jump to navigation

Viikon luontokuva #22 Friday, November 2, 2007

Posted by Sami Oinonen in taide.
trackback

christopher-baker-american-toys.jpg
Joskus 1900-luvulla, silloin kun olin vielä nuori, innokas ja kokematon, lentelin tavan takaa iloisna mielin ympäri maailmaa. Minulla oli tehtävä. Samalla tutustuin uusiin lentokenttiin, hotellihuoneisiin ja varsin jännittäviin lentokenttien, hotellien ja toimitilojen välisiin taksireitteihin. Se oli kiehtovaa aikaa.

Siinä valtameriä mittaillessani ajattelin ottaa kaiken ilon irti ja ryhdyin keräämään eri lentoyhtiöiden kahvinsekoittimia. Niin juuri, niitä useimmiten valkoisia vimputtimia, joilla sai siihen lentokonekahviin edes jonkinlaista elämää aikaan.

Parin vuoden jälkeen oli rintataskuuni kerääntynyt jo satoja kahvinsekoittimia. Siinä missä insinöörit keikailivat täytekynillään, niin minä kuittailin kahvinsekoitinkokoelmallani. Minua kadehdittiin.

Kaiken tämän tein vain siksi, että halusin ymmärtää kuinka monella eri tavalla niinkin yksinkertaista kapistusta kuin kertakäyttöinen kahvinsekoitin voi varioida. Jos katsotaan pelkästään suppeaa otosta valkoisista sekoittimista, huomataan, että eroja löytyy niin lusikkaosan, varren, pään, joustavuuden, muodon, koon ja rakenteen suhteen. Ja kun yhtälöön otetaan muita valmistusmateriaaleja ja värejä ovat mahdollisuudet rajattomat. Aina voi keksiä täysin uudenlaisen kahvinsekoittimen. Mikä mahdollisuus!

Mutta mihin se kaikki aika, joka käytetään täydellisen turhan varioitavuuden tuottamiseen voitaisiinkaan vaihtoehtoisesti käyttää? Miksei ole olemassa yhtä standardia, johon brändit voisivat vain napauttaa logonsa? Ja miksei kahvia voisi vain sekoittaa yksinkertaisesti täytekynällä tai etusormella niin kuin minä nykyisin teen?

Tätä samaa tarpeettoman pyörän uudelleenkeksimisen turhuutta on pohtinut osin varmasti Christopher Baker teoksessaan American Toys (kuvassa), johon hän on koonnut kuvan jokaisesta Yhdysvaltojen patentti- ja tavaramerkkiviraston tietokannasta löytyvästä patentista, josta löytyy sanapari “toy pistol”. Sinänsä yllättävää että patentteja löytyy 150 vuoden taipaleelta vain noin 500.


Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20, #21

Comments»

1. Zepander - Saturday, November 3, 2007

Sulla ois nyt vähän erilainen tilannefraasi kohtaan “lähtisikö neito katsomaan etsauksiani?” Vielä kun sanoisit, että sulla ei ole vain muovisia vaan myös puisia, asia alkais olla todella valmis.

2. Sami Oinonen - Saturday, November 3, 2007

jep, aika usein ovat neitojen leuat loksahdelleet kun olen kertonut kahvinsekoitinkokoelmastani. pidän yleensä muutamaa valiokappaletta (Finskin legendaarinen kokoontaitettava, Malesian Airlinesin läpinäkyvä ja BA:n vuolukivinen) mukanani varalta, että on vähän sämppeliä keskustelun kyytipojaksi. toimii.

3. Zepander - Sunday, November 4, 2007

Vuolukivinen??! Voi juma. Ihq.


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: