jump to navigation

Limua, melontaa ja kudetöitä Wednesday, August 15, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
trackback

laitilan-soft-drink.jpgAh. Loma. Aika ladata akkuja ja ottaa rennosti. Tai niinhän sitä aina kuvittelee.

Mitä sitä tulikaan tehtyä tyypillisen lomapäivän aikana? Pidin kirjaa ja tässä tulos. Hyvin meni. Toivottavasti loma koittaa kohta taas.

07:00 Herään. Paniikki. Kello on jo mitä, mitä, puolilla päivin ja meikä se vain kupeksii vielä sängyssä. Ei voi olla. Miten voin tuhlata suolakaivoksella kellotettuja lomasekunteja jonnin joutavaan makoiluun. Tarkastelen nopeasti kropan läpikotaisin. Ei makuuhaavoja. Hienoa.

07:01 Hyppään uimavermeisiin, juoksen kaislikkoon lantsarit lätisten, ja huikkaan naapurin lyhytpinnaiselle Kjellille huomenet, piruuttani, vaikka tiedän, että sehän on vielä mamman kanssa tutimassa. No, sehän ei ole edes lomalla vielä. Pujahdan aamukasteen kyllästämään lehtoon ja ikiaikaiseen lähteeseen ja hörppään pari litraa lähteenraikasta, kunnon aamustartiksi. Namnam. Piehtaroin miehekkään kylmässä vedessä tovin ja raaputtelen kuusenoksilla kainaloista karstat ja hirvikärpäset. Riivin vielä muutaman tyrnimarjan käden ulottuvilta. Dyykkaan läheiseltä rakennustyömaalta vaivihkaa jämäkkää ilmastointiputkea, sillä peruunakanuunaprojektini on ollut kaulakiikussa jo tovin edellisten putkien halkeillessa naurispanosten paineessa. Uppoudun kanuunan kiehtovaan maailmaan.

11:00 Suunnistan Itä-Suomeen tukevan perinneaamiaisen jälkeen (munavoita ja puolitoista litraa täysmaitoa), sillä Uudenmaan Ryijypoikien päiväkudonnat odottavat. Yhdeksänneliöinen Liekki-ryijyni alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan esikuvaansa eikä vain romanialaisen hostellin seinälle räkäistyä impressionistista lankakasaa. Puran auton peräkärrystä kirpparilta ostamani yksivaihteisen polkupyörän, ja alan sytkyttämään pitkin Taivallahden rantoja viikkiläisempänä kuin uuskalliolaiset itse. Pyöränihän on täysi romu, vanteet lieppaa, pinnoja puuttuu, mutta sillä ryijy tarakalla nylkyttäessäni olen katu-uskottavuuden vihertävä ruumillistuma. Varsinkin kun maalasin pyörän kylkeen maagiset kirjaimet “Jopo” ja panin pinnoihin puisilla pyykkipojilla muutaman siankorvista tehdyn räpä-räpättimen. Partani lepattaa villisti, meren ruosteinen tuoksu tervehtii minua. Ah, kesä kultainen!

14:00 Kangaspuut ovat laulaneet, on aika sienestää. Siirryn tutuille apajille, otan peräkärrystä moottorisahan ja sahaan ensimmäisen kantarelliesiintymän kuutiona irti. Hilaan sen peräkärryyn myöhempää ryytimaalleni istuttamista varten. Eipähän tarvitse hilautua aina muihin metsiin. Sivautan kukrillani tienposkessa niiailevasta hevoskastanjasta muutaman oksan, sillä kastanjoista kannattaa jauhaa käsienpesuainetta viikonlopun pellavanloukutustalkoisiini. Omavaraisuus on mottoni.

16:00 Päikkäreillä, sillä olen lomalla.

17:00 Hengähdän tovin avokadotahnan ja kirjan parissa. Sinikka Soilan kasvutarina yliaktuaari Gösta Åkblom-Rauschenhoffin ja nuoren Tuulikki Tuuliaisen lobotomisen parisuhteen purukumipaikasta on virulentti ja aina ajankohtainen, ajattelevan miehen valinta.

Sydämessäin myrskyää, mitä tämä?
– Älä pelkää paaria-tyttösein, se on vain rakkauden villivarsa joka vikuroi kammioissais.
Päästätkö sinä sen vapaaksi, laitumelles kirmaamaan?
– Voi toki, tytönhupakko. Danssataan!

18:00 Palkitsen itseäni en yhdellä, vaan kahdella lasillisella Laitilan maukasta Messina-veriappelsiinilimua, se ei pirskahtele nenää tunnottomaksi kuten ylikansalliset sokeritaivaat ja onhan se sentään tuulivoimalla tehty. Eko on cool. Jatkan hetken vielä yliaktuaarin ja Tuulikin herkän tarinan parissa. Tämä on kirja, jota ei malta laskea käsistään.

19:00 Aika alkaa matamaan, tulee tuskallinen olo. Kävisikö elokuvissa, vai ihailisiko koneita, koneita, koneita…entäs jos kuuntelisi hieman rockin rytkettä. Enpä taida, sillä mieleen muistuu brittipahkeisen mökäbändin, Motörheadin, ikinuoren nokkamiehen Lemmyn viisaat sanat “If you think you are too old to rock ‘n roll then you are.” Niinpä niin, väännän radiosta Radio Suomen ja kuuntelen illan ratoksi humpanläiskettä. Tässäkö on tulevaisuus?

20:30 Saunassa suvun vanhemman polven kanssa. Väittelymme täydellisestä saunavastasta on jatkunut jo kolmatta yötä. Yksi on sitä mieltä, että paras vasta saadaan mustan kuun (vrt. Yliopiston almanakka) jälkeen kolmantena yönä leikatuista rauduskoivuista. Toinen sitä mieltä, että mustan kuun yönäpäs. Perään heiltä tiukkaan tilastomerkintöjä, mutta he vain jankuttavat. “Kyllä se on niin. Niin se on. On se”.

Hersyttelemme idealla, että jos seuraavassa Ilosaarirockissa pistäisimme pystyyn suvun voimin sellaisen nakkiputkan, jossa tarjottaisiin vain perinneruokaa kaiken ylikansallisen hapatuksen sijaan. Karjalanpaistia, mummonmuussia, karjalanpiirakoita ja munavoita, ja joka sadannelle asiakkaalle vatruskat kaupan päälle. Ja tasatunnein lausuisimme säkeitä Kalevalasta kantelearmeijan säestyksellä. Piirtelemme fläppitaululle “Perinneruokaa – Ei Hamburgereita!”-kojumme liiketoimintasuunitelmaa, simuloimme asiakastilanteita ja -määriä ja päädymme siihen, että koju kannattaisi vaikka möisimme bikmäkkejä karjalanpiirakoina.

01:05 Viivähdän hetken vielä ulkona, melon rytmikkäin ja jämäkin vedoin kevyen lenkuran ja kuvaan samenttisen hämärää taivaanrantaa. Vain melan kärjistä tippuvat vesipisarat rikkovat täydellisen tyvenen. Tiputi-tip-tip-jep-jep. On siis aika testata uutta perunakanuunaani. Tungen mahtavan rosamundan putkeen, surautan aerosolia palokammioon, laitan kammion kiinni ja laukaisen. Kaiku vastaa järven vastarannalta rytmikkäästi “ka-boOM-bOOM-BOOM”.

01:30 Talsin yöpuulle kaislikon kahistessa. On sees. Heinäsirkat opastavat tietäni pimessä, tosin rockin ja muun epämusiikin liiallisen kuuntelun tuloksena kuulen enää vain ne puolimetriset sirkuttajat, jotka tuttavallisesti tarrautuvatkin pohkeeseeni, luulevat minua jänikseksi, luulen.

03:30 Aamun auer nostaa jo päätään. Uiveloko se siellä kujertaa “krr-eek, krr-eek”. Taisi olla kuitenkin telkkä, vilkas ja filmaattinen mestarisukeltajamme. Hyvä päivä. Jälleen kerran.

Comments»

1. Base - Thursday, August 16, 2007

Koneita, koneita, koneita!

Tuota perinneruokapaikkaa muuten olen itsekin miettinyt. En muista olenko jopa täälläkin hehkuttanut mutta sellainen voisi toimia hyvinkin. Syö-niin-paljon-kuin-jaksat -periaatteella toimiva pulju jossa pöydät notkuvat makaroonilaatikkoa, perunamuusia, hernekeittoa ja niitä mummon lihapullia lisäkkeinä ruisleipää ja piimää/maitoa. Nams. Noita mäkkisotkuja on syönyt jo ihan tarpeeksi.

2. kervå - Thursday, August 16, 2007

Helvetin tehokasta lomankäyttöä! Papukaijamerkki otsaan🙂

Olisin kirjoittanut kuitenkin “jämäköin”, jotenkin rimmaisi paremmin (kera “rytmikkäin”).

3. Angela - Thursday, August 16, 2007

Ah miten leppoisaa ja monipuolista. Minua viehätti erityisesti klo 7.01-10.59 väliset tapahtumat. Lehtohan on runsaslajinen metsätyyppi. Niin kuin sinäkin Sami näköjään, ainakin kesällä (no miksei talvellakin). Sain myös hätkähdyttävän elävän mielikuvan “jopoilustasi” lepattavine partoinesi! Suloista.

4. Sami Oinonen - Thursday, August 16, 2007

Base: Ja kyllä niitä ihania koneita tulikin lomalla bongattua, muttei kuitenkaan riittävästi, koskaan.

Siinä kun saunottiin ja laskeskeltiin, niin päästiin ihan hyviin lomarahatienesteihinkin. Uskon, että festarikansa arvostaisi kunnon ruokaa, sellaista huttua noilla kinkereillä usein tarjotaan. Hyvä ruoka, ystävällinen palvelu, muutamat riimit kaupanpäälle.. toimii!

kervå: “jämäköin” voi käyttää myös verbinä “minä jämäköin rytmikkäin vedoin kaneetilla kaislikossa”.

Angela: Lehto on ihanista ihanin, keväällä oli kieloja, ketunleipää ja muuta aluskasvillisuutta, myöhemmin muutama vattukin, metsämansikka ja tyrninpoikanen.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: