Personoinnin uhkakuva

Suuresti ihannoimani Google näyttää jälleen tietävän minusta enemmän kuin olen tohtinut itsellenikään myöntää. Luotettu musiikinkuuntelun arkistoijani, last.fm, näyttää nimittäin käyttäjäsivullani Googlen AdWords-mainoksia. Ja nyt kun ensi kertaa itse asiassa katsoin mitä niissä mainostetaan, niin heti jysähti. “Hair Loss Treatment”. Sami, nyt hoitoon! Tämän suorempaa epäsuoraa vinkkiä ei tarvitse kahta kertaa selventää. Google kannustaa minua tunnustamaan itselleni, että kaljuuntumiselleni on tehtävä jotain ja että taistelun olisi syytä alkaa nyt. Nyt heti!

Jo vuosikausia jatkunut ja ohimoilta alkanut kaljuuntuminen on edennyt raivostuttavan hitaasti mutta varmasti ja ajanut minut välillä jopa suuren epätoivon partaalle ja suurten kysymysten äärelle. Minne ne hiukset oikein katoavat? Kuka ne oikein vie? En ole koskaan pystynyt todistamaan yhdenkään hiuksen spontaania tippumista, saatikka sitten massapakoa. Mutta kun katson peilistä, niin päivä päivältä tilanne näyttää epätoivoisemmalta. Nyhtääkö joku niitä päästäni nukkuessani? Tippuvatko ne vaappuvan kävelyni aiheuttamasta tärinästä? Mikä on metallimusiikin osuus koko vyyhteen? Masentavaa. Parturini on vielä tähän mennessä korrektisti ja lähinnä säälistä ollut hiljaa harvenevasta kuontalostani, mutta olen varma että aivan kohta, ehkä jo ensi kerralla, hän ei sanokaan normaaliin tapaansa “ja se tavallinen, eikö?” vaan täräyttää turhautuneena “Kuule Sami, eiköhän vedetä kaljuksi kerralla, on se sen verran säälittävä tämä sinun päälakesi…” Voi kunpa hän sanoisi niin, sillä nyt tiedän että pystyn sanomaan siihen “Ja ei varmasti vedetä, sillä taistelu tukastani on vasta alkanut, kiitos Googlen!”

Huh, kyllä nyt tuntuu hyvältä, olen valmis taistoon. Vai…johtuuko mainos sittenkin kuuntelemastani musiikista? Onkohan niin, että Google olisi kerrankin väärässä, sillä Kitaristi Marzi Nyman on, aivan niin, pahasti kaljuuntumassa. Onko tämä mainos sittenkin tarkoitettu minun hänelle viestitettäväksi? No Marzi, tee jotain! Vai onko syyllinen tuo Brigitte Bardotin Harley Davidson-biisi? Harlikkakuskithan ovat pääasiassa neljä-viisikymppisiä, kaljuuntuvia ja nuoruuttaan etsiviä epätoivoisia miehiä. Mutta minä olen nuori ja villi gepardi. Birgitte Bardot ei ainakaan voi olla syynä, sillä hänen bocarpelanmaiset faninsa ovat saaneet kaiken toivon heittää jo vuosikymmeniä sitten.

Ehkä tilanteeni ei olekaan niin paha kuin luulin. Kesä tulee. Eikun uuden lippiksen ostoon. Juhuu!

Advertisements