jump to navigation

EMMA on erittäin OK Monday, November 13, 2006

Posted by Sami Oinonen in design, taide.
trackback

turbulent-by-shirin-neshat-1998.jpg
Valantehneenä taidekriitikkona koin velvollisuudekseni koeajaa EMMAn, Espoon modernin taiteen museon. Alla lyhyt käytettävyysraportti.

  • Museo oli vaikea löytää, mutta helppo uskoa museoksi. “Sen weegee-talon täytyy olla tuo keskeneräisen valkovenäläisen virastotalon näköinen betonibunkkeri.” Ja olihan se. Jotkut onnettomat kolumbianlipun väriset lärpäkkeet tervehtivät parissa salossa, mutta mitäpä sitä ilman silmälaseja näkee.
  • Parkkipaikkoja liian vähän, vaikka olin sentään paikalla jo 11:30. Arkipäivänä. No, äkämystyneenä parkkeerasin kymmenmetrisen citymaasturini ihan piruuttani talon eteen silläkin uhalla, että Espoon kaupungin takiaisenkaltaiset pysäköinninvalvojat sakottavat autoja ihan vain sen takia, että ne ovat olemassa. No tuskin niitä museonparkki kiinnostaa, ajattelin. Ja jos jokainen pysäköintiliikennemerkki on huputettu, niin sittenhän sitä saa parkata vapaalla kädellä.
  • Sisäänkäynnin löytäminen ja oven avaaminen oli joku helvetillinen palikkatesti. Pääsisäänkäynti oli niin mitäänsanomaton, että kiireinen minä olisi talsinut koko talon ympäri, ja lasiovia ei ollut tunnistaa oveksi laisinkaan. Ja ne rivat oli tehty menninkäisille. Jumnaklavita, kymmenmetriset jätkänkynttilät pääsisäänkäynnin molemminpuolin, weegee-logo vilkkumaan tanskanpolkkaa ja ovenrivoiksi hitsattakoon vaikka hinaajien ankkurit.
  • Jonottaminen on syvältä. Kymmenmetristä lippujonoa oli purkamassa vain yksi lipunmyyjä. Hei, olisikohan se weegee shopin myyjä tai joku muu voinut tulla auttamaan ruuhkan purkautumista?
  • Talo on sisältä kuin mikä tahansa nykymuseo. Siis harmaata betonia kilometrikaupalla, kalusteina punaista ja valkoista kontrastia antamaan. Talo on niin penteleen ankea möhkäle, että siinä on ranteidenviiltely lähellä vaikka olisi kuinka oman elämänsä marcobjuström. No taidetta, oli se sitten mitä tahansa, katselee tässä tilassa sitten erittäin mielellään.
  • Museoita, museoita. Oli meikäläiselle yllätys, että talosta löytyy EMMAn lisäksi, Suomen lelumuseo (vau!) ja Suomen kellomuseo (kaksois-vau!!), pakollisen kaupunginmuseon, kahvilan ja shopin lisäksi. No, ajattelin kuitenkin tsekata vain EMMAn (S-etukortilla euron alennus!) ja ilmaisen kellomuseon, että jää seuraavillekin kerroille.
  • EMMA on valtava! Esitteen mukaan 5000 neliön näyttelytiloillaan Suomen suurin taidemuseo.
  • Pysyvä näyttely koostui käsittääkseni suurilta osin Saastamoisen säätiön suomalaisesta nykytaiteesta. Oli mukana muutamia ulkolaisiakin töitä. 1%-sääntö päti kokoelmaan oikein hyvin. Eli pystyin kävelemään rivakkaa vauhtia evääkään väräyttämättä taideteoksista valtaosan ohi. Ja vain noin kymmenen prosentin kohdalla pysähdyin, ja vain 1% kohdalla olin sulaa vahaa. Mutta se 1% riitti. Jäi positiivinen fiilis.
  • Vaihtuvassa näyttelyssä oli joku venäläisvaihde jäänyt päälle, tuntui olevan kaksi venäläisaiheista näyttelyä tarjolla. Ei napannut. Mutta iranilaisen videotaiteilija Shirin Neshatin videoinstallaatiot (kuva) olivat dynamiittia. Näkemäni perusteella ei paljoa kiinnostaisi olla iranilainen nainen. Olihan niissä vähän rankkaa alleviivausta, mutta ehkä se on tarpeen.
  • EMMAn mustat videohuoneet olivat mustimmat mitä olen koskaan nähnyt. Koomista pimeässä toikkarointia ja spontaania seiniin törmäilyä ei voinut välttää. Ja ne videotilat olivat valtavat!
  • Henkilökunta oli erittäin avuliasta. Ensimetreiltä minut otti hoteisiinsa erittäin viehättävä nainen, joka kertoi missä mitäkin on.
  • Yleisöstä. Ekstraplussana todettakoon vielä, että naispuolisia taideopiskelijoita tuntui olevan liikkeellä normaalin 60% sijaan keskimääräistä enemmän eli noin 75% museovieraista. Ihanaa.
  • Kahvio oli tyypilliseen tapaan ankeilla desingkaluilla kyllästetty, ylihintainen ja kolkko. Kahvi oli, jos mahdollista, pahempaa kuin brittikahvi. Croisantteja ei ollut. [note to self: bring your own croissants…and jam!] Tyydyin pullaan, joka melkein repi ikenet.

Comments»

1. kervå - Monday, November 13, 2006

Hieman jouduin repeämään tässä:

“Eli pystyin kävelemään rivakkaa vauhtia evääkään väräyttämättä taideteoksista valtaosan ohi.”

Ja tässä:

“Tyydyin pullaan, joka melkein repi ikenet.”

Loistelias reportaasi. Aika harvoin tosiaan tulee taidemuseossa käytyä, mutta tämä laittoi kiinnostuksen vireille.

2. Sami Oinonen - Monday, November 13, 2006

kervå: kiitos kannustuksesta, nyt harmittaa vielä enemmän ettei turistu blogimiitissä, sillä sinulla on selvästi tyylitajua ja taidevainua🙂

ehdottomasti EMMAan, siellä riittää moneksi kerraksi. Ja se kellomuseo vaikka pieni olikin oli aivan helvetin siisti, mekaniikan juhlaa, tik-tok.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: