jump to navigation

Värkkioptimismi, pihakeinu ja Kelju K. Kojootti Monday, May 12, 2008

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
trackback

Ostimme köörissä naapurille syntymäpäivälahjaksi pihakeinun. Sellaisen, jossa kokoamiseen käytetty aika on kääntäen verrannollinen keinun jälleenmyyntihintaan. Päädyimme näin varsin huokeahintaiseen Suomisoffan “Tuhraa tiimissä päivä, tarvikkeet saat eurolla”-tee-se-itsellesi-helvettipakettiin.

Perinteisen “Mies ja miehisen työn pyhä liitto”-koulukunnan oppien mukaisesti tartuimme tehtävään hämmentävän elastisuuden tilassa (vappuaattona), vaikka alkuperäinen suunitelmamme oli kokoontua koostamistalkoisiin kunnianhimoisesti Vapunpäivänä klo 06.

Siinä iltahämärässä muttereita ja lankunpätkiä ensi kertaa tutkiskellessamme, totesimme kuin taikaiskusta yhteen ääneen, kuin niin olisi aina ollut tarkoitettu, että ” aarschh… ja tässähän ei mitään ohjeita lueta”. Ja kukapa olisikaan halunnut ensimmäisenä olla myöntämässä, että:

  1. noin tuhatosaisen keinun kokoaminen ilman ohjeita on ns. harvinaisen syvältä,
  2. lähin pihakeinua muistuttava kunkin itse aiemmin rakentamansa kyhäelmä on korkeintaan kolmen palan legohimmeli,
  3. vappuaattona lienee parempaakin tekemistä kuten esimerkiksi legendaaristen F1-ohitusten analysointi youtuben suosiollisella avustuksella
  4. on itse asiassa pimeää, kellään ei ole lamppua ja näin ollen tulemme todennäköisesti örveltämään kiikun mutterit kaakkoon ja tiikkipuitteet skraaduille.

Nielimme sanattomat epäilymme mallakseen ja tartuimme tehtävään tutun “Miesryhmädynamiikka ja työnjako”-oppien mukaisesti. Kahden konsultoidessa toisiaan mutterimeren saloissa, kaksi etääntyi hankkeesta mukamastärkeään oluenhankintaan, vain yhden keskittyessä varsinaisen työnteon jäsentämiseen. Ei liene epäilystäkään siitä, kuka tämä vastuunsa tunteva yhteisön majakanlamppua kiertävä tulikärpänen oli.

Lievän alkuhämmennyksen jälkeen pihakeinun kokoaminen huipentui liukuhihnamaiseksi työvaiheiden monotoniaksi, jota ei juurikaan auttanut pihan laidalla kirkuva ja kaikkea systemaattisen kritiikittömästi kommentoiva epämääräinen bändärikatras.

Lopulta pihakeinu oli valmis, vaikkei sitä hämärässä juurikaan erottanut muista pihan puurakennelmista. Miesryhmä tunsi onnistumisen iloa, sillä kaikki olivat selvästikin ylittäneet itsensä ja pihayhteisön odotukset. Muutama mutteri jäi yli, mutta ne päätettiin yksissä tuumin polkea jontkaan, sillä kuka niitä kaipaisi. Olihan muttereita keinussa jo satamäärin.

Pohdimme saavutuksemme syvämerkitystä loppuillan, sillä olimme liikuttuneita, jälleen kerran, siitä miten miesmäinen värkkioptimismi oli taasen näyttänyt oleva se ainoa järkevän tekemisen peruskivi. Täydellisen hurmeisen värkkioptimismin vallitessa käyttöohjeita ei tarvita, ei siksi etteikö mies nyt lukea ymmärtäisi, eikä siksikään että miehen tarvitsisi jotain vaikkapa vastakkaiselle sukupuolelle omasta erinomaisesta palikkatestikyvystään todistella, vaan siksi, että mies on yksinkertainen olento, joka tykkää mäiskiä itseään halolla päähän kunnes havahtuu, että itse asiassa kirveellä onnistuu paremmin.

Yrityksen ja erehdyksen ja siihen liittyvän mukamasälyllisen pohdiskelun kautta jopa erittäin luotaansatyöntävistä arkisista askareista tulee näin varsin hauskaa ajanvietettä. Sellaisista askareista, joihin pihakeinun kokoaminen kuuluu ehdottomasti ja nimenomaan siinä segmentissä, jossa körötellään paritalonpuolikkaan, golfkentän ja kauppakeskusken pyhässä kolmiossa farkkuvolvolla tuulipuvut suhisten.

Miesmäisen värkkioptimismin suurimpia tähtiä on erään tutun terävän analyysin mukaan muuan Kelju K. Kojootti, tuo Texasin aavikoilla helvetinkoneitaan tiukkalihaisen Maantiekiitäjän kiinnisaamisen toivossa häksäävä surullisen hahmon koiraeläin.

Kelju K. ei koskaan lannistu, vaikka kaikki hänen raketti-, loukku- ja linkoviritelmänsä lopulta laukeavat hänen omaksi tuhokseen. Hän yrittää aina uudelleen. Ja näin tekevät myös kaikki ne ylpeytensä seipäitä tuskin nielevät miehenpuolikkaat, jotka eivät vieläkään ole saanut digiboksejaan ohjelmoitumaan mamman eeärrien ja greynanatomioiden bittivirroille.

Tulee päivä, jolloin yritys tuottaa onnistumisen aivan kuten Kelju K. Kojoottikin on kiitäjänsä nappaava. Kai.


kuva: IBM 36075 console, geoff lambert

Comments»

No comments yet — be the first.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: