jump to navigation

Taivasradio Monday, April 16, 2007

Posted by Sami Oinonen in musiikki, status quo.
trackback

Puhelin soi.

“Suomen Gallupista Pirkko Kysyy-Teiltä päivää. Teemme tutkimusta radion kuunteluun liittyen…”

“No mutta, mutta”, ajattelen. “Tämähän on asia, josta tiedän. Taidanpa osallistua. Ehkä opin jotain.”

“Haastattelu kestää noin 30 minuuttia…”

“Oho, no hyvän asian puolesta. Mutta hoidetaas homma tehokkaasti, sovitaanko nyt maksimissaan kaksikymmentä minuuttia. Minulla on nähkääs tässä erittäin tärkeää ja täysin päätöntä ns. webbisurffailua käynnissä.”

Haastattelija kysyy selkeästi artikuloiden radioasemiin liittyviä mieltymyksiäni.

“Mitä radioasemaa kuuntelet arkiaamuisin klo 9-13?” – Radio Helsinki
“Mitä radioasemaa kuuntelet viikonloppuaamuisin klo 9-13?” – Radio Helsinki
“Millä radioasemalla on napakimmat aamujuontajat?” – Radio Helsinki
“Millä radioasemalla on älykästä debattia päivät pääksytysten?” – Radio Helsinki
“Millä radioasemalla on paras mix puhetta, gonzojournalismia ja musiikkia?” – Radio Helsinki
“Mikä radioasema soittaa hipahtavan monipuolista musiikkia rahisevista vinyyleistä?” – Radio Helsinki
“Minkä radioaseman toimittajista valtaosa on omasta mielestään erittäin sofistikoituneita musiikin monitietäjiä ja jotka myös tekevät sen kuulijoilleen tiettäväksi?” – Radio Helsinki
“Mikä on se ainoa suomalainen radioasema, jolla soitetaan musiikillisen jumalan, Mike Pattonin, musiikkia moninkertaiseen kaupalliseen itsemurhaan oikeuttava määrä?” – Radio Helsinki jippii!

jne.

Eikä minun mielestäni Radio Helsinki ole edes millään tavalla poikkeuksellinen radioasema. Se vain nyt sattuu olemaan paras niistä mitä on Suomenmaassa tarjolla. Miksei koskaan kysytä suoraan millaista kanavaa ihmiset oikeasti haluavat? Täydellinen radioasema olisi sellainen, joka esittäisi radiokuunnelmia klo 08-24 ja erittäin vaikeaa jazzia klo 24-08. Tasatunnein kuunneltaisiin kolmen minuutin ajan viikon urbaaneja luontoääniä lamppuharjakoskelosta, halkisinisentaivaanvuoheen ja kalliokyyhkyyn. Keskiyöllä lausuttaisiin kuuntelijoiden rustaamia kännykkärunoja minuutin ajan.

No joka tapauksessa, noin sataa Radio Helsinki-vastausta myöhemmin olikin aika kuunnella musiikkinäytteitä eri kanavilta. “Vau, tämähän tuntuu jännältä”, ajattelin. Kerrankin saan läpileikkauksen suomalaisista paikallisradioista kunnon pikapurskeena. Antaa palaa.

Mutta, mutta. Ne kaikki ääninäytteet olivat kammottavaa tuubaa. Tasapäistävän hittitaivaan junnaavaa lokomotiivia. Sellaista mitä parturini kuunteluttaa minulla ja jota vienosti snobahtavat kuuloluuni kestävät tasan 20 minuuttia joka kuudes perjantai.

Olin haastattelijan ihannepoka, sillä vastasin jokaiseen ääninäytteeseen noin sekunnin kuuntelun perusteella napakasti. Kritisoin kärkevästi kanavien samankaltaisuutta mannermaisen lyhyin ja pisteliäin sanakääntein “Minulla on elämä”, “Onko tässä elämää?”, “Haluan elää”, “Tämä on julmaa”, “Raakalaiset”, “Vallankumous”, “Minä vapisen”, “Jalkani eivät enää kanna”, jne.

Tasan 11 minuuttia myöhemmin, haastattelija kysyi minulta korvinkuullen selkeästi helpottuneena viimeisen kysymyksen. Kysymyksen, jota olin odottanut. Kysymys, jonka vastauksista on koko Suomen kansa kiinnostunut.

“Olisitteko kiinnostuneet radioasemasta, joka keskittyisi metallimusiikkiin, yhtyeisiin kuten Audioslave, Metallica ja Kotiteollisuus?”

Radio Tuskaa pukkaa.

Comments»

1. Kriisi - Monday, April 16, 2007

Eikös meillä ollut jo se yksi radiokanava, jolla oli ihan hyvää rokkia – ne kaikki kolme, ilmeisesti yksinään levyhyllyssä majailevaa levyä. Sitten se kuoli pois, mutta nythän sen tilalla on toinen kanava, jolla silläkin on ihan kivaa rokkia – ne samat kolme edelliseltä kanavalta perittyä levyä. Onks muka odotettavissa nyt sit ihan pirteä uutuus, joka on ostanut peräti kolme levyä rokkia lisää?

2. Sami Oinonen - Monday, April 16, 2007

Joo, niin näyttäisi olevan tulossa, metallilla näyttää menevän hyvin. Vielä on tilaa ainakin metallihenkiselle ruokaravintolalle – kilon veristä sylttyä alasimella tarjottuna; metalliblogille; mobiilipalvelulle, jossa olisi jonkinlainen metallinen yhteisöllinen elementti ja pingaustsydeemi.

3. Kansatieteilijä - Tuesday, April 17, 2007

Tilaa on vielä vaikka mille. Kaikkein ennalta-arvattavin, mutta vielä ilmeisesti toteuttamaton metallituote on tietysti metalli-hotelli: Lordi/Tuska/Inferno -sellainen.

4. Sami Oinonen - Tuesday, April 17, 2007

Jep. Tulevaisuus näyttää sitten riittääkö mainostajia ja kuuntelijoita. Tuollainen hotelli olisi mahtava, sen pitäisi tietysti olla mustempi kuin yö ja keskusradiosta raikaisi taukoamaton metallin ryske. Aamiaiseksi mustaa makkaraa ja muuta veripalttua.

Mielestäni ilmeisin tuoteryhmä mitä ei ole vielä galvanoitu ovat kaikki kodin sisustukseen liittyvät…peili hevikehyksin (pukinnsarvea ja niittiä), amme (musta, pohjassa punaisia strobovaloja), jalkalamppu (mikkiständi, jota kiertää kahleet ja kolmen tuuman rautanaulat), lampunvarjostin (plektramerestä tehty). Ja voisihan vaikka koko huoneiston suunnittella jonkin teeman mukaiseksi, vaikka esim. Metallican Kill Them All and Die Trying-kiertueen lavarakennelman mukaiseksi. Sisustussuunnittelijat, tässäpä teille oiva erikoistumisalue!!!

5. Johannes - Tuesday, April 17, 2007

Minä olisin kiinnostunut metallimusiikki kanavasta, sillä ehdolla että se metallimusiikki sitten _pysyttelisi_ vain sillä kanavalla.

6. kervå - Tuesday, April 17, 2007

On noita hevi/kauhu/gootti-huonekaluja vaikka millä mitalla…

7. Sami Oinonen - Tuesday, April 17, 2007

onhan niitä, mutta sillee hillityn tyylikästä tavaraa tarkoitin, joku nimisuunnittelija kehiin ja johan menisi kuumille kiville muillekin kuin hevareille.

8. lavonardo - Tuesday, April 17, 2007

Nimisuunnittelijoiden ohella muusikoita töihin vieraileviksi tähdiksi.

Kukapa metallipää voisi vastustaa Lars Ulrichin suunnittelemia keittokulhoja (vaikkei niissä soppa sisällä pysykään) tai Mike Bordinin kynttilänjalkoja (joista 80% syttyy tuleen tunnin sisällä käyttöönotosta).

Ja kun samaa metodia sovelletaan myös hotellin suunnitteluun, niin saadaan ikuinen pyhiinvaelluskohde – erityisesti kun jokaisesta huoneesta tehdään uniikki. Jonotuslista Nigel Tufnellin sisustamaan sviittiin 11 venyy käsivarren mittaiseksi heti kun kuvat Stonehenge-teemaisesta (elementit maksimissaan kahdentoista tuuman korkuisia, tietty) osuvat Wallpaper*:iin ja vastaaviin.

9. Sami Oinonen - Tuesday, April 17, 2007

ha haa…loistavia ideoita kerrassaan, ei mitään stefanlindforseja siis vaan kunnon muusikkoja suunnittelemaan, sillä jos heiltä onnistuu taiteenmuodoista musiikki, niin kyllä pienimuotoinen teollinen suunnittelukin.

Ja noita tuotteita voisi myydä kiertueillakin. Hieman vaihtelua siihen iänikuiseen mustaa rättiä-kauppaan. Kyllähän siinä vaimo kotona yllättyisi kun hevimies toteaisi keikalta saapuessaan “Ostin muuten Bruce Dickinsonin signeeraaman ja suunnitteleman art deco-henkisen yöpöytälampun, tämä tosin toimii kaasulla, mutta näyttää hyvältä, eikös?”

Spinal Tap-huoneessa viljeltäisiiin tuota Marshallin potikan “These go to eleven”-teemaa luonnollisesti joka vivussa ja nupissa.

10. Tanja - Wednesday, April 18, 2007

Ja näiden edellä puhuneiden kaunosielu-elitistien lisäksi tarvitaan vähän myös massamarkkinoiden puolesta puhuntaa. Okei, voisihan se kaasulamppukin olla kova juttu, mutta mitä sitä pikkuasioiden kanssa näpräämään. Pannaan koko sisustus saman tien uusiksi, jos sille tielle lähdetään! Joskus Suomenkin maaseudulla kiertelivät huonekaluautot, joista ostettiin kerralla uusi olohuone, kun sille päälle satuttiin ja oli kerran tilaisuus. Tätä konseptia voisi hyvin soveltaa metallibändien kiertue-oheismyyntiin.

Mikä olisikaan sen mukavampaa kuin shoppailla uusia tyylikkäitä huonekaluja, tekstiilejä ja accessoreita joukkohurmoksen aikaansaaman adrenaliinin suihkiessa suonistossa ja jyrkkien riffien takoessa takaraivoa? Siinä tulisi kuulkaa tehtyä yllättäviä ostoksia. Metallimiesten naisillakin olisi taas uusia syitä lähteä mukaan keikoille.

Olen usein maanis-depressiivisyyttä aiheuttavan Ikean osastoilla miettinyt, miksi ne eivät tarjoile totaalikonversioita, siis kokonaisten huoneiden sisustuksia. Tyyliin: asiakas kävelee sisään, valitsee huonevaihtoehdoista mielestään kivoimman, korkeintaan 5 asiaa valmiissa paketissa saa muuttaa, ja toimitus 2 viikon sisään. Ja niin halvalla! Toki kasauspalvelu eri hintaan. Menisi laiskassa Amerikassa ja kiireisessä Kaukoidässä ihan varmaan kuumille kiville. Jotain tämän tyyppistä hevikiertueillekin, tyylin mukaista tietysti. Siitä Ikealle uusi tytäryritys?

11. Sami Oinonen - Wednesday, April 18, 2007

IKEA-konseptin syväanalyysi on jäänyt vähemmälle, en minäkään siellä viihdy, mutta eihän sieltä mikään estä ostamatta jotain esimerkkihuonetta kaikkine huonekaluineen. Mutta sen pirtsakan skandinaavisen muotoilun sijaan IKEA voisi todellakin lanseerata kokonaisvaltaisen metallisisustussarjan.

12. Tanja - Thursday, April 19, 2007

No estäähän! Esimerkiksi se, että joutuu itse syynäämään mallisisustuksen joka ikisen lampunvarjostimen, vetimen ja seinäväkkyrän koodin ja rustaamaan sen paperille, sompailemaan hullujen kärrykaahareitten keskellä oikeiden hyllyjen väliin, nostelemaan ko. tuotteet itse kuljettimeen, jonottamaan kassalla hermoromahduksen partaalla… Olisihan se nyt paljon helpompaa kävellä esittelytilaan, osoittaa sormella toivehuonettaan ja sanoa: “mä otan ton”. Tämä olisi ihan win-win-tilanne, kauppakin säästyisi monilta sisustushullujen invaasioilta. Lähdepä Sami pikku retkelle Espooseen! Suosittelen erityisesti jotain leppoisan aurinkoista lauantai-iltapäivää Ikea-käynnille.

13. Sami Oinonen - Thursday, April 19, 2007

Tanja: SInulla on selvästi intohimoa tähän asiaan, joten vie se IKEA:lle eteenpäin. Kävelyä helpompaa olisi tietysti sellainen palvelu, josta voisi huoneita selailla ja ostella vaikkapa webissä.

Espooseen? Ei kiitos. Olen siellä käynyt ja vaikutti onnettomalta paikalta.

14. henna - Wednesday, May 2, 2007

“Täydellinen radioasema olisi sellainen, joka esittäisi radiokuunnelmia klo 08-24 ja erittäin vaikeaa jazzia klo 24-08. Tasatunnein kuunneltaisiin kolmen minuutin ajan viikon urbaaneja luontoääniä lamppuharjakoskelosta, halkisinisentaivaanvuoheen ja kalliokyyhkyyn. Keskiyöllä lausuttaisiin kuuntelijoiden rustaamia kännykkärunoja minuutin ajan.”

-Jään odottamaan kyseisen radiotaajuuden avautumista, tuohan meiltä vielä puuttuu. Toivottavasti vaan avaavat taajuuden maailmanlaajuisesti, ettei kukaan vaan missään päin maailmaa jää ilman:D

15. Sami Oinonen - Wednesday, May 2, 2007

Niin minäkin, jos olisi aikaa ja rahoitus, niin minä perustaisin tuollaisen hetimiten🙂


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: