jump to navigation

Tervetuloa risteilylle Tuesday, January 29, 2008

Posted by Sami Oinonen in bizarre.
trackback

hotel-konigshof.jpg
Münchenin keskustassa on häkellyttävän ruma rakennnus (ks. kuva oikealla). Tämä kermanvärinen kuutio on kuin suuren rahtilaivan komentosilta. Tai ehkäpä se on aikaisemmassa elämässään ollut osa Karibianmerta edestaas suhaavasta uivasta hotellista.

Sen pyöreäkulmaiset ikkunat ovat toisaalta erittäin web 2.0. – yhteensopivat, tässä ajassa kiinni. Rakennuksen toisen kerroksen maisemaravintola on täydellistä viisikymmenlukulaisten funkkisrakennusten kuvastoa. Ja sen kivijalkaa reunustavat reikäisinä hampaina dubaimaiset pikku-bling-putiikit. Komeuden kruunaa sen julkisivussa yössä hohtavat saksalaisen monialayrityksen punasilmäiset logot. “Bosch” ne kertovat. Miksipä ei.

Königshof on hotelli, parhainta lajia. Sen edessä mustat Porschet viestittävät kuin hotellin webbisaitti konsanaan “Step into the heart of Munich at its finest”. Totta. Hotellihuoneisiinkin on pumpattu tyyliä vuosisataisten perinteiden velvoittamina (ks. kuva vasemmalla). Täällä viihtyisin.

Hotelliin pitää astua sisään, jotta sen helvetillisen laatikkoleikin voi unohtaa. Henkilökunta mittailee minua kirurgiveitsin. Ihmettelen kovin, sillä onhan minulla jalassani web 2.0-yhteensopivat tennarit, pompöösibrändien irtaimistoa ranteet ja sormet pullollaan, kermanvärinen kashmirinsukuinen ulsteri ja kasariparta. Parhainta tyylien tervaista vuoristorataa, samanlaista kuin Königshofkin tarjoaa.

Henkilökunta ohjaa minua baijerilaisen vieraanvaraisuuden kiikkulaudalle. En häkelly, vaan tarjoan heille parasta saksaani, soljuvan melodista kurkkuäänteiden kudelmaa. He kehuvat kuorossa saksani olevan täydellistä, samalla antaen kuitenkin ymmärtää, että sekään ei riitä. En kuulu joukkoon.

Kerron tulleeni tänne vain tapaamiseen, eihän minulla suinkaan ole mitään aikomusta muuten heidän asiakkaakseen. He helpottuvat silminnähden ja lepertely alkaa oikealta ja vasemmalta, ja etäisesti kahvia muistuttavaa mustaa kuraa tuodaan eteeni.

Henkilökunta vaihtaa merkitseviä katseita. Maine olisi mennyt. Nyt voi taas hengittää.

Comments»

1. PA - Thursday, January 31, 2008

Ei tuo minusta ole ruma. Hivenen sirompi se voisi olla kyllä.

Mutta minä nyt en pidä Ensonkaan taloa rumana.

2. Angela - Thursday, January 31, 2008

Hmmm. Tätä Münchenin taloa voisi taas verrata ihmiseen, jota ei pidetä yleisen kauneusihanteen mukaisesti kovinkaan kauniina (sanan varsinaisessa merkityksessä), mutta hänen sisäisen kauneutensa hehku muuttaa hänet viehättäväksi ja ihastuttavaksi kokonaisuudeksi – todelliseksi aarteeksi🙂

PA: Ei se Enson talo tosiaan niin kauhean ruma ole, mutta tasan on väärässä paikassa.

3. Sami Oinonen - Monday, February 4, 2008

PA: Ei, kyllä se on kammottava. Ruotsinlaiva-fiilistä. Enson talo on kaunis ja funktionaalinen, tosin ei välttämättä alkuperäisessä tarkoituksessaan, perusaaltoa siis.

Angela: Hyvä vertaus, jos siis sisäinen kauneus on bling-ulkokuorta kuten tuossa.

4. wepet - Monday, March 30, 2009

Viehöttävää Uomalaista Kieltä! Tulee mieleen erös korpifilosofi Kuopion suunnalta petjar.blogspot.com


Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: