jump to navigation

Kirjoista ja Nana Mouskourista Monday, October 30, 2006

Posted by Sami Oinonen in bizarre.
trackback

british-council-at-book-expo-helsinki-2006.jpg
Kirjamessut tuli ja meni. Lyhyt messuraportti.

Mauri Kunnas oli äreä. Jörkka öristä laahusti kuten aina. Rea Mauranen oli pelottava kuten aina. Sami Garam oli siististi cool. Missä oli Paasilinna? Ja enhän minä muita edes tunnekaan.

British Councilin ständi oli keidas. Mutta mikä on British Council? Unkarin tiede- ja kulttuurikeskuksen ständi oli kuollut. YLEn ständi oli isänmaallinen. Mutta missä oli Katsastus? Akateemisen mökä kuului kilsan päähän. Siellä myytiin turhia pokkareita -30%. Ooh!

Otavalla oli parhaat pahvista taitettavat viikinkikypärät, mutta kovat karamellit. Tammella oli tylsiä keräilykortteja ja sen Myyräkin oli liian pieni. Suomalaisen Kirjakaupan Herra Hakkarainen pelotti ja se oli lisäksi aivan liian iso.

Strömsö-kirja oli raivostuttavan täynnä positiivista suomenruotsalaisuutta. Ostin kirjan piruuttani. Eva Polttilan Yskänpastillit häkellyttivät. Ostin ja maistoin. Huomaan itsessäni jo nanamouskourimaisia piirteitä. Mutta yskä on edelleen.

Mutta missä olivat nuo pössyttelevät mielikuvituspäärynämme…muumit? Entä missä olivat teinit? Missä olivat booth babet? Missä oli älyllinen debatti?

Amican croissant oli kuiva. Eikä edes hilloa.

Comments»

1. Anu - Monday, October 30, 2006

Eeva Polttilan yskänpastilleista tulee mieleen eräs Vatikaanin matkamuistomyymälästä löytämämme esine – punaisesta puujäljitelmämuovista tehty rukousnauhapurkki, jonka sisällä oli hyvin rihkamahenkinen rukousnauha ja päällä Paavin (sen edellisen) kuva. Kannen tarrakuva lepatti puoliksi irti ja sen alta pilkotti Äiti Teresan naamataulu.

Samanlaisessa metallirasiassa nimittäin myytiin aiemmin Arvi Lind -pastilleiksi naamioituja Fazerin Pectus-pastilleja.

2. Sami Oinonen - Monday, October 30, 2006

kaikkea ne kristinuskon nimissä keksivätkään kierrättää. Ja sama pätee Yleen kai sitten. Mutta minä haluaisin itse asiassa tuon allaolevan linkin takana löytyvän Saint B mp3-soittimen. Tyylikkään moderni ristinmuotoinen soitin. Sinnehän voisi evlut.kirkko vaikka ladata virsikirjan biisit valmiiksi ja myydä kynttilöiden ohella messuun tulijoille.

http://www.gizmodo.com/gadgets/gadgets/saint-b-mp3-sorry-god-210896.php

3. Angela - Monday, October 30, 2006

Jörn Donner muuten lyyhistyy komeasti silloin varsinkin, kun häntä kuvataan. Ei sinänsä mitään Jörkkaa vastaan, ihan fiksu mies, mutta olen seurannut joskus hänen liikehdintäänsä telkkarissa. Joskus nimittäin ei huomannut, että on kamerassa…

En ehtinyt tällä kertaa kirjamessuille, mutta pitää rampata sitten antikvariaatteja sitäkin ahkerammin…kiikarissa kaikenlainen Hemingway-materiaali. Hmm.

Anna-Leena Härkösen olisin halunnut nähdä.

Mun pitää taas ostaa sellaiset kuulottimet, jotka EIVÄT HÄVIÄ. Olisiko sellaisia markkinoilla, jotka palaavat emäntänsä luokse?

4. Sami Oinonen - Monday, October 30, 2006

angela: varmasti tulevaisuudessa ainakin kuulokkeiden löytämisestä tulee teoriassa helpompaa, rfid/gps:n jne. ansiosta.

mutta äkkiäkös sitä kuulokkeiden piuhan sitoo vaikka kaulan ympärille. ei häviä.

5. Petja Jäppinen - Wednesday, November 1, 2006

Perheessämme on vitsi, että jos lapsi osoittaa liian suurta kiinnostusta musiikin pariin, se tarvitsee kolme kuukauden nanamuskuurin. Meidän suvussa harrastetaan aika raakaa huumoria, mutta se ei ole vielä mitään kreikkalaisten käytännön piloihin nähden.

Maailmassa on muutama asia joitten kokemiseen tunnen perverssiä halua.

Salem Seurakunnan Pyhällä Hengellä Täytetty Kuoro (näin olen sen nähnyt kirjoitettavan heidän ilmoituksessaan) on huikea kokemus ja olen siitä kirjoittanut vuosien mittaan eri medioissa. Se on jonkinlainen musiikillinen vastine kummitusjunalle.

En minä sensuuria kannata, mutta kreikkalaisten huumorin taju on raakaa ja ihmisyyttä halventavaa. Ajatelkaa että he ovat jotenkin uskotelleen maailmalle että Nana on merkittävä artisti! Sen ymmärtää että ranskalaiset sen uskovat, mutta jopa jotkut yksilöt maailman musikaalisista kansoista on nielaissut sen.

Sushi-huumoria, raakaa.

Nana Mouskour raiskaamassa Verdin ja Bizetin muistoa, oli myös sellainen kokemus, että vieläkin, noin kolmekymmentä ajast’aikaa sen jälkeen, silmä vettyvät ja ihonousee kananlihalle.

Laulaminenhan on perinnöllistä. Äänihuulten rakenne, kurkunpituus, pään onteloiden tilavuus, keuhkojen koko, korvan tarkkuus, kaikki nämä liitettynä kulttuurilliseen taustaan, musikaalisuuteen ja oppimiseen, tekevät laulajasta sen mitä hän on.

Nanan ja Verdin yhdistelmä selittää miksi Mouskourin esi-isänsä ovat asuneet saaressa, kaukana sivussa alueen merkittävimmiltä laivareiteiltä.

Ja siltikin, minä haluasin kokeilla kerran vielä, saako sen naisen ääni Orjien Kuorossa edelleenkin halun juosta tai tehdä muita epätoivoisia tekoja.

6. Sami Oinonen - Wednesday, November 1, 2006

petja: otan osaa, analyysisi Nanasta on varmasti oikea ja hauskakin. En ole häntä koskaan nähnyt livenä, mutta kirjoituksesi perusteella ryhdyn heti aktiivisesti seuraamaan hänen keikkakalenteriaan. elämässä pitää olla myös tuskan hetkiä.

Bizetistä en juurikaan tiedä, mutta olen kyllä nukahtanut kesken Verdin Nabuccon Veronan Arena-amfiteatterin kivisellä penkillä. Ikimuistoinen saavutus sinänsä.

7. Oh-show-tah hoi-ne-ne - Thursday, November 2, 2006

Voiko kukaan kirjoittaa kirjailijoista hienommin kuin Lehtolan Jyrki tänään ILTALEHDESSÄ?
http://www.iltalehti.fi/kolumnistit/200611015313870_ko.shtml

Tuon kunniaksi luin yhden kirjan tänään.

8. Sami Oinonen - Thursday, November 2, 2006

lehtola on kunkku!


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: