Auttamisen ilosta ja tuskasta Tuesday, February 27, 2007
Posted by Sami Oinonen in bizarre.trackback
Kaveri soittaa paniikissa ja pyytää neuvoa.
– Sami, kännykästä kun painaa niin tulee ihan outoa tekstiä, siis ihan outoja kirjaimia. Mitä mä teen, mitä mä teen?
– Siis millä tavalla outoa, paineletko ihan näppistä vai muuten rutistelet? Kerro lisää, että voin auttaa, sillä saan todellista tyydytystä siitä, että minulta kysytään alinomaan kaikennäköisistä värkeistä olettaen että minä niistä jotain tietäisin. Väärin oletettu. Minä tiedän yhtä paljon kuin sinäkin. Ehkä jopa vähemmän. Mutta mitä se sinua liikuttaa, sinä haluat vain helpon ulospääsyn ongelmaasi yrittämättä edes ensin itse löytää ongelmaan ratkaisua. Voi tätä älyllistä laiskuutta, joka meitä helppokäyttöisen teknologian paapomia ihmisiä nykyään vaivaa. Emmehän me edes jaksa itse vastauksia wikipedioista ja muista digiajan raamatuista hakea, vaan soitellaan ympäriinsä ja useimmiten minulle…
– Sami, edelleen tulee outoa tekstiä, kun esimerkiksi painan kirjainta “d”, niin tulee “E”, eli iso ee ja sitten kun painan d:tä vielä kerran niin näytöllä seisoo että “De” ja sitten “Ede” ja …lopussa “Fedeedeedeee”. Siis tämä on ihan hullua, vaikka pitäisi olla nippu kauniita ja pulskia d-kirjaimia. Auta nyt, mulla on kiire. Tekstaamaan pitää taas päästä.
– Jaaha, oletkos koskaan kuullut sellaisesta asiasta kuin “ennustava tekstinsyöttö”, se tekee viestien kirjoittamisesta leikkiä.
– No oo-o-len, mutta mitäs minä sillä teen, ei ole minulla mihinkään kiire.
– No, sen lisäksi, että sinä olet ainoa ihminen, joka ei tietääkseni käytä sitä, niin minusta tuntuu siltä, että olet sen vahingossa laittanut päälle. Että paina näppiksestä sitä risuaitaa, niin saat sen pois päältä ja pääset takaisin tarpomaan tuhatpainallusjärjestelmääsi.
– Voi luojanlykky, olen pelastettu. Olet minut jälleen kerran pinteestä pelastanut. Saanhan soittaa sinulle huomenna saanhan, asentelen silloin digiboksia, sain sen vihdoin hankittua. Tai tulisitko käymään, sujuisi nopeammin?
– Onko kahvia ja pullaa? Eikä mitään murukahviantikristusta, vaan kunnon mustaa öljyä.
– Ei ole, mutta hankitaan, hankitaan…ja teksaspullat kehiin, niistähän sinä tykkäät nii-iii–iin. Kivakiittihei.
– Jep-jep.
—
kuva: Learning How to Select Eggs for Market, Pageant of America Collection, NYPL
ÜBERKUUL. 
Joo munkin äitini on alkanut vanhemmiten vähän laiskistumaan ja panikoimaan tekniikasta. Kahviasian se on tosin ratkaissut fiksusti tulemalla tänne juomaan mun kahvit.
Kriisi: haha…aika tylyä myllytystä, että vielä kahvitkin vievät pesästä. Ehdotan muuttamista jonnekin, minne pääsee vain pitkospuita pitkin.
Minä en käytä ennustavaa tekstiä, mieluummin käytän commua.
Petja: totta, näppärähän se on, mutta liian iso meikäläiselle.
Dear Sami,
Minä käytän tuhatpainallusjärjestelmää. Ajatteles, kuinka suuritöinen ja arvokas onkaan viestini, kun näpytän jok´ikisen kirjaimen erikseen pikku sormillani ja vaihdan vielä isot kirjaimet pisteen jälkeen ja taas vaihdan tekstin pikkukirjaimiksi säästääkseni viestinsaajaa huutamiselta ym. kamalilta kirjainsotkuilta. Ja numerotkin näpytän sieltä kirjaimien takaa monenmonenmonen painalluksen takaa. Välimerkkien jälkeen luonnollisesti tulee välit…jokainen kirjain on tarkkaan harkittu, rakkaudella sipaistu huolella hipaistu, sormilihasvoimia säästämättä. Jokainen viestini on kuin vereslihalle hankautuneiden sormenpäitteni tuskalla raapustettu vanhanajan kunnon kirje, hyvänen aika!
Best regards,
Mä hyväksyn sen automaattisen ison kirjaimen pisteen ja välin jälkeen. Se on cool. Muuten on automaattitekstin kanssa ollut hieman hiljaisempaa.
Angela: Tunteilusi ei vakuuta, ehdotan, että siirryt henkilökohtaisen tuottavuuden kierreportaissa portaalle “siedettävä kituuttaminen” ja otat käyttöön ennustavan tekstinsyötön, siten jää enemmän aikaa vaikka kirjeiden kirjoittamiseen.
kervå: totta, se on käytännöllinen. Monissa “Ennustavan tekstinsyötön vertailuhipoissa” ollaan niitä ihasteltu ihan porukalla. Se vetää aina hiljaiseksi, sellainen kun pärähtää mystisesti esiin.
Niinpä. Mitä minä oikein horisen…ja mikä pahinta, eihän vastaanottaja mitenkään edes voi tajuta kuinka pahuksesti olen käyttänyt energiaa viestini väsäämiseen!! Milloin olet muuten itse kirjoittanut oikean kirjeen? Minä kirjoitin viime heinäkuussa.
Paperikirjeen lähetin viimeksi 11 vuotta sitten. Rakkauskirjeitä kirjoittelin maailmanturuilla olevalle mielitietylle, että jos jotain irtopisteitä siitä saisi 🙂
Nykyisin kehoitan autenttista kirjekokemustani kaipaavien printtaamaan sokkona lähettämäni sähköpostin, panevan sen kirjekuoreen, kävelemään postilaatikolle ja pudottamaan kirjeen silmät kiinni luukusta sisään, avaamaan laatikon, yllättymään positiivisesti ja sitten kahisuttamaan paperia oikein kunnolla siinä kynttilänvalon loimussa ja lukemisen lomassa. Toimii!
Jeah, bojoja tuli kasapäin sinne. Rakkauskirjeet ovat parasta kirjelaatua. Ne lämmittävät sydäntä vielä vuosienkin jälkeen 😀 ja jää vielä ihmettelemistä jälkipolvillekin!
Voi gamalaa, kuulkaa täällä nörttifriikkien kokoontumisajoissa ollaan nyt lanseeraamassa ja levittämässä aivan väärää terminologiaa. Kyseessähän on tietenkin ENNAKOIVA tekstinsyöttö eli tuttavallisemmin T9 — “ennustava” sellainen se vasta jotain olisikin! Itse asiassa ja tarkemmin ajateltuna “ennustava tekstinsyöttö” voisi olla hauska. Se voisi esimerkiksi aivan itse ja oma-alotteisesti päätellä, mitä TODELLA haluat sanoa… ja mihin sen tulisi johtaa. Vähän niinkuin aina tekstailisi kännissä. Tulisi vähän extrasäpinää ja jännityselementtiä tähän suomalaislähtöiseen, globaaliksi räjähtäneeseen tekstarimaniaankin.
Tanja: totta, “ennakoiva” on oikeampi. Mistä lie tuon olin kopsannut.
Sinä itse lanseerasit kyllä nyt kaikkien humpuukitermien äidin – “nörttifriikki”. Mitä se tarkoittaa? Nörtin ja geekin välillä on vissi, erittäin suuri ero. Ja en ainakaaan minä nörtiksi tunnustaudu. Friikki voin olla. Sus siunatkoon.