jump to navigation

Työmotivaatio ja musiikki Friday, November 3, 2006

Posted by Sami Oinonen in bizarre, musiikki.
trackback

die-partei-goes-gospel.jpg
Sehän tiedetään, ettei ole ollenkaan sama mitä musiikkia ravintoloissa ja kaupoissa tulisi soittaa, jotta asiakkaat viihtyisivät ja kuluttaisivat enemmän. Klassisella pärjää aina, jos haluaa asiakkaiden tilaavan sitä kalleinta punaviiniä ja nopeatempoinen tekno on varma valinta jos haluaa, että alemyyntien ostospaniikki kehkeytyy jännittäväksi “survival of the fittest”-kisailuksi. Ja heviä kannattaa luukuttaa vain ja ainoastaan jos haluaa myydä aarniporia tai kampiakseleita. Ja sitä rataa.

Mutta millaista musiikkia tulisi soittaa toimistoympäristössä, jotta varmistettaisiin työntekijöiden herkeämätön vireystila ja tasaisen tuottava työpanos? Ettei ote herpaannu ja sormet kirpoa näppikseltä? Millainen musiikki sykkisi täsmällisyyttä, puskisi työntekijää eteenpäin ja vahvistaisi uskollisuutta työnantajaa kohtaan? Saksalainen marssimusiikki tietysti. Ja ei mikä tahansa lederhosenläpsyttely vaan kunnon vanha DDR-hardcore.

Maailman ehkä kaikkien aikojen paras motivaatiobiisi on Ernst Buschin ja Berliinin Valtiollisen Oopperan kuoron korskein panssaririnnoin esittämä Das Lied von der Partei (Die Partei hat immer recht) eli “Puoluelaulu -Puolue on aina oikeassa”. Puoluelaulu sävellettiin alunperin Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen jameihin 1949 ja saksankielinen versio esitettiin ensimmäisen kerran hoonekkereiden puoluekeimeissä kesällä 1950.

Siinä on kaikki – eilinen, tämä hetki sekä toivoa paremmasta huomisesta. (kuuntele MP3).

Maksimoidakseen palkollisten ponnistukset, korporaatioden tulisi siis puskea tätä junttaherkkua keskuskajareista ysistä viiteen. Biisi pitäisi toki suomentaa ja esittäjäksi värvätä aina kunkin korporaation sekakuoro. Ah, sitä näppisten rytmistä tasatahtinakutusta.

Teen nyt Suomen korporaatioille palveluksen ja käännän tämän marssipyrähdyksen ensimmäisen säkeistön ja kertosäkeen suomeksi. Kukin yritys jatkakoon viitoittamallani tiellä. Sanoituksen “yritys”-sanat voi kukin korvata omalla toiminimellään tai sen rennolla kutsumanimellä. Ja sitten eikun laulamaan.

YRITYSLAULU (Yritys on Siististi Cool)

I SÄKEISTÖ:
Yritys, olet meille kaiken antanut
Auringon, tuulen, armollisen
Miss’ oletkin, siell’ on Elämä
Me olemme, Kiitos Yritys!
Et ole meitä koskaan hyljännyt
Vaik’ oliskin maailma kylmä, sa lämmität
Meit’ suojaat, Massojen Äiti!
Meit’ suojaat, sylis vankka on

KERTOSÄE:
Yritys, Yritys, Äitimm’ oikeess’ on
Kolleegat, niin kyl’ aina on
Jos oot oikeamielinen, oot oukei
Valhe eik’ tyranni, meitä kaada ei!

jne.

Das Lied von der Partei (Die Partei hat immer recht)

Sie hat uns alles gegeben,
Sonne und Wind und sie geizte nie.
Wo sie war, war das Leben,
Was wir sind, sind wir durch sie.
Sie hat uns niemals verlassen,
Fror auch die Welt, uns war warm.
Uns schützt die Mutter der Massen,
Uns trägt ihr mächtiger Arm.

Die Partei, die Partei, die hat immer recht
Und Genossen es bleibe dabei,
Denn wer kämpft für das Recht, der hat immer recht
Gegen Lüge und Ausbeuterei.

Comments»

1. Zepa - Saturday, November 4, 2006

Kaikista HUOMATTAVISTA muista ansioistaan huolimatta en voi kuvitella kappaleen motivoivan näppiksen nakutusta. Rytmi on liian hidas. Mutta ruokataukomusiikkina, hmm… miksi ei. Ryhdikkäät työlaiset lapioivat soppaa yhtiön ruokalassa, keskusradiosta kaikuu reipas marssimusiikki ja kaikkien silmät loistavat – kaunista! Jes!

2. Polgara - Saturday, November 4, 2006

Juu, näppiksen nakutukseen olisi sopiva joku Woody Guthrie ,D This land is your land (ja EU:ssa vaan korvailis vähän sanoja siis) tai Liiton tyttö. Eikös ne jo olis aikapaljolti nopeetemposempia.
Sitten ruokatunniksi Pohjois-Koreasta esim. lapsikuoron esittämänä: Suuri johtajamme on Kim-Il-Sung, hän nousee kuin aurinko jne. Rauhallista, iloista paatosta, ja johtajan nimi vain korvataan näpsäkästi ,DD

3. Angela - Saturday, November 4, 2006

No joo, menettelee tuo marssikin, mutta kyllä minä olisin ehdottomasti HYVIN tuottelias jos se suuri venäläinen Puna-armeijan kuoro laulaisi kalinkaa tai niitä muita vauhdikkaita venäjäksi korvaani. Taitaisi sormet iloisesti suorastaan lennellä näppäimistöllä. Toinen suosikki olisi Wagnerin oopperat; mahtipontista nakuttelua, vahvaa dokumentointia, jämäkkää tekstiä. Tai sitten ihan vaikka Kristiina Halkolaa…

4. Sami Oinonen - Saturday, November 4, 2006

zepa: hidasko? visualisoin mielessäni sellaista toimistotyöntekijää, joka nyökkäilisi päätään marssin poljennon tahtiin 1-2-1-2, kun samaan aikaan sormet kävisivät näppiksellä 16-osin eli yhtä nyökkäystä kohden neljä moottorisormien naputusta. tehokasta. …ruokalan tv-monitoreihin kannattaisi sitten vielä heijastaa toimarin mietteitä ja yrityksen arvoja

polgara: ehkä kannattaisikn tehdä levy yrityskäyttöön, johon olisi sovitettu uusiksi näitä kuolemattomia aivope..krhm… motivaatiobiisejä. löytyy sitä meiltäkin suomettumisen vuosilta esimerkkejä.

angela: wagner sopisi myös yritysten pääsisäänkäynnin musiikiksi. siinä kun vieraat astuvat kilometrin korkuisten holvikaarien alitse yrityksen pyhimpään ja Wagner vyöryy kuin hyökyaalto… täydellistä!

5. Angela - Saturday, November 4, 2006

Oikeasti tykkään Wagneristä, sopii jotenkin luonteeseen😉 enkä yhtään liioittele!

6. Sami Oinonen - Saturday, November 4, 2006

jep, wagner on metallimiehenkin musiikkia.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: