Olin metallimies Thursday, June 15, 2006
Posted by Sami Oinonen in musiikki.trackback
Metallica Tallinnassa! Ei voi olla totta. Miksen minä ollut siellä missä lähes 80 000 muuta? Ja bändi soitti vielä kokonaan klassikkoalbuminsa Master of Puppets. Joka ainoan kultaisen biisin. Aarrggh! Miksi ihmeessä minä en ollut siellä? Miksei kukaan kertonut? Miksen huomannut? Miten tämä on voinut mennä minulta ohi? Vaikka gubet ovat vanhoja ja rumpali Ulrich ei ole osunut virveliin sitten 90-luvun niin siitä huolimatta. Olisihan sinne pitänyt lähteä. Olisi.
Ja missäs se meikän Puppets-levykin on. Olikohan se vinyyli vai cd? En jaksa muistaa. Ja miksen minä ole kuunnellut sitä viiteentoista vuoteen. Sehän on muuten lainassa, ei kait, aika monta vuotta jo. Ei jumantsuka, nyt pitää kaivaa sähköskitta naftalista ja veivata vähän Puppetsin riffiä. No missäs ne plekut olivatkaan? Entäs vahvari? Entäs mun musta metalliskeba? No se piuhakin on varmaan rikki, tai ainaskin oli sillloin muutama vuosi sitten kun viimeks smokeonthewateria tapailin.
Toisaalta, teetä tekis mieli ja jos vähän pannareita ottais ja kun tuo Ruotsi-pelikin olis tuossa käynnissä ja kun ei se riffikään nyt niin kummonen ollu ja kun en mä oikeesti haluiskaan kuunnella sitä levyä enää. Mutta oli se vaan niin …tanan kova juttu se Metallica sillon. Oli joo. Hoh-hoijaa kun ramasee. Aikaisin tutumaan.
No voi hyvänen aika! Koitahan Sami nyt reipastua. Kaiva skittan mukana kaapista kadonneen nuoruutesi klangi ja kaiku! Ravista hihastasi riffit, jotka ovat odottaneet ulospääsyä hiljaa sisälläsi kaikki nämä vuodet. Mouhaise lempeästi ilmoille nuo Puppetsin säröiset soinnut, jotka aikanaan tilittivät ilmoille sinunkin sisimmät tuntosi.
Älä ikäänny, tasoitu, taannu, tavallistu, tylsisty… tuhoudu! Elämä ei ollut vain eilen ja aika on vielä nuori. Onhan?
Jännä matsi. Tuo peli meinaan.
Juu, metallica OLI kova juttu. Joskus ennen Napsteria ja “oman itsensä etsimistä” ja julkisuusterapia-hässäkkää. Mielestäni kovat jätkät jotka tekee kovaa musiikkia eivät palkkaa terapeuttia bändikemioiden setvimiseen, tai ainakaan EIVÄT kerro siitä todellakaan julkisuuteen.
Metallica oli hyvä joskus. Slipknot/Metallica stadikkakeikalta lähdin mielummin ennen metallican soiton loppumista pois jotta ehtii baariin ilman jonoja kuin niiden kanssa vasta soiton loputtua.
Jaa mikä matsi, ketkä siellä pelas? Ja oliko lajina vieläkin jalkapallo? 🙂
tanja: aika on vielä nuori, minä en.
just sopivasti: aina ne hannuhanhet venyy
kuraattori: Missä tahansa pienyrityksessä on pieniä säröjä henkilökemiassa plus muita ongelmia. Niistä ei tosin nähdä videoita, vaan niitä todistetaan sitten firmojen pikkujouluissa.
Boo-hoo… Onneksi vanhuus ei tule yksin 🙂
Sami, yhdyn kyllä mielipiteeseesi. Ja miellän tuon viittauksesi pienyrityksiin myös kovin osuvaksi 😉