityylisuunnat shoegaze, postpunk, postrock, avantrock, uuspsykedelia…? Kieltääkö Lynskey myös oman ammattikuntansa? Eikö hän halua leimautua peesaajaksi ja perässähiihtäjäksi? Ilmeisesti ei jos Yoko Onokin on ansainnut pysäkin kartalta.

Ja miksi rajoittua länsimaiseen musiikkiin? Jos kerran tehtävä on mahdoton niin eikö kannata sitten mennä komeasti pieleen ja ahmia mukaan qawwalit, ragat ja joikaaminen. Ja ennenkaikkea, missä on Sibelius? Tuo 1900-luvun kiistatta merkittävin progemies. Suomen Britannian suurlähetystön on nyt reklamoitava välittömästi tästä Guardianin kulttuuripoliittisesta sodanjulistuksesta.

Jos kerta Unkari ja György Ligeti on päässyt pysäkiksi, niin kyllä Suomi ja meidän Jannemmekin sinne kuuluu. Vai onko Lynskey niinkuin minä, elitistirunkkari, joka tunnistaa Ligetin ainoastaan 2001: Avaruusseikkailun kautta? Todennäköisesti. Ja eihän Jannen musa nyt paljoa scifi-filkoissa pyöri.

Toimittaja Lynskey näyttää karttansa perusteella paljastuvan brittiläisen musiikkiteollisuuden pieneksi tunnolliseksi rattaaksi. Brittipopin, elektron, hiphopin ja dubin höyryiseksi palvojaksi, mieheksi joka on katsonut liikaa Chariots of Fire-filkkaa ja lukenut liian montaa Mojon ja Q:n Top 10 All time whatever-listausta, joissa epämääräiseltä haiskahtavat asiat kuten jazz määritellään lutuisien norahjonesien ja jamiecullumien kautta. Mieheksi joka ei vieläkään pysty myöntämään synkkää Spandau Ballet-menneisyyttään.

radiohead.jpgJos Lynskeyn “musiikin vinksahtaneen topologian” liittää tämän päivän tuubikarttaan niin voi tehdä yllättäviä havaintoja. Onko gangstaräpin kannatuksen ydinalue todellakin ökyrikkaiden Hampstead kuten Lynskey väittää? Onko todella niin että West Hamin ja Leytonin prolepubien jukebokseissa raikavat Maurice Jarren astraalinen filmimusa, Radioheadin diskurssi popin tilasta ja King Crimsomin älykköproge.

Lynskey valittelee blogissaan miten huumorintajuttomia ja närkästyneitä ihmiset ovat olleet kommentoidessaan karttaa. Hän sanoo kartasta “…it’s fun, or at least that was how it was intended”. No yhyy, kyllähän herran pitäisi tajuta että musiikissa on kyse suurista tunteista ja intohimoista. Sillä ei saa pelleillä. Pohjimmiltaan ihmisten suhtautuminen suosikkiartistinsa musiikin kritisointiin on vihamielistä sillä suosikki on kaiken arvostelun yläpuolella. Ja mitäs muuta se on kuin suoranaista haistattelua jos omaa suosikkia ei Lynskeyn tuubireitiltä löydy. Tämän todistavat ne kymmenet jutun kommentit. Minkä ihmeen takia Lynskey edes valitsi leikkinsä pohjaksi metrokartan, olisi vain tehnyt listan. Mutta ei, piti yrittää tehdä simonpattersonit.

Olisikohan herran kannattanut ihan vain aloittaa vaikka Helsingin metrokartasta, siinä kun on mahdollisuutta revitellä oikein kunnolla, yksi idässä haarautuva viiva ja kuusitoista artistia. Siinä on sopivasti tyylisuunta-avaruutta, evoluutiota ja artistimahdollisuuksia.
[Linkki Guardianin artikkeliin] [Linkki Lynskeyn tuubikarttaan (PDF)] [Linkki oikeaan tuubikarttaan]

Comments»

No comments yet — be the first.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: