jump to navigation

Virheistä oppii…vai oppiiko? Tuesday, June 19, 2007

Posted by Sami Oinonen in bizarre.
trackback

perfect-smile.jpg“Oinonen?”

Astun sisään. Tätähän sitä ollaan odoteltu kuin mustikkapiirakkaa ja kylmää maitoa.

“Jaahans, mitenkäs kauan siitä on kun olet viimeksi käynyt leegohuollossa?”

En vastaa, vaan taktikoin ja odotan, että hammaslääkäri heittäisi jotain aikajanaa, josta voisin valita mieleiseni vielä jotenkuten kasvoni säilyttäen.

“Yksi vuosi?”
– “No, on siitä itse asiassa hieman pidempään….”

“Viisi vuotta?!?”
– “No, jotakuinkin sen verran, tai ehkä vielä enemmän, on näet ollut kiireitä. Olen nähkääs sitä mieltä, että jos kaikki kuntalaiset kävisivät vuosittain tarkastuksessa, niin odotusajat venyisivät nykyisestä yli puolesta vuodesta lähemmäs vuoden mittaiseksi. Eihän siinä ole mitään järkeä…ja varmasti löytyy aina niitä, joiden leegot ovat enemmän kuralla kuin minulla. Minä olen sentään pessyt hampaani aamun illoin koko ikäni. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin palkata lisää hammaslääkäreitä ja sitähän ei kuntatalous kestä. Yhteisen edun nimissä olen näin uhrautunut, niin kuin kuka tahansa ylivaihteella korskuva oman elämänsä äititeresa…”

“Tämä on taas näitä…”, lääkäri ja hoitaja katsovat toisiaan merkitsevästi.

“No mikäs sinulla oli sitten hätänä?”
– “Niin, nyt kun vihdoin kiireiltäni pääsin tänne, niin mulla koskee syötäessä tuonne…”

Tarinani loppuu ja lekuri tunkee sen seitsemän instrumenttia suuhuni hammashoitajan huuveroidessa alati mahlovaa kieltäni.

“No mutta tuosta hampaastahan puuttuu pala!”, hihkaisee lekuri yllättyneenä tonkiessaan yläkertaani.

– “Ai, puuttuuko?”, kokeilen kielelläni kohdetta ja totean yllättyneenä: “Ja minä poika se luulin, että sellainen se on ollut koko elämäni. Oho! … Mutta ei se ole se hammas jonka vuoksi tänne tulin vaan tuo alakerran viisaudenhammas. Siinä tuntuu olevan jotain eriskummallista…”

“No ei se mikään viisaudenhammas ole vaan “kuutonen” … ja voi herranjumala siitähän puuttuu pala! Tämähän on poijjaat ja tyttelit oikea kraateri mikä sulla on tuolla muhimassa…jumanklavita Mars-roverillahan tuolla surruttaisi…”

Lekuri vetää niistä sen seitsemästä instrumentista puolet pois ja jättää puolet hivelemään samettista nieluani ja tarttuu puhelimeen. “Tulkaas Antero ja Teukka katsomaan tänne, täällä olisi yksi oikea kraviini, onkaloiden onkalo, ja sieltä näkee leukaluuhun saakka”, hän selostaa aivan täpinöissään ja viereisestä huoneesta pöllähtää pari kandin näköistä untuvikkoa tutkimaan tuolilla retkottavaa museoesinettä. Hyvä alku.

“Laitetaanko puudutusainetta?”, lääkäri kysäisee.

– “Pistäkää kuulkaa kaikki mitä löytyy”, sanon puolipaniikissa, sillä hän ei järkytyksekseni selvästikään tarkoittanut kysymystä retoriseksi. Ajattelen, että ehkä juuri puudutusaineen ansiosta saatan jäädä jopa henkiin tulevasta koettelemuksesta. Lääkäri ei selvästikään ymmärrä, että kuulun siihen koulukuntaan, joka on pikkupoikana peloteltu henkihieveriin hammaslääkärillä. Sanottiin, että eihän se koske kun täti surruttaa pikkupikkuporalla pikku-Samin hammasrivistöä. Mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna meni hivenen ns. “expectation management” hanuriin, sillä sehän koski aivan älyttömästi. Olisi vain pitänyt olla rehellinen ja sanoa, että hyvällä säkällä leukaluusta saattaa jäädä pala talteen, mutta ei lupailla liikoja, pahalta näyttää.

Lääkäri tuuppaa puudutuspiikin ja neulanpää tuntuu kutittelevan kaulassa asti. Välillä testaillaan pikkupikkuporalla joka vinkuu sata tuhatta kierrosta minuutisssa ja paniikkiulvahtelujeni vaikutuksesta tuupataan taas lisää … ja taas lisää. Ja kun sekään ei auta, kehottaa lekuri ottamaan hammashoitajaa “sitä tehokkainta” puudutusainetta, jonka nimi on niin pahaenteinen, että olen varma, että luulen saavani kaapia tahdotonta alaleukaani kasaan roudarinteipillä jahka tästä selvitään. Seuraan kankeana katseella miten lekurin käsi on jo rannetta myöten suussani. Hän ottaa puudutuksen onnistumisen ilmeisen tosissaan. Ajattelee varmasti, että loppuu vikinä. Kaulastani häviää tunto, mutta henki kulkee vielä korahdellen. Hyvin menee siis.

Hikoilen ja vääntelehdin tuolissa jäykkänä lyijykynänä helvetillisen poran ininän alla.

“Vaihdetaan isompaan ruusuun”… “Huuveroi, huuveroi, tää hiivatin ien vuotaa kuin seula…Uutta tampaxia kehiin, tämä on läpimärkä!…tää kraviini on tooodeeelllaa syvä…ota valokuva…vaihdetaan instrumenttia…ja pidetään sitä kieltä siellä vain rennosti alaleuassa kiinni ettei lerpattele poranterään seulaksi…ja välillä voi myös hengittää…”, lekuri kamppailee silmin nähden uskollisen purennan välikappaleeni kanssa.

Ja sitten kaikki onkin ohi ja kuulen taas tutun pääkopan sirityksen. Lekuri kerää roinat suustani ja uskallan taas hengittää.

“Ja Oinonen, seuraava aika on sitten kuukauden päästä. Se on. Laitoin nyt vain kittiä ensiavuksi, mutta hoidetaan sitten yhdessä pitemmässä sessiossa koko komeus maatakiertävälle radalle jos on tarvis. Ai niin ja minähän olen täällä vain sijaisena, mutta heinäkuussa on paikalla sitten oikea lääkäri.”

Polveni notkahtavat, törmään seinään ja kaavin alaleuan moponkypärän sisään. Alan luovia kohti maailmaa, jossa kieli ei ole tunnoton möykky ja huuletkin pystyvät muutaman sanan sopertamaan…onnesta. Sillä jäin henkiin.

Comments»

1. zepander - Wednesday, June 20, 2007

Hyi, sä oot kamala ihminen, tämmösiä kirjoittelet…! BRRRR!

2. Sami Oinonen - Wednesday, June 20, 2007

eikä tässä vielä kaikki, tänään piti mennä uusiksi kun se paikka lähti heti irti… nyt meni jo kyllä ihan rutiinilla, ei jäntskättänyt

3. Petja - Wednesday, June 20, 2007

Serkulla, 43v. ei ollut koskaan yhtään reikää.
Sitten hammas irtosi.
Syöpä.
Seuraavalla hammaslääkärillä poistettiin sitten kaikki.
Sädehoitoa, leikkaus, 8kk sairaslomaa, uudet leegot suuhun.
Nyt tuli kuluneeksi vuosi ensimmäisestä leikkauksesta.

4. Sami Oinonen - Thursday, June 21, 2007

ei käy kateeksi

5. xstaticprocess - Monday, June 25, 2007

Itse pureskelin muksuna hammashoitajien sormetkin kun jouduin paniikkiin siinä tuolissa. Äitee istui jalkojen päällä, faija piti käsistä ja suussa oli ties mitä kumipaloja jotta leuat lopulta pysyivät auki tarkastuksen ajan.

Nykyään käyn joka vuosi tarkastuttamassa. Yksityisellä. En kuormita kunnallista hammashuoltoa.

Pelkään ja hikoilen hammaslääkärin tuolissa edelleen ihan sikana.

6. Sami Oinonen - Tuesday, June 26, 2007

xstaticprocess: ai jai kuulostaa tutulta lapsuudentarinalta. ja kyllä mäkin kai tästä lähtien sitten joka vuosi joo, tai…


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: