jump to navigation

Ammu friikkiä Sunday, July 29, 2007

Posted by Sami Oinonen in bizarre.
trackback

the-defender-2.jpg
Näin kesän pakollisen Lintsi-kierroksen jälkeen on hyvä myös tarkastella miten suuressa maailmassa viihdytään kesäisin. Coney Islandin huvipuistossa näyttäisi olevan hyvinkin moderni peli, Shoot The Freak, jossa saa ammuskella ihmistä (eli siis friikkiä) aivan värikuulin. Tämän hauskan ajanvietteen sisäänheittäjä lausuu mukaansatempaavasti näin:

Step right up and shoot the freak… have a little fun today and shoot the freak… shoot at a real live human ovah here…. shoot the freak… have a little fun and shoot the freak…. try to shoot the freak ovah here… shoot the freak… shoot the freak in the freakin head… shoot the freak…c’mon who wants to shoot….

Niin, ollako mielummin friikki vai sisäänheittäjä? Vaikea valinta.


Ja sen Lintsin Kummitusjunan voisi todellakin päivittää nykypäivään. Sen lisäksi, että se näytti armottoman kuluneelta, on koko perusajatus vampyyreistä, luurangoista ja zombieista armottoman vanhanaikainen. En ole koskaan ymmärtänyt mistä lähtee se täysin väärä olettamus, että ihmisiä näin keskimäärin pelottavat kauhuleffojen peruskaura. Niin ennalta-arvattavaa.

Moderni kummitusjuna on tietenkin sellainen, joka on räätälöity kunkin asiakkaan pahimpien pelkojen mukaiseksi. Ne saataisiin tietysti helposti selville ennen junamatkaa kännykän lokaatiohistorian avulla. Helsinkiläisiä pelottaisi tietenkin täysi hiljaisuus – eli heille tarjottaisiin parin minuutin ajan painostavaa rasvatyyntä ja matalien taajuusalueiden ambienthuminaa täydellisessä pimeydessä. Ja kaikille pääkaupunkiseudun ulkopuolisille tarjottaisiin täysilaidallinen urbaanin elämäysteollisuuden kuvastoa tomimetsäkedoista viiviavellaneihin ja taustalle ujeltamaan tommitabermannimaista resitointia hesarin pääkirjoitusteksteistä. Ennalta-arvattavaa? Ei missään tapauksessa.

Ja kyllä, kolme kertaa peräkkäin vuoristoradassa saa olon ohueksi.

[Shoot the Freak via FSJ]

Comments»

1. Petja - Monday, July 30, 2007

Vuosia sitten oli kävelemässä pitkin Esplanadia, kun minulla nousivat niskakarvat pystyyn, tuli välitön kuoleman vaaran tuntu ja tunsin kuinka adrenaliini virtasi elimistöön, kädet menivät varoasentoon ja mielessä vilkkuivat vanhojen harjoitusten ja taistelujen opettamat liikkeet.
Olin valmis tappamaan.
Nopea analyysi siitä, missä oli Ihmiskunnan vihollinen.

Puiston toisella puolen, Mikonkadun kulmassa, ylitti kadun mauri pekkarinen, matkalla kohden Stockmannia.

Juuri tyypillinen tilanne. Sitä olisi mahdollisuus tehdä jotakin Ihmiskunnan eteen ja on sitten kaupungilla ilman tammivaarnaa, hopealuoteja tai edes krusifiksia.

2. Sami Oinonen - Monday, July 30, 2007

Mauri Pekkarisesta voi olla montaa mieltä, mutta täytyy nostaa hattua miehelle, jota on näemmä kiehtonut politiikka ja politikointi jo vuosikymmeniä. Instituutio. Patsas, katu ja asfalttitien pätkää jonnekin Iisalmen korpisuoralle Maurin kunniaksi.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: