jump to navigation

Lyijykynien kiehtova maailma Friday, November 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul.
trackback

pencils.jpg
Bob Truby, opettaja ja lyijykynien keräilijä, on mies paikallaan. Hän taltioi pieteetillä lyijykynien värikästä historiaa “Brand Name Pencils“-saitillaan. Sivuilta löytyy kaiken kaikkiaan 134 lyijykynävalmistajan toinen toistaan hienompia yksilöitä kuten kuvan American Pencil Co:n, Filan tai Eagle Pencil Co:n esimerkit meille osoittavat. [via]

Comments»

1. Petja - Saturday, November 10, 2007

Mulla on kynäneuroosi.
Lapsuus kodissani “kieltotavaraa” oli kynät ja paperi.

Nyt sitten, minä saatan ostaa kynän joka päivä, jos sille päälle sattuu. Mulla on kaksi laatikollista kyniä ja nytkin koneen ympärillä näkyy… noin 30 kynää.

Suosikkini ovat keskikovat lyijykynät, nailonkärkiset kalligrafia kynät ja erittäin kapeateräiset kynät.

Sitten on vielä siveltimet. Toisinaan kirjoitan osoitteet kirjakuoriin siveltimellä ja muutaman kirjeenkin olen maalannut.

2. Sami Oinonen - Saturday, November 10, 2007

Kaunista. Bobilla on “Most Wanted” -lista. Josko sinulta löytyisi jotain harvinaisuuksia. Ehkä jotain sellaista, mistä hän ei ole koskaan kuullutkaan. Vain teroittamattomat näyttävät hänelle kelpaavan.

Kyllä vanha kunnon lyijykynä jonkin muovirimpulan aina voittaa.

Itse käytän lähinnä yhtä tuhatvuotista Parker Frontier-perusteräsmallia.

3. Petja - Saturday, November 10, 2007

Keräsin myös teininä mustekyniä, mutta kun olin kaverin mökillä pari viikkoa, äitini antoi pois minun tuhkakuppi-, sarjakuva- ja kynäkokoelmani.

4. Sami Oinonen - Saturday, November 10, 2007

Vanhemmat, nuo julmurit, kyllä minunkin Tarzan-kokoelmani oli yksi kaunis päivä mystisesti hävinnyt huoneestani

5. Angela - Sunday, November 11, 2007

Ja minulta vietiin se koira – ks. seuraava kommentti! Mutta noista kynistä. Mä voisin myös sanoa itseäni kynäneurootikoksi. Pidän erikoisesti ohuista tussikynistä (mikä tahansa ei kelpaa) ja pallograafikuuliksista (joita kylläkin hävittelen ikävästi). Harmittaa kun en ostanut Venetsiasta sellaista hienoa mustekynäsettiä. Siellä niitä olisi ollut pilvin pimein. Pitää lähteä kait Venetsiaan vielä kerran eksyilemään. Kynät ovat ihania.

Tuli vielä mieleen, että koulussa kirjoiteltiin ihan pätkälyijäreillä. Kai se oli joku juttu että kuka pystyy kirjoittamaan lyhyimmällä…kynän terottaminen on muuten taitolaji. Siinä pitää olla tarkka. Tylsät lyijärit ovat kauhistuksia terävälle kynäilijälle (ehehehhe).


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: