jump to navigation

Maailman paras levyarvostelu Wednesday, April 12, 2006

Posted by Sami Oinonen in musiikki.
trackback

No nyt vasta sattui tämä helmi vastaan. Anssi Kela-keskustelupalstalla on nimimerkki "incognito" arvioinut pari viikkoa sitten Kelan uusimman hengentuotteen "Rakkaus on Murhaa" aivan uskomattomilla sanakäänteillä. Kyllä luulisi kaikkia itseään kriitikoiksi kutsuvia elitistejä hieman pistelevän. Otteita:

Seuraava kappale, ”Jennifer Aniston”, on sinänsä kunnianhimoinen yritys naittaa Def Leppardin sävellyksellinen nerokkuus Kraftwerkin soundimaailmaan. Lopputulos ei ole varsinaisesti huono – muistuttaa hiukan Chris Reaa

Nimikappale ”Rakkaus on murhaa” on orkestrointeineen kuin suoraan hyvästä neuvostoelokuvasta; tarkkakorvainen voi löytää jousipartituurista yhteneväisyyksiä Stravinskin "Kevätuhriin" tai jopa Sostakovichin vaikeaan 14. sinfoniaan.

Väliosassa kuultava bouzouki sopii mainiosti juurimusiikkiin, mutta Anssi Kelan iskelmään se istuu kuin doping virtsanäytteeseen – käry käy ja niinhän ne mitalit viedään!

Suomen ainoa rockskenen syväkurkku Herra G tosin paljasti että varsin totuudenmukaisen arvion takana on Kelan anarkistinen bändi, ja että tuotosta kyhäiltiin pitkään asian vaatimalla vakavuudella. Kyllä kannatti.

[Anssi Kela-foorumi: "Minun arvioni Anssi Kelan levystä"]

Comments»

1. Timo Riitamaa - Wednesday, April 12, 2006

Härregud, on niitä kurkkuja oltava useampi kuin yksi, koska omani kulkee eri nimellä.

2. Sami Oinonen - Wednesday, April 12, 2006

jotten paljasta herran nimeä, verhoilin sen tuossa kryptisen “Herra G” -nimimerkin alle. Mutta todennäköisesti puhumme samasta Helsingin Sanomat-sanomalehden toimittajasta nimeltään Ilkka Mattila

3. PA - Thursday, April 13, 2006

Minä kun en ole hifisti, niin en osaa nauraa kuin näille arkipäiväisille huomioille oskilloskoopeista ja -18-asteisista kuunteluhuoneista.

Arvostelijan ammattitaidon sen sijaan kyseenalaistaa sanoitusta koskeva huomio:

Tulee helposti mieleen, että esim. sana “herkku” olisi rimmannut mainiosti “serkun” kanssa! Pienellä korjauksella rivin olisi saanut rimmaamaan [– –] Vastaavanlaisia kömmähdyksiä löytyy muualtakin kappaleesta – tämä kielii kirjoitusvaiheen hutiloinnista. Suosittelisin Kelalle tutustumista kalevalaiseen runomittaan.

Kaikkihan me tiedämme, ettei Kalevalassa suinkaan harrasteta loppu- vaan alkusointuja, alias alliteraatioita.

4. Sami Oinonen - Thursday, April 13, 2006

niinpä, mutta arvostelija lienee tarkoittanut että Kelan olisi syytä ensin perustua Suomen kielen runsauteen ja rikkauteen Kalevalan opastuksella eli ts. kulkea lähtöruudun kautta ja vasta Kalevalan ymmärrettyään ryhtyä sepustamaan omia yritelmiään. Sillä kyllähän kaiken suomalaisen lyriikan tulisi jollain tavalla perustua ja ammentaa kansalliseepoksemme syvistä vesistä. Vain silloin liikutaan varmalla pohjalla.

5. PA - Thursday, April 13, 2006

Tommy Taberman sanoi kerran radiohaastattelussa yleq:lla, että loppusointu on suomen kielelle vierasta ja silkkaa länsimaiden jäljittelyä. Suomessa on kuulemma selvästi vähemmän kunnollsia riimejä kuin vaikka englannissa, ja siksipä hyvät ovat niin kuluneita, että ne arvaa jo ennakolta…


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: