jump to navigation

Halvemmalla, tylsempiä ja enemmän Monday, December 4, 2006

Posted by Sami Oinonen in brändit, status quo.
trackback

docker-daimler-golden-zebra-1955.jpg
Automessut. Isä-poika riiteistä parhaimpia. Oli pakko käydä. No, mitä jäi käteen? Ei niin mitään.

Riippumatta automerkistä, perusautot ovat kaikki masentavan samankaltaisia, tyylittömiä ja särmättömiä modernin suunnittelun laatikoita. Erot syntyvät ihmisten mielissä markkinoinnin muovaamana, jos syntyvät. “Audi is fashion” , “100% urbanproof”, “Täynnä energiaa”, “veistoksellisuutta ja voimaa” jne.

Automessut olivat masentavan tylsä tapahtuma. Pakkopullaa. Mikään ei säväyttänyt, mikään ei liikuttanut. Ja tottakai kokiksen piti puffata siellä onnetonta Zero-uutuuttaan. Se sopi hyvin harmaiden uutuusautojen joukkoon, sillä sekin on samaa sarjaa: hajuton, mauton ja väritön.

Oikeastaan ainoa kokemisen arvoinen asia oli Toyotan formulasimulaattori, joka oli rakennettu oikeannäköiseen F1-autoon. Ajoasento oli käsittämättömän matala. Pari kierrosta sai adrenaliinin virtaamaan aivan uudella tavalla.

Ja missä oli Ford? No, luultavasti matkalla konkurssiin. Valitettavaa.

Näinä harmaina aikoina on siis syytä pohtia millaisia autojen tulisi olla. Etsikäämme viitteitä lähihistoriasta viidenkymmen vuoden takaa…

Ajalta, jolloin kauneus, yksilöllisyys, laatu ja rehti ja räiskyvä mahtipontisuus olivat johtotähtiä tasapäistävän markkinaosuuksien tavoittelun sijaan.

Ajalta, jolloin autot olivat ennen osa sinua, sinä osa autoa. Tiesit, mistä se oli tehty, mitä se tunsi ja miten sitä hoivata jos se hivenen yskähteli, kitisi tai vaappui.

Ajalta, jolloin autoilu oli hyväksyttyä ja kaukana harmaan arjen kompuroivasta ikeestä, jota sävyttävät suorittaminen, automaattivaihteisto ja monoliittinen konehuone.

Ajalta, jolloin valmistettiin kuvan kaltaisia pompöösejä kaunottaria, menneen ajan ja ylellisen autoilun häpeilemättömiä ylistyslauluja.

Ajalta, jolloin autoilla oli tarinansa.

Kuvan Docker Daimler Golden Zebra on vuodelta 1955. Kulta, norsunluu ja seeprannahka ovat tämän bling-limusiinin kantavia materiaaleja. Auton hulppeasta ulkoasusta vastasi Lady Docker, silloisen Daimlerin pääjohtajan Sir Bernard Dockerin vaimo. Kun Lady Dockerilta kysyttiin “Miksi juuri seepra?”, hän vastasi “Koska minkkiturkin päällä on liian kuumaa istua.”

Comments»

1. kervå - Tuesday, December 5, 2006

Niin kaunis on tuo auto. Tosin saman ajan Rollsseissa ja Jaguareissa saattaa olla jopa hieman onnistuneempaa designia. Aina voi myös olla, että tuo kuva ei ole paras mahdollinen 🙂

2. Sami Oinonen - Tuesday, December 5, 2006

kervå: totta kaunis on, vanhat jagget ovat myös kauniita, uudet eivät. valitin Jaguarin osastolla esittelijän korvat punaisiksi, koska hyllyttivät autoista kauneimman eli 2000-luvun alkupuolen proton “F-tyypin” + että S-tyypistä tulee XF. Kuka noissa enää noissa merkinnöissä pysyy perässä XJ, XK, XF, XS….

3. Angela - Tuesday, December 5, 2006

Jaguaari on aina ollut mun lempiauto (vanhat), vaikka en minä mitään autoista ymmärräkäään…mutta Jaguaarien päälle kyllä! Pidän kyllä muistakin jaguaareista ja tiikereistä…sekä tyylikkäistä lavuaareista.

4. Petja Jäppinen - Tuesday, December 5, 2006

Onko Teat Phallos tuttu?

5. Sami Oinonen - Wednesday, December 6, 2006

teat phallos? en ole törmännyt, phallos kuulostaa vähintäänkin asialliselta nimeltä, liekö kysymyksessä joku kreikkalainen majakka-auto?

6. Petja Jäppinen - Wednesday, December 6, 2006

Kyseessä on kuulun Telajärven Autotehtaan malli

7. Sami Oinonen - Wednesday, December 6, 2006

heh…niinpä tietenkin. autojen speksit vaikuttivat aika hyviltä.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: