jump to navigation

Keski-iän kriisistä tai jostain muusta Saturday, January 27, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, musiikki.
trackback

mike-patton-for-wire.jpgNo ei kai taas? No kyllä. Tasan vuosi on kulunut siitä, kun viimeksi hehkutin kotijumalani Mike Pattonin syntymäpäivän kunniaksi. No jos ihan pikkasen myös tänäkin vuonna…

Toisaalta juhlistaakseni Pattonin 39-v. syntymäpäivää ja toisaalta, koska aihe on myös minulle tuleva joskus ajankohtaiseksi, olen tähän alle leikkaa-liimannut Pattonin sanoituksen hänen edesmenneen yhtyeensä Faith No Moren vaudevillehenkiseen schlageriin “Midlife Crisis”. Tulevaisuuden oiva tuokiokuva legendaariselta albumilta Angel Dust (1992)

Hänen analyysinsä tutun ja turvallisen kaipuusta ja kunnianhimottomuuden sävyttämästä laiskuudesta, eli kaikesta siitä mitä esimerkiksi Madonna tai keski-ikäisyys edustaa, on täsmällinen, aito ja oikea. Muutama esimerkki:

Sense of security. Like pockets jingling…Suck ingenuity. Down through the family tree.

Niin totta. On aika kollektiivisen ryhdistäytymisen.

Hänen toteamus, riimi, jota mantramaisesti toistetaan kappaleessa pumppaavan bassokitaran mäiskeessä on rocklyriikan kristalloituma:

You’re perfect yes, it’s true. But without me you’re only you.

Oivallus, joka saa kunkin pohtimaan omaa minuuttaan ja sitä mitä on olla itsenäinen yksilö, tai olla olematta.

Kappaleen alastomin riimi on eittämättä:

I’m a perfectionist. And perfect is a skinned knee

Tämä on kielikuva, josta joka-aamuisesta maitopurkista irvistävä luolamies A.W. Yrjänäkin olisi ylpeä.

Midlife Crisis-sanoitusta kirjoittaessaan Patton oli vain 24-vuotias. Ettenkö sanoisi mahtava tilannetaju, tulevaisuuden projisointikyky ja lyyrinen käsi jo tuolloin. Mike Patton tulee eittämättä jäämään populaarimusiikin historiaan yhtenä suurimmista. Ja on täysin varmaa, että hänkin tulee saamaan esim. MacArthur-säätiön ns. Genius Grantin, aivan samoin kuin hänen ikiliikkujakaimansa ja tukijansa John Zorn on jo saanut. Loppuupahan sitten kateellisten jossittelut.

No niin, ja kaikki siellä kotikatsomoissa, laittakaas ko. biisi levylautaselle ja laulakaamme kaikki kuorossa jälleen kerran kuten niin monet kerrat aiemmin olemme tehneet:

MIDLIFE CRISIS

Go on and wring my neck
Like when a rag gets wet
A little discipline
For my pet genius
My head is like lettuce
Go on dig your thumbs in
I cannot stop giving
I’m thirty-something

Sense of security
Like pockets jingling
Midlife crisis
Suck ingenuity
Down through the family tree

You’re perfect yes, it’s true
But without me you’re only you
Your menstruating heart
It ain’t bleedin’ enough for two

It’s a midlife crisis…

What an inheritance
The salt and the kleenex
Morbid self attention
Bending my pinky back
A little discipline
A donor by habit
A little discipline
Rent an opinion

Sense of security
Holding blunt instrument
Midlife crisis
I’m a perfectionist
And perfect is a skinned knee

You’re perfect yes it’s true
But without me you’re only you
Your menstruating heart
It ain’t bleedin’ enough for two

It’s a midlife crisis…

Comments»

1. kervå - Sunday, January 28, 2007

Mun täytyy tunnustaa: mulla on henk koht ongelma ton Angel Dustin suhteen. En pysty kuuntelemaan sitä. Vaikkapändi on maailman paras ja levyllä on monta hyvää rallia, niin ei vaan onnaa.

King for a day on sen sijaan kulunut puhki.

2. Sami Oinonen - Sunday, January 28, 2007

kervå: Jep, tässä on kahtaa koulua, toisten mielestä Angel Dust on SE levy ja toisten mielestä King for a day. Mulle vaa tuohon Angel Dustiin liittyy niin paljon henk.koht. muistoja ja monia bändin keikkoja ja se musiikkikin on sillä paljon kokeilevampaa kuin Kingillä.

Mutta hyvä levy King for a day on, ja biiseistä Cuckoo for Caca on klassikko.

Angel Dust kuuluu kiireettömiin ja raukeisiin kesäsunnuntai-iltapäiviin aivan samoin kuin muurinpohjaletut, kuppi kuumaa kuparijuomaa ja hyvä väittely Suomenlahden rehevöitymisestä.

3. lavonardo - Sunday, January 28, 2007

Kuulun siis selkeästi ns. kolmanteen kategoriaan, sillä päivänselväähän on, että Real Thing on FNM:n levyistä parhaimmuudella silattu.

(Ei ne tuoreemmat juurikaan huonompia ole, mutta joku vaan täytyy nostaa yli muiden.)

4. Sami Oinonen - Sunday, January 28, 2007

lavonardo: Jep, tässä asiassa on kolmea koulua:
1) Absoluuttisen Totuuden Kerho, ne oikeamieliset, jotka vannovat vain Angel Dustin nimeen ja ovat sitä mieltä, että sen lisäksi että ko. platta on 90-luvun suurin rocklevy, he ovat myös sitä mieltä että tuon levyn jälkeen ei ole tullut yhtään mitään muuta huomionarvoista. Keneltäkään Mr. Bunglea lukuunottamatta (luonnollisesti).
2) Päivä Kuninkaana, Houkkana Loppuelämä-alkemistiryhmä, eli nimensä mukaisesti FNM:n myöhempien aikojen kannattajat, jotka jostain absurdista syystä tykkäävästä tästä suoraviivaisesta ja junnaavasta puolimaratonista lähes yhtä paljon kuin Hellacoptersin tuotannosta
3) Oikea Jutska-koulukunta. Pieni marginaalinen ryhmä, jonka kotistereot ovat niin ruvella etteivät erota albumin kökön sirinämiksauksen seasta sitä tosiasiaa, että albumin kappaleet ovat huonoja aivan niin kuin Absoluuttisen Totuuden Kerho on moneen kertaan osoittanut aukottomasti. Lue mm. heidän esseenä
“The Reason Why Real Thing Sucks Bigtime is Just Because Mike Patton Did Not Compose Any Songs to It”.

5. lavonardo - Sunday, January 28, 2007

Kiitokset vinkistä. Essee haettu ja talletettu samaan kansioon jossa jo majailevat “Jeeves meets Cthulhu”, Jimmy Hoffan omaelämäkerta ja A.A. Milnen “Further Adventures in the Hundred Acre Woods”.

Dokumentin todistusketju vaikuttaa pikavilkaisulla aukottomalta.

Muttei niin selkeästi, että epäilisin Miragen kaiuttimia äänentoistamattomuudesta tai albumin miksauksen laatua.

Pattonin lahjojen käyttämättömyys sävellystyöhön on siis ainoa kylmä fakta johon nojata. Tapahtumien tarkkaa aikajärjestystä en muista, mutta eikös herra vokalisti liittynyt orkesteriin vasta aivan kyseisen albumin synnytyshetkellä. Seikka, joka selitykseksi kelvannee.

6. Sami Oinonen - Sunday, January 28, 2007

lavonardo: Hyvä, että tunnistit tappiosi. Niinhän se oli, Real Thingin varsin köykäinen materiaali oli jo sävelletty kun mies liityi kehiin. Sanoitukset vain kontribuoi. Mielestäni levyn paras biisi ei ole räpähtävä Epic vaan joko Black Sabbathin War Pigs-cover tai Surpise you’re dead. Sitä veivattiin teininä kun soittelin metallibändissä, mahdottoman hauska kipale soittaa.

Mulla on Genelecit. Ne on paremmat kuin Miraget. Paljon.

Rippasin iTunesiin muuten jonkin Nalle Puh-levyn, tekijäksi heitti automaattisesti A.A.Milnen. Hyvä, että menee joku penni hänen perikunnalleen, eikä kaikki Disneylle sentään.

Ai niin, tähän pitää vielä todeta, että tässä kun tapasin kesä pari sitten Pattonin, kysyin nimenomaisesti mikä oli hänen mielestään paras FNM:n albumi. Se sanoi, että “Angel Dust of course, because I think that’s what you think also Sami… and oh yeah Real Thing was just a slimey piece of…”

7. kervå - Sunday, January 28, 2007

Haha. Vai kaiuttimilla koetatte brassailla 😀

nimim. kahdet Genelecit, Yamahan 5.1-setti ja Hifi 20/2-pari

sori

8. Sami Oinonen - Sunday, January 28, 2007

kervå:

Genelec 8020A x 4 + iPod / Nokia N91
SGI Active Loudspeaker System + Macbook

lofi for hifi people. ha! HA! Bru-ha-ha!

9. kervå - Sunday, January 28, 2007

Hetkinen, miksei 8020A x 5 ???

10. Sami Oinonen - Sunday, January 28, 2007

eiku x6

11. kervå - Monday, January 29, 2007

Kuudes on siis istuin.

12. sidominut - Tuesday, January 30, 2007

Noniin, palataas taas takas tärkeisiin asioihin eli Mike Pattoniin – musta on hämmentävää miten sama henkilö voi pykästä kaks niin hienoa (sivu?)projektia ku Mr Bungle ja Fantomas. Vitsi mitä kakkaa nuoruuteni olisikaan ollut ilman niitä, väitän että mun “chemical marriage”-repeatenkat on jossain kolmessakymmenessä.

JA hei pojat älkääs ylpistykö, vaikka oon tyttö niin mäkin tiedän että Genelecit on paremmat kuin Miraget vaikka oonkin tyttö. Ja ai niin, meilläkin on sellaset😀

13. Sami Oinonen - Tuesday, January 30, 2007

sidominut: Sen lisäksi että sinulla on kaikkien aikojen parhain blogin nimi Kategoriassa huonot espanjalaiset leffat, niin olet selvästikin hyvin älykäs, sillä sinähän kuuntelet Pattonia.

Samaa mieltä, olisi nuoruus ollut ehkä jossain määrin toisenlainen ellei Patton ja muutamat muut olisivat arkea täyttäneet. Korjattakoon, jos sallit, että Mr. Bungle oli ensin ja sitten vasta Faith No More. Bungle oli siis sivuprojekti. Bungle on aina ollut minulle SE bändi.

Olen myös sitä mieltä, että tekninen briljailu kuuluu yhtä hyvin naiselle kuin miehellekin. Teknologia ei välitä siitä, kuka siitä tykkää.

Pattonistien fanisaitin CV.ORGin ftp-palvelimelta muuten löytyy kaikki bunglen vanhat 80-luvun puolenvälin demot ja miljoona gigaa muuta bungle-sälää ja muuta. Palvelin on aina vaan turkasen hidas.

ftp://ftp.cv.org/

14. sidominut - Wednesday, January 31, 2007

Harkitsin myös “Faster pussycat faster! Kill! Kill!” mutta päädyin tähän.

Mä olen aina laittanut noi relaatioon silleen, että riippumatta ties mistä aikaprioriteeteista kaikki tuntee Faith No Moren ja vaan yläastekaverit Bunglen tehden jälkimmäisestä enemmän sivujutun. Tuntuisi oudota mennä kysymään kadulla vastaantulevalta, että tiedäkö hei sen Bunglen sivuproggiksen Faith no Moren😀

15. Sami Oinonen - Wednesday, January 31, 2007

Faster pussycat… on myös hyvä. ehkä seuraavan blogiisi. Itse olen harkinnut blogia, jonka nimi olisi Your Dogma Ate My Karma


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: