jump to navigation

Ja vedestä nousee designhana Sunday, September 23, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, status quo.
trackback


Aah. Messusyksy on taas käsillä. Ja koska minulla oli tylsää, kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Habitare-messuilla. Siis huonekaluja, sisustuskivaa ja muotoilun uusia tuulia. 19. kertaa järjestetty Habitare oli suurempi kuin koskaan: kuusi hallia, viitisensataa näytteilleasettajaa ja jengiä kuin pipoa. Ja kuuma.

Muutama olennainen huomio:

  • Elämysteollisuus on siirtynyt keittiöistä kylpyhuoneisiin. Ennen kokkailtiin unelmissa, nyt unelmoidaan kylppärissä. Ja kaikki on niin zen: “Water that moves you” ja “Water is worth loving” ovat päivän mantroja. Jäi sellainen vaikutelma, että lähes puolet näyttelytilasta oli pyhitetty puhtauden alttarille. Hanoja, suihkuja, ammeita ja lavuaareja toinen toisensa perään mahtipontisen klassisen musiikin pauhatessa taustalla. Muttei miksei yhtään niin kauniita kuin nämä? Ja monet vielä niin kulmikkaitakin, että saa kypärä päässä ammeessa heilua.
  • Puusepäntaito on katoamassa. Vain muutamia hienoja yksilöitä (#1, #2, #3) paikalla. Vai onkohan näytteilleasettaminen niin turkasen kallista, ettei pikkupajoilla ole varaa olla paikalla? Tai olisiko niin, ettei esilläolosta ole juurikaan heille mitään hyötyä, sillä kauppa käy muutenkin. Toivon jälkimmäistä.
  • Kotiteatteriosastolla esiteltiin tukkukaupalla täysin identtisen näköisiä taulu-tv:itä, kaiuttimia ja vahvistimia. Yritä siinä sitten ymmärtää mikä on hyvä, parempi ja paras. Tunkisivat ne taulu-tv:t ja kaiuttimet seiniin ja rakenteisiin, niin johan alkaisi kiinnostamaan mattimeikäläistäkin.
  • Sisustamisen pientavarat-osastolla oli hyvin ikeamainen tunnelma. “Älä tule tänne, täällä on megaryysis”, nasahteli tekstarivaroitukset hypistelyhelvetistä. Mutta missä oli Ikea?
  • Ja missä oli digitaalinen koti? En tarkoita mitään kotiteatterilaatikkoleikkiä, vaan älykkäitä huonekaluja, tiloja ja konsepteja. Siis sellaista kun kotiin tullessaan suhauttaa kädellään ilmaan, niin pyykkikone urvahtaa käyntiin, valot syttyvät, huoneiden hajut ja värit muuttuvat, espresso sihahtaa keittimestä, ambienthumina vyöryy seinistä, valaisimien kuvut aukenevat, päivän uutiset heijastuvat ikkunaan kuin tuulilasissa ja k-kauppias kurvaa pihaan jääkaapin miinussaldolistan perusteella. Ei niin minkäänlaista merkkiä tulevaisuudesta. Missä on suomalaisen muotoilun tulevaisuus? Olisiko pieneen vapaamuotoiseen paniikkiin aihetta?
  • Habitaren uusi designalue, Ahead!, oli matkan arvoinen. Vaikka näin maallikkona sitä olisi olettanut, että 100 muotoilualan kärkiyritystä, järjestöä, ym. merkittävää suomalaista tahoa esittelevä mustasankaisten silmälasien tihenevä keskittymä olisi ollut Habitaressa jo aikojen alusta.
  • Maskun osaston logo, tuo tuttu pehmeälinjainen M-kirjain, oli selkeästi isoin. Se pysäytti pienen ihmisen.
  • Kahvi oli haaleaa, croissant vetistä, ja vielä paperilautasella. Ei hyvä.


Sarjassamme Messupummin päiväkirjassa aiemmin:
– 2007: Mopomessut; 2006: Automessut, Digiexpo-messut, kirjamessut, Mopomessut

Comments»

No comments yet — be the first.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: