Viikon luontokuva #22 Friday, November 2, 2007
Posted by Sami Oinonen in taide.trackback
Joskus 1900-luvulla, silloin kun olin vielä nuori, innokas ja kokematon, lentelin tavan takaa iloisna mielin ympäri maailmaa. Minulla oli tehtävä. Samalla tutustuin uusiin lentokenttiin, hotellihuoneisiin ja varsin jännittäviin lentokenttien, hotellien ja toimitilojen välisiin taksireitteihin. Se oli kiehtovaa aikaa.
Siinä valtameriä mittaillessani ajattelin ottaa kaiken ilon irti ja ryhdyin keräämään eri lentoyhtiöiden kahvinsekoittimia. Niin juuri, niitä useimmiten valkoisia vimputtimia, joilla sai siihen lentokonekahviin edes jonkinlaista elämää aikaan.
Parin vuoden jälkeen oli rintataskuuni kerääntynyt jo satoja kahvinsekoittimia. Siinä missä insinöörit keikailivat täytekynillään, niin minä kuittailin kahvinsekoitinkokoelmallani. Minua kadehdittiin.
Kaiken tämän tein vain siksi, että halusin ymmärtää kuinka monella eri tavalla niinkin yksinkertaista kapistusta kuin kertakäyttöinen kahvinsekoitin voi varioida. Jos katsotaan pelkästään suppeaa otosta valkoisista sekoittimista, huomataan, että eroja löytyy niin lusikkaosan, varren, pään, joustavuuden, muodon, koon ja rakenteen suhteen. Ja kun yhtälöön otetaan muita valmistusmateriaaleja ja värejä ovat mahdollisuudet rajattomat. Aina voi keksiä täysin uudenlaisen kahvinsekoittimen. Mikä mahdollisuus!
Mutta mihin se kaikki aika, joka käytetään täydellisen turhan varioitavuuden tuottamiseen voitaisiinkaan vaihtoehtoisesti käyttää? Miksei ole olemassa yhtä standardia, johon brändit voisivat vain napauttaa logonsa? Ja miksei kahvia voisi vain sekoittaa yksinkertaisesti täytekynällä tai etusormella niin kuin minä nykyisin teen?
Tätä samaa tarpeettoman pyörän uudelleenkeksimisen turhuutta on pohtinut osin varmasti Christopher Baker teoksessaan American Toys (kuvassa), johon hän on koonnut kuvan jokaisesta Yhdysvaltojen patentti- ja tavaramerkkiviraston tietokannasta löytyvästä patentista, josta löytyy sanapari “toy pistol”. Sinänsä yllättävää että patentteja löytyy 150 vuoden taipaleelta vain noin 500.
–
Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20, #21
Sulla ois nyt vähän erilainen tilannefraasi kohtaan “lähtisikö neito katsomaan etsauksiani?” Vielä kun sanoisit, että sulla ei ole vain muovisia vaan myös puisia, asia alkais olla todella valmis.
jep, aika usein ovat neitojen leuat loksahdelleet kun olen kertonut kahvinsekoitinkokoelmastani. pidän yleensä muutamaa valiokappaletta (Finskin legendaarinen kokoontaitettava, Malesian Airlinesin läpinäkyvä ja BA:n vuolukivinen) mukanani varalta, että on vähän sämppeliä keskustelun kyytipojaksi. toimii.
Vuolukivinen??! Voi juma. Ihq.