jump to navigation

Täydellistä rannekelloa etsimässä Thursday, April 12, 2007

Posted by Sami Oinonen in design.
trackback

pimp-gold.jpgJoskus nuorena luin jostain hurjan väitteen, että  italialaisella miehellä on keskimäärin viisi rannekelloa. Se söi miestä, sillä perussuomalaisena juhona en ollut koskaan juurikaan panostanut rannekelloihin. Olin ajatellut, että kunhan vain ranteessa aika vilkkuu niin hyvä. Olin toki panostanut sen ainoan rannekellon valintaan ja pyrkinyt välttämään peruscitizenkvartseja, sillä eihän sellainen kädessään voinut olla uskottava millään tasolla.

Mutta sitä en voinut hahmottaa, miten kellään voi olla viisi rannekelloa. Tämä asia vaivasi minua todella, mutta kerran rohkaistuin ja otin asian puheeksi italialaisen Paolo-tuttuni kanssa. Ehkä ei olisi pitänyt. Hän ei pelkästään vahvistanut väitettä todeksi, vaan hänellä itsellään oli peräti 13 rannekelloa. Kaikki siistissä rivissä odottamassa oikeaa käyttötarkoitusta.

Oli rujoa työkelloa, patekphilippemäistä kevätpukukelloa, rennosti villapaidan ja vakosametin kanssa synkkaavaa ilanistujais-kelloa, rantaboulevardilla bermudashorteihin ja pinkkiin pikeeseen sointuvaa sporttikelloa, kovatkaulassa-kronometria jne. Se söi miestä. Ehkä vielä enemmän kuin se, että hän saapui aina töihin iloisesti trallatellen vaaleansinisellä Vespallaan.

Tajusin, että italialaisella miehellä on samanlainen suhde kelloonsa kuin suomalaisella miehellä on Formula 1-kisamatkalta hankittuun kisalippikseensä tai formulavideokokoelmaansa, jota hän on tallentanut ja laajentanut aina Keke Rosbergin kulta-ajoista lähtien. Tajusin, että emme olleetkaan niin erilaisia kuin miltä ulkoapäin voisi olettaa. Olimme kiintyneet vain hivenen erilaisiin tavaroihin.

Ajattelin silloin, että josko sitä kuitenkin kokeilisi mannermaistua ja hieman panostaa rannekelloihin ja varioida niitä osana asukokonaisuutta. Nike-fanaatikkona aloin satsaamaan forssilla Niken kelloihin ja metsästin uusia malleja pyhiinvaellusmatkoillani Niketowneihin. Se oli virhe, sillä Nike-kellot osottautuivat poikkeuksetta huonoiksi rannekelloiksi: rannekkeet murtuivat irti-poikki, niistä lähti palasia, aikarauta imutti paristot keskimääräistä nopeammin jne. Mutta Niken kellot kyllä näyttivät hyvältä. Tuli heti sporttinen ja hikinen olo ja tuntui siltä, että pystyin tekemään mitä tahansa sellainen kädessä. Ja aika cooleilta ne näyttävät edelleenkin kaappini perukoilla.

Satsasin kovasti myös klassisiin viisarikelloihin ja parhaimpina päivinä minulla oli kummassakin kädessä tyylikkään näköinen tiuku. Tiedän, se näytti naurettavalta, mutta tuossa vaiheessa olin imenyt Paolon pahoja vaikutteita aivan liiaksi ja muuttunut harkintakyvytömäksi kronometrien perässä tikuttajaksi. Tämä kostautui hyvin nopeasti, sillä jouduin laukkaamaan alinomaa kellosepillä vaihtelemassa hiestä lahonneita rannekkeita. Niinpä nämäkin kellot koristavat nyt kirjahyllyssä michelinrenkaina Mannerheim-patsastani. Odottamassa aikoja parempia.

Monen vuoden helvetillisen kellorumban jälkeen tein vaikean päätöksen. Vaikka halusinkin kovasti olla niin kuin Paolo, tyylikäs pakkaus manikyroituja kynsinauhoja myöten, en vain yksinkertaisesti jaksanut panostaa kellofetismiini, joka alkoi moolokinkitana vaatimaan suurempia ja suurempia uhrauksia. Päätin hankkia vain yhden rannekellon. Sellaisen, joka soveltuisi käyttötarkoituksesta toiseen, aina halonhakkuusta pseudoälylliseen halailuun luovuudesta ja innovaatioista. En ole vieläkään tätä kelloa löytänyt.

Ehkä unelmakelloni olisi kuin kuvan “PIMP2 -pimpin ain’t easy“, Tokyoflashin monumentti, joka morsettamisen sijaan kertoo ajan tyylikkäin ledein. Hillitty 18 karaatin kultaus ei jätä kenellään epäselväksi, että tämän kellon haltija olisi halutessaan voinut hankkia minkä tahansa ruman retrohenkisen kellon. Mutta koska hän on eriskummallinen, joskin harmiton tapaus, päätti hankkia juuri tämän.


Aiemmin: Sami etsii täydellistä t-paitaa, läppärilaukkua

Comments»

1. kervå - Friday, April 13, 2007

“minulla oli kummassakin kädessä tyylikkään näköinen tiuku”

:DDD

Enpä ole ikinä bongannut moista aikafania. Tuntuuko höpsöltä jälkeenpäin?

2. Johannes - Friday, April 13, 2007

Rannekellot ovat minulle jonkinlainen perversio, minulle on tähän mennessä kertynyt 11 rannekelloa jotka kaikki olen ostanut ulkonäön perusteella tajuamatta tuon taivaallista laadusta, mutta eipä sillä laadulla niin väliäkään ole, en nimittäin ikinä käytä rannekelloa…

3. Sami Oinonen - Friday, April 13, 2007

kervå: no olen jo päässyt noista hairahdukista yli, kokeilin eilen peilin edessä kyllä kahtaa rannekelloa. Näytti toisaalta aika coolilta…

Johannes: Sinähän voisit rakentaa sitten noista kelloistasi vaikka jonkin aikahimmelin kotiin,…

4. Angela - Saturday, April 14, 2007

Minä (vaikka olen nainen) en edes käytä kelloa! Vaikka onhan se tietty aika tyylikästä kun olis kello joka tyyliin…silleen Paolo-tyyliin🙂

5. Sami Oinonen - Saturday, April 14, 2007

Angela: No jos ei kelloa joka hetkelle, niin sitten vaikka silmälasit tai käsilaukku…tärkeintä on oikeastaan se, että vie jonkin lisävarusteharrastuksen äärimmäisyyksiin ja osaa luopua siitä. Tai jotain. Viisaita sanoja. Jälleen kerran.

6. Angela - Saturday, April 14, 2007

Joo Sami: kenkiä joka lähtöön on mun motto – mut se on vakava juttu! Hei, huomenna tiedossa lisää Lady-Angelan seikkailuja :O

7. Sami Oinonen - Saturday, April 14, 2007

EMMAssa on parit hienot kengät. Pajunkissoja ja juolukanlehtiä
Anni Rapinoja, Spring Shoes and Autumn Shoes, 2004

8. Angela - Sunday, April 15, 2007

Hienoja ja lehteviä🙂, mutta kuihtuvatkohan ne käytössä?

9. PA - Monday, April 16, 2007

Hankin tuon hiljattain ja se oli pettymys. Pidempi artikkeli on ollut työn alla jo aikansa, mutta ei ota valmistuakseen.

http://images.google.com/images?q=o-ring%20fossil&ie=UTF-8&oe=UTF-8&um=1&sa=N&tab=wi

10. Sami Oinonen - Monday, April 16, 2007

Nimimerkillä “Kaksi Fossilia kerkesin hankkia, kun en ääliö ensimäisestä jo tajunnut, että ne ovat surkeita”, voin sanoa, etten ole yhtään yllättynyt pettymyksestäsi. Starck on mielenkiintoinen suunnittelija, muttei senkään nyt sentään pitäisi joka paikkaan revetä.

Toisesta Fossilistani irtosi viisari viikossa ja toisen namisoita sai painella sormet soikeina … mutta näyttivät hyviltä.

11. PA - Monday, April 16, 2007

Tämä onneton tummui viikossa niin, ettei enää edes näytä hyvältä.

12. Sami Oinonen - Monday, April 16, 2007

jep, form over function

13. -jp- - Wednesday, April 18, 2007
14. Sami Oinonen - Wednesday, April 18, 2007

jp, Cabestan näytti asialliselta – hieman steampunk-henkinen. Urwerkin kellot ovat hieman liian vaikeita, mutta tyylikkäitä toki.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: