jump to navigation

stadium arcadium levyarvostelu Wednesday, May 17, 2006

Posted by Sami Oinonen in musiikki.
trackback

happy or sad.jpgLukijoiden pyynnöstä…tai ehkä pikemminkin hakijoiden. Blogini statistiikan vuoristorataa seuratessa tulee joskus myös katseltua millä hakutermeilla blogiini päädytään. Viime aikoina, suosituin hakutermi on ollut "stadium arcadium levyarvostelu".

Valitettavasti minulla ei ole ollut tähän päivään asti kyseistä arviota tarjolla, vaikka Red Hot Chili Peppers merkitsikin minulle nuoruusvuosina erityisen paljon. No, minäpä aion korjata asian ja tarjota teille redarien levyarviota hakeville juuri sitä mitä te haluatte. Tai oikeastaan tarjoan teille kaksi levyarviota, aivan riippuen siitä pidättekö enemmän nykyisestä hillitymmästä RHCP:stä vai alkuaikojen villistä funkin rytkeestä. Sillä joidenkin mielestä yhtye on parempi nyt kuin ennen ja toisten mielestä yhtyeen mystinen kulta-aika on auttamatta ohi. Siis olkaa hyvä:

Red Hot Chili Peppers: Stadium Arcadium-levyarvostelu kahdelle kuluttajasegmentille

#1) Redarit on rautaa – kaikkien näiden vuosien jälkeenkin

Red Hot Chili Peppers on esimerkillinen yhtye. Yhtyettä, joka tekee 28 biisin mittaisen tuplalevyn tänä digitaalisen murroksen aikana, ei voi olla ihailematta. Ja vaikka Anthony Kiedis ei vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkään osaa laulaa nuotilleen ja vaikka hänen sanoituksensa ovat mitä ovat, en välitä siitä sillä Stadium Arcadium on kaunis, kuulas, monipuolinen ja tiukka rocklevy. Hieno läpileikkaus yhtyeen uraan. Red Hot Chili Peppers on nyt merkittävämpi kuin koskaan aiemmin. John Frusicanten paluu palautti uskoni bändiin. Hän on yksinkertaisesti nero. Jos Red Hot Chili Peppersin taru olisi loppunut Blood Sugar Sex Magikiin, muistettaisiin yhtye vain tennissukistaan. Nyt heidät tullaan muistamaan aitona rock-yhtyeenä, jota on erittäin vaikea kopioida. Ei sen takia että heidän musiikkinsa olisi vaikeaselkoista, vaan sen takia että tämän kvartetin henkilökemiaa ei voi monistaa. Stadium Arcadium on redarien parhaimmistoa ja selkeästi eheämpi kuin edeltäjänsä By The Way. Tyypillinen esimerkki albumin tunnelmasta on Tell Me Baby, positiivisin kesäfunk-biisi koskaan. Sen tahdissa tekisi mieli kirmata paituli päällä kesäisessä vehnäpellossa Irmelin kanssa kohti sykkivää heinälatoa.

Arvosana: 9/10

#2) Redarit oli rautaa – aika mennyt ei koskaan palaa

Red Hot Chili Peppers oli ennen hyvä yhtye. Se ei ole sitä enää. Viimeistään silloin olisi pitäisi hälytyskellojen soida kun yhtye sanoi julkaisevansa 28 biisiä sisältävän tuplalveyn ja kutsua levyjä astraalihörhöille sopivaan tapaan Marsiksi ja Jupiteriksi. Nyt redarit kuullostavat kyllä enemmän joltain peruskitarabändiltä kuin siltä 80-luvun hippifunkpunk-bändiltä joka piirtyi verkkokalvoillemme ja iski aggressiivisen funk-junttansa kollektiiviseen tajuntaamme Provinssirockissa 1988. Minä tiedän sillä minä olin siellä.

Yhtyeen musiikillinen kurssi on laskenut superlatiiveillä kyllästetyn Blood Sugar Sex Magikin jälkeen masentavaa tahtia. Ja kaikki on paluun tehneen ja valaistuneen Fruscianten syytä. Mies soittaa kuin Esa Pulliainen. Ja minkä ihmeen takia sen pitää joka ainoassa tuplan biisissä ujeltaa sitä eunukkifalsettiaan Anthony Kiedisin räpätyksen taustalla. Ja missä ovat Flean nasaalit peukkubassottelut? Ei kuulosta enää Uplift Mofo Party Planilta ei. Jumantsuka, on kuin itse Pekka Pohjola olisi levyllä diipadaapaamassa. Ja rumpali Smithinkin virveli on liian pinnassa. "Welcome to the Backwoods". Totisesti. Stadium Arcadium on redarien huonoimpia tuotoksia, ehkä piirun verran parempi kuin One Hot Minute. Tyypillinen esimerkki on kappale Tell Me Baby, joka on korkeintaan välttävän huoltoasemahumpan tasoa. Tähän on tultu.

Arvosana: 3/10

Comments»

1. Sami Oinonen - Thursday, May 18, 2006

Billboard, May 17, 2006

For the first time in their 22-year career, Red Hot Chili Peppers score a No. 1 album on The Billboard 200. The two-disc “Stadium Arcadium” (Warner Bros.) sold 442,000 copies in the United States in its debut week, according to Nielsen SoundScan. The total is the band’s career best sales week, beating the opening week of 2002’s “By The Way,” which bowed at No. 2 with 282,000.

http://www.billboard.com/bbcom/news/article_display.jsp?vnu_content_id=1002537772


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: