jump to navigation

“Sä oot siis upee, toi oli loistava idis!” Monday, June 19, 2006

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, status quo.
trackback

Uskon vahvasti siihen, että suurimmat ideat syntyvät näennäisen jonninjoutavan jutustelun tuloksena tai niiden jälkimainingeissa. Rennossa ad hoc-jutustelussa on hauska revitellä hulluimpia ajatuksiaan aivan uskomattomiin ulottuvuuksiin. Sen sijaan, olen havainnut että tiukkaan muotoon puetut workshopit ja brainstorming-sessiot ovat luovuuden hiljaista DDT:tä, tilanteita joissa ryhmäpaine pakottaa olemaan koko ajan framilla ja näennäisen innovatiivinen. Suorittamisen paine kasvaa ja ideat huonontuvat entisestään.

Taannoin Amsterdamin yliopisto tutki brainstormausta. He toteavat valaisevasti tutkimuksessaan:

We suggest that working in a group may lead to a sense of continuous activity. This may provide group members with the idea that they are productive, because they feel that the group as a whole is making progress, even if they themselves are not contributing

Totta. Joskus syöksykierre pahenee niin, että kaikista osallistujista tulee esiin se pikkuinen herätyksellisen hurmoksen tilassa voliseva "me too"-ideoiden jeesmies. Kollektiivinen levitointi äityy hyökyaalloksi, kun jokainen kilpailee suunvuorosta jotta saisi vain sanoa jotain kuolematonta joka myös täyttäisi senhetkiset buzzword-kriteerit. Ja fläpit täyttyvät mullistavan tuntuisilta ideoilta.

Mutta euforian hälvennyttyä huomataan ettei mistään ole itse asiassa mihinkään, tai valtaosa on jo aikaa sitten jonkin toimesta jossain joskus ratkaistu. On tosin tärkeää, ettei kukaan kuitenkaan myönnä epäonnistumista ääneen, vaan mölyt pidetään mahassa ettei unelma onnesta särjy. Eihän kukaan halua olla ilonpilaaja.

Olen osallistunut lukuisiin workshoppeihin monissa eri yhteyksissä ja monentyyppisten organisaatioiden järjestäminä. Ja aivan liian monen saldo on näin jälkikäteen tarkasteltuna kertakaikkisen olematon. No varmasti syynä on myös fasilitointi ja se että kokoonpano ja tavoitteiden asetanta on alunperin ollut hanurista. Joka tapauksessa, mielestäni nämä tehottomat, kalliit ja masentavan kaavamaiset työskentelytavat tulisi minimoida korporaatioiden työskentelyarsenaalissa. Sen sijaan organisaatioiden tulisi ruokkia kulttuuria joka korostaisi näennäisen paskanpuhumisen tärkeyttä.

[Why do we still believe in group brainstorming?]

Comments»

1. Tanja - Tuesday, June 20, 2006

Minäkin uskon höpöttelyn uutta luovaan voimaan, paitsi tässä brainstorming-mielessä myös ihan kylmästi informaation ja kokemusten jakamisen kannalta. Omalla kohdallani on useasti käynyt niin, että henkilö A on aloittanut tyyliin “mää oon sitä miettiny, että…” ja lopulta on keskustelu on johtanut siihen, että C onnistuu kaivamaan vintiltään juuri sellaisen varaosan, joka sopii B:n 12 vuotta käyttämättömänä lojuneeseen retropölynimuriin. Koskaan ei tiedä, mihin hyvään juupailu voi johtaa, ja hyvien sattumusten mahdollisuutta voi itse tilastollisesti edesauttaa jakamalla asioita. Hiiteen siis tavoitteiden asetanta, eläköön joustava tilannealttius.

2. Sami Oinonen - Wednesday, June 21, 2006

aivan, spontaanius pitää säilyä, joskushan jonninjoutavan puhuminenkin kääntyy päälaelleen ja ihmiset kokevat jossain määrin suorittavansa silloinkin


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: