jump to navigation

Pystypalkeista, pulputuksesta ja vallasta Sunday, May 27, 2007

Posted by Sami Oinonen in bizarre.
trackback

the-god.jpgOlen viime aikoina vetänyt läpi valtavaa organisaatiouudistusta. Kirkkonummen Helleenisen Kalastusseuran, Khirkasthos ry:n, aktiviteetit ovat paisuneet viime vuosina hallitsemattomaksi atraimenviskelyksi ja seuramme vanhakantaista organisaatiorakennetta on asiasta syyttäminen. Emme ole pystyneet vastaamaan rivijäsenten huutoon ja tyytymättömyys vallanpitäjiä kohtaan on kasvanut jo eeppisiin mittoihin. Päätin antautua haasteeseen ja suostuin vapaaehtoisesti miettimään antiikkiselle seurallemme uutta struktuuria, joka toisaalta tehostaisi toimintamme peukaloruuvia että pystyisi vastaamaan modernin aikamme hektiseen tuulastuskulttuuriin.

Ei ole ollut helppo tehtävä, mutta organisaatioteoriaa tutkiessani olen oppinut todella paljon. Modernin organisaatioteorian perusoppeihin on kuulunut Adam Smithin ja Frederick Taylorin ajoista kolme suurta prinsiippiä, joiden ymmärtäminen ja soveltaminen on olennaista jos mielii olla voittajaorkkien joukossa. Nämä eloonjäämisen prinsiipit ovat:

  1. Pyramidin huipulla tuulee, mutta raviojassa puhaltaa megablosis. Tämä ikiaikainen, myöskin nimellä “shit hits the fan” tunnettu periaate otetaan käyttöön yleensä pasaatituulten lailla puhaltavien epäonnistumisten repiessä organisaatiota hajalle. Tällöin vastuun tehokas ja toisten mielestä jopa epäreilu siirtäminen alemmas pelastaa organisaation nohevimmat pyrkyrit keskivertotyöntekijöiden jäädessä hengailemaan vilttiketjuun lahnan läpsähtäessä poskelle.
  2. Ns. elastisen adaptiivisuuden periaate. Tämä etenkin matriisiorganisaatioille tunnusomainen periaate tarkoittaa sitä, että riippuen siitä kuka kysyy organisaatioyksikkö pystyy antamaan ulkopuoliselle vaikutelman siitä, että he ovat kaiken merkittävän keskipisteessä, matriisien solmukohdissa korvaamattomina tekijöinä, joita ilman organisaatiolta notkahtaa jalat alta ensimmäisen paniikkikohtauksen iskiessä. Tosiallisesti nämä “voimasolut” ovat vain koordinoivaa välittäjäainesta, kitkatonta kaakelia, jotka raportoivat vaakaan ja pystyyn vain sen takia, että välttäisivät kaiken vastuun ja työnteon.
  3. Doktriini euforisesta pulputuksesta. Tämä on organisaation sisäisen valtapelin pitkäkestoisen ja suvereenin hallinnan kannalta kaikkein oleellisin tekijä. Se pitää sisällään pyrkimyksen täydelliseen autonomiaan ja omavaraisuuteen ja siihen, että euforista pulputusta junttaavasta organisaatioyksiköstä tulee tn. ennemmin kuin myöhemmin emo-organisaationsa syrjäyttävä struktuuri, “Organisaatio 2.0”. Euforiseen pulputukseen kuuluvat olennaisesti noin 2000 sanaa sekunnissa oraakkelimaisia viisauksia latelevat moottoriturvat, jotka paahtavat muut tainnoksiin jämäkillä fläppitauluesityksillään jossa “visio”, “strateginen tavoite” ja “oppiva organisaatio” yhdistyvät soljuvaksi paatokseksi.

Pitkän näennäispohdinnan jälkeen olen päätynyt ehdottamaan seurallemme uutta organisaatiorakennetta ja -kulttuuria, jolla pystyn käytännössä keskittämään vallan itselleni nopealla aikataululla. Käytän yllämainittuja vastuunpakoilun ja vallankaappaamisen oppeja hyödykseni ja tarkkailen tornistani pyörremyrskyn tyynessä silmässä kuinka kaikki toiminta pyörähtää automaattisesti ympärilleni. Kohta olen seuramme Suurtraaki, Kultaisen Atraimen Haltija ja kuhavesiemme pyhä yksinvartija.

Olen korvannut organisaatiokaaviomme lukuisat pystypalkit yhdellä massiivisella pystysiilolla, jota kutsun termillä “Oppimiskeskus, keskushallinto ja innovaatiot”. Olen paaluttanut sen visiollani ja strategioillani. Olen tietysti ehdottanut itseäni vain vaatimattomaan “koordinoivaan” rooliin, jossa kaikki raportoisivat minulle ikäänkuin vahingossa. Aikaisemmat pystypalkit (katiskajaosto, tuulastusjaosto, verkonpunonta jne) olen kääntänyt kylmänviileästi vaakapalkeiksi, jotta valta ei pelkästään symbolisesti valuisi molemmista vaakapalkkien päistä suoraan minulle, vaan aivan konkreettisesti keskittyisi vaakapalkit karateiskuna puhkaisevalle vertikaaliteräkselleni.

Tästä se lähtee. Olen vahvasti sitä mieltä, että tällä rakenteella erotumme selkeästi roskakalaseuroista ja piirikunnallisten jumbosijoilla hamaan suolaiseen unohdukseen tuhnuttavista pikkupajoista. Kauan eläköön Khirkasthos ry.

[Organizational charts aint boring]

Comments»

1. rns - Monday, May 28, 2007

Erittäin mielenkiintoinen kalastusseura teillä😉

2. Sami Oinonen - Monday, May 28, 2007

Erittäin, joskus jää aikaa jopa kalastukselle. Kuten nyt viikonloppuna, perinteinen “LAKU – Lantsarit Jalassa Kuhaa Käsin Kaislikossa” – tapahtuma oli menestys. Oli nimittäin hurjan hauskaa vetää kuhien perässä lantsarit jalassa, siellä matalassa ruovikossa meriuposkuoriaisten ja surviaisten seassa.

Yhden sain kiinni ihan paljain käsin! Olis kuviakin mutta känny tippui jokeen. Pah!

3. m - Monday, May 28, 2007

Pystyplakkien kääntö viileästi vaakapalkeiksi teki minuun vaikutuksen. Kyllä nyt pikkupajat tuhnuttavat. Mikä on muuten johtohierarkia tässä mallissa laajasti ottaen? Sijoittuuko Suurvisiiri jonnekin Suurtraakin tietämille vai kuin?

4. Sami Oinonen - Monday, May 28, 2007

m: seuralla on Suurtraaki/puheenjohtaja, joka en ole minä, mutta kuten sanoin, kaikki raportoivat nyt minulle vähintäänkin matriisin kautta, puheenjohtaja on tietämättään nukkehallitsija, sillä olen kääntänyt kaikki häntä vastaan rakentavalla kritiikilläni. Suurvisiiri on käytössä Kirkkonummen Ympäristöyhdistyksellä, mutta siinä lafkassa ei toimi sen takia edes selkäänpuukottaminen.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: