jump to navigation

Perusmättöä, ihan jees Friday, February 23, 2007

Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen.
trackback

malai-kofta-at-sandeep.jpgTapahtumapaikka: Ravintola Sandeep, Hki.
Tehtävä: Syö nälkä pois.
Suorituksen kesto: 52 minuuttia, josta
-ruoan odotteluun 10 min.
-syömisfunktioon 32 min.
-hölönpölöön 3 min.
-wc-vierailuun 3 min.
-yleiseen fiilistelyyn 2 min.
-laskun prosessointiin 2 min.

Raportti tapahtuneesta:

Jaaha, mitäs sitä ottaisi. No, otetaas taas tuttua ja turvallista Malai Koftaa, vihannespyöryköitä kermaisessa tomaattikastikkeessa. Basmatiriisiä, linssisosetta ja raitakastiketta…ja naan-leivällä massu turvoksiin. Ja kokista, tosimiehen ruokajuomaa. Tyypilliseen tapaan olen valinnut ruoan, ennen kuin muut ovat päässeet menusta etusivua pidemmälle. Se hyvä puoli vegemiehenä olemisessa on, että ruoanvalinta on eritäin helppoa. Vaihtoehtoja ei yleensä tarvitse arpoa, koska niitä ei ole.

Intialainen miestarjoilija on miellyttävä. No, en ole koskaan tavannut veemäistä intialaista, en edes Suomessa, vaikka ehkä syytä olisi. On täällä sen verran kylmää ja kolkkoa.

Olen valinnut taktisesti kypsästi päivällisajankohdaksi klo 17, eipähän ole ruuhkaa ja hölinää. Intiassa käynyt lapsiperhe sukkuloi vauvanruoan lämmittämisen ja vessan väliä. Viisikymppinen pariskunta tulee sauvakävelemästä, nainen on käynyt Intiassa ja neuvoo hukassa olevan näköistä miestään intialaisen ruokakulttuurin saloihin. Parin pöydän päässä kaksi lentoemäntää, joista kumpikaan ei ole käynyt Intiassa, keskustelee erittäin äänekkäästi jostain erittäin olennaisesta ja tuhannesta muusta asiasta. Ei haittaa, sillä taomaisen valikoivan kuuloni ansiosta pystyn ignooraamaan heidän älämölönsä tehokkaasti.

Ruoka tulee nopsaan ja se tarjoillaan perinteisellä thalilautasella. Tehokasta ja käytännöllistä. Miestarjoilija hymyilee kuin hangonkeksi. Tuntuisi pahalta, jos hän olisi suomalainen. Me kun emme osaa olla aidosti miellyttäviä.

Ruoka on sopivan tulista meikäläiselle, eli ei siis juuri ollenkaan. Muutenhan sitä pönttö sekoaisi jo pelkästä nuuhkimisesta. Nuorna poikana Mount Abulla käydessäni leikin sankaria ja otin paikallisen standardin mukaista keskitulista, eli sellaista joka syövyttää Enfield-mopon sylinterinkannen sekunnissa kuin Alien-mökö avaruusaluksen rungon kuunaan. Tarjoilija katsoi minua hulluksi turistiksi, mutta kun sanoin, että “My grandpa fought in WWII”, hän nyökkäsi hyväksyvästi. Sherpa-miehiä. Mutta keskitulinen oli virhe, ihoni itki chilipippureita seuraavan päivän.

Sandeepin vessa on kantakaupungin peruskorjaamattoman kiinteistön keskikastia, eli siis kuvottava. En ihan pysty paikallistamaan vessan tuhatvuotista löyhkää, sillä se on jotain mitä en ole koskaan aiemmin kokenut. Kuin tuulahdus kalmistosta ryyditettynä kemiallisen vessan ja kompostin eteerisillä tuoksuilla.

Päivällinen oli kaiken kaikkiaan perusvarmaa mättöä. Ihan Jees ja nam. Kupu täyteen. Tehtävä suoritettu. Sisään lipuu lauma lunkeja hippejä. Sitä tullaan näköjään verestämään Goa-reissun muistoja. On siis aika lähteä.

Comments»

No comments yet — be the first.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: