jump to navigation

Konferenssisponsoroinnin syöksykierre Friday, August 24, 2007

Posted by Sami Oinonen in status quo.
trackback

eniac-by-mark-richards.jpg
Konferenssit ovat hyödyllisiä ammatillisen kehittämisen tapahtumia, varsinkin jos ne ovat mahdollisimman kaukana Suomesta, mielellään jossain lämpimässä paikassa ja jos ne kestävät vähintään viikon. Olennaista on myös se, että konferenssiohjelmaan on taiottu niin monta rinnakkaispolkua, että oman aikataulunsa suunnittelusta tulee niin mahdottoman työläs urakka, että siihen kyykähtää jo alkumetreillä. Näin voi ilman mitään syyllisyyden häivää keskittyä kaikkeen oheistoimintaan mitä konferenssihotellin rantabulevardeilla tavataankin tehdä. “Olisihan minä, mutta kun se konffajärjestäjän webisaitti oli sellaista kubistista hämähäkinseittiä…”

Hyvin ymmärrettävää.

Kun tällaista kaukomatkakonferenssia yrittää perustella esimiehelleen kannattaa poimia ohjelmasta se ainoa puolijärkevältä kuullostava puheenvuoro, joka noin sadan aasinsillan kautta liittyy kaukaisesti omaan tekemiseen. Tämä säälittävä aikataulun täyte täytyy vain kääntää konferenssin keskeisimmäksi teemaksi – alueeksi, joka on kaikkien huulilla ja joka on historia, tämä hetki ja kaiken olennaisen tulevaisuus, asia, josta työnantaja ei voi jäädä millään tavalla paitsi. Näin:

Tämä professori – ja kaikkien piireissä liikkuvien tunteman visionäärin – Swamisamy Guptan puheenvuoro fidžiläisestä perinnemusiikista saattaa kuulostaa otsikkotasolla noin kuin sen lukee tuosta brosarista hieman irralliselta, täytyy myöntää, mutta kun luin hänen esitelmänsä rungon, oli hän yhdistellyt mielenkiintoisella tavalla tuvalaisen kurkkulaulun ja polynesialaisen perinnemusiikin progressiota – analogia, josta on hyötyä meillekin, kun me pohdimme sosiaalisten verkostojen ja median digitalisoitumisen murrosta ja tulevaisuutta. Emmehän me voi olla vain peesaajia. Emmehän?

Perusteluissa auttaa aina myös se, että mainitsee mitkä tahot ovat tapahtuman sponsoreita. Mitä enemmän A-listan yrityksiä, sitä varmemmin pomo komppaa matkasi puolesta. Ja mitä enemmän sponsorointikategorioita, sitä parempi edelleen. Ennen selvittiin konffissakin parilla peruskategorialla kuten “Platinum Sponsor” ja “Gold Sponsor”, mutta ongelma oli se, että muutamalla luokilla sponsoreita oli erittäin vaikea mielikuvamielessä erotella toisistaan. Kaikki maksavat tahot näyttivät samalta. Ja tästä eivät tietenkään “Platinum”-kategorian sponsorit tykänneet.

Niinpä keksittiin uusia luokituksia. Nyt kaikki onkin helpompaa. Otetaan esimerkiksi vaikka erittäin ajankohtaisen RFID-teknologian ympärille järjestetty teknologiakonferenssien jalopuu, “RFID Journal – LIVE! Europe“, joka järjestetään nyt marraskuussa Amsterdamissa. Heillä sponsorikarsinointi on onnistunut täydellisesti. Ylimmällä orrella on “Cornerstone Sponsor”, sitä seuraa “Signature Sponsor”, sitä vanha kunkku “Platinum Sponsor”, sitten “Technical Training Partner”, “Exhibitors”, “Association Partners”, “Research Partners” ja “Media Partners”.

Kilometrin mittainen sponssilista saa varmasti esimiehenkin haluamaan matkalle. Silloin kannattaa valehdella suoraan konferenssihotellin olevan keskellä huuruista huumeghettoa, josta lähimmälle rangelle on 500 kilometriä, ja että yleensä tuohon vuodenaikaan vettä sataa vuorokaudessa 100ml vaakaan. Sade saa puolestaan heinäsirkat pakoilemaan hotellihuoneen oven raosta petikaveriksi. Hotellin ulkovessassa poukkoilevista piikkisioista on myös kosolti haittaa. Että hampaat irvessä sitä itsekin firman puolesta uhrautuu jälleen kerran.

Comments»

No comments yet — be the first.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: