jump to navigation

Mitä minä todella haluan? Tuesday, September 5, 2006

Posted by Sami Oinonen in musiikki, status quo.
trackback

clockwork-orange-force-feed.jpgAi niin joo, Universal aloittaa jenkeissä vuodenvaihteessa musiikkipalvelun, josta kuluttajat pystyvät lataamaan biisit ilmaiseksi. Tai ainakin niin Universal haluaa antaa meidän ymmärtää, sillä sen malli perustuu biisinlatausta ennen tapahtuvaan puolitoistaminuuttisen mainoksen pakkosyöttöön…joka ainoa kerta. Käyttäjien tulee lisäksi loggautua saitille vähintään kerran kuukaudessa jottei heidän musiikkinsa lakkaa soimasta.

No, tottakai biisit ovat sinänsä ilmaisia, koska niistä ei veloiteta mitään kuluttajalta ja jos mainostenkatseluun menetetylle ajalle ei lasketa mitään hintaa. Mutta jos olisi pikkumainen ja laskisi mitä kaikkea sillä mainoksenkatseluun menetetyllä ajalla voisi vaihtoehtoisesti tehdä, näyttää Universalin palvelun lupaus aivan toisenlaiselta. Mainosminuuteista tulee tunteja ja tunneista päiviä. Aikaa tehdä jotain muuta. Tokihan mainostenkatselussa on kyse valinnoista, ja jos Universal onnistuu paketoimaan palveluun etenkin teinejä kiinnostavia ja hauskoja mainospätkiä ja toimintaa, niin kyllähän siinä aika kuluu rattoisasti.

Universalin mallissa mainoksista tulee osa sisältövirtaa. Ehkei kaukana ole sekään skenaario, jossa Universalin palvelussa mainostavat yritykset alkavat vaatimaan Universalia lisäämään mainostensa jälkeen joitain lyhyitä mielipidekyssäreitä tai “pakottaa” kuluttajat piipahtamaan webbisaitillaan tai kertomaan jotain pikkukivaa itsestään “so that we could serve you better.”

Sinänsä on hyvä, että Applen dominanssia yritetään murtaa vaikkapa mainosmallilla. Ja jotainhan mainostajien on keksittävä jos teinit pakenevat tv:n ja radion ääriltä. Mutta ei ole oikein sanoa, että palvelu tulee olemaan ilmainen tai väittää sitä helppokäyttöiseksi. Tai kuten palvelua pyörittävän SpiralFrogin toimari toteaa:

Offering young consumers an easy-to-use alternative to pirated music sites will be compelling

Tähän totean vain kuten legendaarisen Katsastus-elokuvan päähahmo Viltteri sanoisi: “Ruotsalaista vittuilua.”

Mutta missä viipyy se palvelu, josta saisin käyttööni haluamani teosten oikeudet, jotka olisivat minun koko loppuelämäni, vuoden, viikon, kymmenen kuuntelun verran tai ihan miten kauan vain minä itse haluaisin musiikin kokea. Tokihan tässä palvelussa jälkipolville periytyvä musiikkioikeuskirjastoni olisi hinnoiteltu eri tavoin kuin viikonlopun humppakaraokeen tilaamani reijotaipaleet. Näitä oikeuksia hallinnoisi sitten joku yksi taho, joka samalla varmistaisi sen, että olinpa minkä tahansa yhteyden päässä ja käyttäisinpä mitä tahansa päätelaitetta, missä päin maailmaa tahansa, niin saisin musiikkini kuunneltavaksi juuri siihen tilanteeseen sopivana.

Ja jos sattuisin kadottamaan kännykkäni, käyttämään läppäriäni savikiekkona, kaatamaan autoni stereoihin kupin kuumaa kuparijuomaa tai valamaan kovalevyni kivijalkaan, niin mikään näistä ei haittaisi, sillä se missä digitaalisessa formaattissa tai minä fyysisenä mediana musiikki minulle jaeltaisiinkaan, ei olisi relevanttia. Sillä tämä taivaspalvelu olisi kiinnostunut vain siitä, mitä oikeuksia olisin itselleni hankkinut.

Tuollaisesta palvelusta voisin vaikka maksaakin. Siitä voisi hyvinkin tulla minun päätapani löytää, ostaa, kuunnella ja myydä oikeuksiani edelleen. Ei luulisi olevan kovin vaikeaa toteuttaa. Eihän?

Comments»

No comments yet — be the first.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: