jump to navigation

Puhumalla paras on Wednesday, March 21, 2007

Posted by Sami Oinonen in status quo.
trackback

torlenners.jpgVastikään perustettu silmäätekevistä suomalaisista koostuva Svenska nu-hanke pyrkii edistämään ruotsin kielen asemaa mm. innostamalla koululaisia ruotsalaisen kulttuurin kautta kielen saloihin.

Sinänsä kunnioitettava tavoite vaikken olekaan vielä hahmottanut mitä tekemistä ruotsalaisella kulttuurilla (ks. kuva) on suomalaisuuden kanssa. En ymmärrä myöskään sitä hankkeen puuhamiehen Paavo Lipposen huolta, että englannin kielen valta-asema olisi ruotsin kielelle uhka. Enemmän olisin huolissani miten jonninjoutavien kurkkumurteiden kuten ranskan ja saksan kielen opiskelu vie huomiota ruotsin kieleltä. Karsittakoon nuo epäkielet pois opetusohjelmista ja tunnustettakoon englannin vuosituhantinen dominanssi viimeinkin.

Sinänsä on fiksua, että Svenska nu-liike keskittyy vain nuorten valistamiseen. Me vanhemmat olemme täysin toivottomia tapauksia. En tiedä millaista kieltenopiskelu on nykyään yläasteella, mutta ainakin minun nuoruudessani se oli yhtä helvettiä. Minä kuulun ns. “Kadotettuun Sukupolveen”, eli siihen noin kaksimiljoonaiseen vähemmistöön, jolle tuupattiin kieliopin rautakankea tunnista ja vuodesta toiseen.

On vain pelkästään betoniseinämänä ylväästi seisovan lujan tahtoni ansiosta, että olen tässä tänä päivänä muistelemassa niitä erittäin traumaattisia ruotsintuntien muistoja. Monet meistä eivät selvinneet ja heitä tapaakin vaeltelemassa valtion virkamiehinä pitkin kilometrin mittaisia valtionkoneiston soisia kellokorttilabyrinttejä.

Yläasteella ruotsinopiskeluni meinasi kilpistyä heti alkuunsa, sillä alati jakoavaimena hymyilevän naisopettajamme metodit olivat hyvin arveluttavia. Nimittäin, hän tapasi heitellä meille seiskaluokkalaisille sellaista taaperoikäisten kumipalloa aina jotain napakasti kysyen ja pallonsaajan tuli vastata. Vaihtoehtoja ei ollut, koppi oli otettava ja jotain runoiltava ruotsiksi. Tunneista muodostuikin hyvin nopeasti kammottavia julkisen nöyryyttämisen näytöksiä.

Olin valinnut ruotsintunneille taktisen kypsästi istuinpaikakseni pulpettikolonnasta aina paikan luokan hikipinkotyttöjen takaa. Ajattelin, että koska heillä oli kädet ikipystyssä ja muutenkin elämöivät irtopojoja kalastellen, niin heidän takanaan olisin varmasti paremmasa turvassa kuin peräpenkeillä tai keskivaiheilla. Mutta ei, jostain kumman syystä rakas ruotsinvieterimme tuntui aina löytävän seinien paneelien solukkorakennetta intensiivisesti tutkivan katseeni. Ja silloin singahti pallo.

“Vad tycker du om…Sami?” > “Köttbuller och mjölk. Tack.”
“Vad är kärlek…Sami?” > “Att veta att det finns någon som…”
“Var bor du….Sami?” > “Hemma.”
“Varför måste vi lära oss at tala svenska…..Sami?” > “Ingen aning.”
“Är du heterosexuell…Sami?” > Det vet jag inte, vad betyder det att vara heterosexuell? Är det normalt?” Är du normal?”

osvosvosv

Pallojumppa oli tosin hänen metodeistaan se ihmisläheisempi, sillä loppuajat tankattiin sitten sitä hiivatin kielioppia, ja sen jälkeen kielioppia ja vielä kerran kielioppia. Hyi oksetus. Oikeastaan palloilu oli oikein virkistävää, sillä silloin sentään puhuttiin, vaikkakin väkipakolla. Mutta kuitenkin.

Olen täysin samaa mieltä Suomen virallisen wannabe-suomenruotsalaisen eli Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa siitä että “Kieliopin opettaminen sulkee helposti elämän eli sen, mihin kielellä pyritään. Vaihtamaan mielipiteitä. Tärkeintä on kannustaa keskustelemaan, kyllä se kielioppi sieltä perästä tulee. Pitää innostaa oppimaan muulla tavalla kuin virheiden pelottelulla.”

Eli puhuttais vain sitä ruotsia hei, vaikka sitten vain 5,51% valveillaoloajasta.

Comments»

1. Lurker - Wednesday, March 21, 2007

Eikö Pirkka-Pekka ole suomenruotsalainen? Jösses, olen aina ollut siinä luulossa, nyt tuli tänka på… Ehkä vahva käsitykseni hänen etnisyydestään johtui siitä Leijat Helsingin yllä -leffasta.

2. Sami Oinonen - Wednesday, March 21, 2007

ei käsittääkseni, muistelen hänen jossain haastattelussa voivotelleen, että vaikka ruotsin kieli on täydellistä ei ole juuri tullut pyyntöjä ruotsinkielisiin rooleihin.

3. nieminensundell - Wednesday, March 21, 2007

Juu, PPP opetteli kielen mm uusimaalaisia suomenruotsalaisia radiokanavia kuuntelemalla, koska hän halusi kyseisen aksentin.

Itse olen sillä hilkulla, että alan kohta puhua ruotsia ruotsinkielisten ystävieni kanssa. Joka kerta kun asiaa harkitsen, iskee kuitenkin alkukantainen paniikki. “Pieleen menee, en voi, kuulostan naurettavalta.” Se siitä sitten.

4. Sami Oinonen - Wednesday, March 21, 2007

nieminensundell: Sinäkin siis, tervetuloa joukkoon. Toisaalta mun mielestä on erittäin mukavaa, että jokakesäisen Stokis-visiitin aikana puhumme ruotsia joskus jopa hämmentävästi keskenämme. Siitäs saavat tukholmalaiset, kyllä meillä Suomessa osataan!

5. nieminensundell - Thursday, March 22, 2007

Niin, minäkin puhun kyllä kotona suomenkielisen mieheni kanssa ruotsia,mutta natiiville en kyllä puhu😀

6. Sami Oinonen - Thursday, March 22, 2007

he, niinpä tietenkin.

7. Petja Jäppinen - Friday, March 23, 2007

Mulla on sukulaisia, joitten kanssa en puhu, kun he puhuvat vain ruotsia. Minä ymmärrän asian, mistä he puhuvat, mutta en nyansseja. He eivät ymmärrä suomen oikeastaan laisin.

Hauskin heistä on Muhammed *****nen, poliisin poika.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: