jump to navigation

The understated coolness of power plant control room design Monday, February 13, 2012

Posted by Sami Oinonen in design.
add a comment

The understated coolness of power plant control room design. Who would not want to be a power plant control room designer? It is the second best option of being a space ship control room designer, which again is the second best option of being a space ship commander.

— > überkuul’s new home at uberkuul.tumblr.com

Advertisements

Muotoile kokeilukulttuuri Friday, July 2, 2010

Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.
add a comment

Casserolophone à la fête du bassin de la Villette by jalb sOlen viime aikoina pohtinut hivenen muotoilua ja sen muuttuvaa roolia, lähinnä juhannuksena savusaunan pehmeästi löyhytellessä orvaskettäni.

Mikä on Suomen muotoilun tulevaisuus – mitä olimme, olemme ja tulemme olemaan? Mistä meidän tulisi inspiroitua tulevaisuudessa, kun jylhän luontomme orgaanisista muodoista on tähän asti ammennettu jo niin ylitsevuotavaan kuppiin että voi väittää Salpausselän linjojen toistuvan jokaisessa muotoiluteossa ellei kantavana niin vähintäänkin vihjaavana teemana. Samoin, on aina nostettu esille henkilökultin tasolle jykeväleukaisia muotoilunimiä. Tämä ajattelu lienee jo tullut tiensä päähän.

Mutta, ehkä orgaanisuus on suomalaisen muotoilun kantava erottautumistekijä myös tulevaisuudessa. Sen tulisikin  siirtyä muodosta toimintamalleihin, ja fokuksen henkilöistä itseohjautuviin ja elastisiin yhteisöihin, jotka monialaisella osaamisellaan luovat ihmislähtöisiä, arkea helpottavia palveluita, tuotteita ja uusia toimintatapoja. Tästä suunnasta on jo merkkejä havaittavissa: Vertaistuotanto, uusosuuskunnat, designyhteisöt…

Olennaista uudelle orgaanisuudelle on kokeilukultturi – ennakkoluuloton ja muutosaltis asioiden yhdistely ja monialainen eri tahojen osallistuminen. Pois käyttäjälähtöisestä innovaatio- ja muotomantrasta ja raporttien ja selontekojen vuolaasta virrasta kohti ihmislähtöistä arjen ymmärtämistä, protoilua ja yhdessä tekemistä. Kohti napakan suomalaisen luovan hulluuden uutta muotoa. Suomella voisi olla jatkossa valtavan hieno mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä tällaiseen toimintamalliin pohjautuvan osaamisen ja konkretian eteenpäinviemisessä. Suomesta kokeilukulttuurin maailmanlaajuinen keskus!

Tai kuten eräs jykeväleuka, Alvar Aalto, totesi jo 1955: “…Tulee mieleen mahdollisuus, että niin pieni maa kuin Suomi voisi esimerkiksi toimia jonkinlaisena laboratoriona, missä pienemmässä mittakaavassa valmistetaan sellaista, mitä suuremmat kansat ehkä jättiläismäisine laboratorioineen eivät voi tehdä. Sellainen mahdollisuus tarjoutuu nimenomaan, kun kysymyksessä on ihmisen miljöö: skaalan puolesta ihmisen mukaan mitoitettujen kaupunkien, maaseudun, asuinryhmän ja -solun muovaus.”

Että ei sinänsä mikään uusi ajatus, mutta nyt aika lienee jo kypsä. Ei kai tässä muitakaan vaihtoehtoja ole, jos halutaan Suomi-brändi jälleen nousuun. Muotojen tekemisestä tekemisen uusiin muotoihin. Tuotantoon!!!


kuva: (cc) Jean-Alain Le Borgne

Täydellistä hammasharjaa etsimässä Wednesday, June 4, 2008

Posted by Sami Oinonen in design, kuluttaminen.
2 comments

tooth-problem.jpgTapasimme jälleen kerran pienessä “Lounasinnovaatiot, nuo Suomen tulevaisuuden kilpailukyvyn kulmakivet”-ryhmässämme. Tällä kertaa pohdimme ihon- ja suunhoitoon liittyvien henkilökohtaisten hygieniatuotteiden kertakäyttöistymistä.

Näinä muovisina päivinä mikään juuri ei kestä mitään. Ennen, Rajamäen Rykmentin aikoihin, esimerkiksi partaveitsi ja jopa partavaahtokin siirtyivät isältä pojalle, sukupolvelta toiselle, miehisyysriittinä juhlallisin olalleläpsyttelymenoin. Nyt hyvä jos partakoneen tinamoottori kestää sirisemättä vuottakaan.

Ja entäs hammasharjat. Ne ovat aina olleet kertakäyttötuotteita. Niiden kehitys on ollut yhtä evoluution lähtökuopissa kituuttamisen juhlaa.

Hammasharja on tuotekategoria, jota ei ole juurikaan innovoitu tuhanteen vuoteen. On lähdetty siitä olettamuksesta, että varsi ja nippu harjaksia riittänee ja kestää aikansa, jonka jälkeen väline kierrätetään mopon hienoharjaksiseksi puhdistuvälineeksi sinne vanhojen mattojen ja t-paitojen joukkoon. Niinpä hammasharjoissa on nähty aikojen saatossa vain näennäisiä parannuksia. Varsissa on siirrytty sormista, puutikun kautta muovijohdannaisiin ja harjaksista kynsien ja nailonin kautta jopa titaaniin.

Näennäisinnovointia on toki hieman tapahtunut. Tässä kategoriassa oma lukunsa on nuo värkkifriikkien värisevät sauvat, sähköhammasharjat, joissa on käyttö- ja konfigurointiopasta tiiliskivellinen ja vähintään tuhat ja yksi ominaisuutta vaikka vain tarvitaan yksi. Se, joka tähtää hampaiden puhdistamiseen käden koukistajalihasta kramppaamatta.

Mutta mikseivät hammasharjatkin voisi siirtyä isältä pojalle? Miksei kukaan valmistaja ole tuonut markkinoille sellaista hammasharjaa, jonka metallisen varren voisi lahjoittaa isältä pojalle niin kuin silloin ennen ja johon tarvitsisi ostaa kestävää kulutusta hyvin sietäviä harjapäitä vain yksi vuosikymmeneen? Ja mikä parasta, tätä vartta pitäisi voida toki käytää muuhunkin kuin suuhygieniaan. Ruuvimeisselinä, partaveitsenä, radio-ohjattavan auton kauko-ohjaimen katkenneen antennin korvikkeena jne. Yksi varsi ja vaihdettavin kärkikappalein mitä moninaisempia käyttötarkoituksia. Periaate, joka toimii.

Ja olisihan tietysti hyvä, että varsi kommunikoisi optimiharjauskulmat ja indikoisi kärjen vaihtovälin lähestymisestä pienin herkin äänimerkein ja että sitä varattaisiin harjaus- ja kiertoliikkeellä.

Toimii. Tarvetta on. Tuotantoon!


Aiemmin: Sami etsii täydellistä t-paitaa, läppärilaukkua, rannekelloa

Ekoluksusta Sunday, June 1, 2008

Posted by Sami Oinonen in design, kuluttaminen, tee-se-itse.
add a comment

Olen viime aikoina palannut kertakäyttöisten kahvinsekoittimien keräämisen kiehtovaan maailmaan.

Tämä harrastuksistani parhain kuihtui taannoin samaa tahtia kuin rakas kansallinen lentoyhtiömme napsi natsoja lojaliteettikortistani. Sillä kyllähän sitä maailmaa piti kiertämän, jos mieli mitä moninaisempia sekoittimia kerätä. Niin on köyhää kertakäyttöinen kahvilakulttuuri koto-Suomessamme.

Ja kahvinsekoittimiahan ei kannata kerätä tyhjänpantiksi. Niistä on monien käyttöesineiden raaka-aineeksi, himmeleistä kauniisiin valaisimiin.

Kuvan lievästi sanottuna ekopäheä Spoon-kattokruunu on portugalilaisen Studio Verissimon näkemys siitä, mitä muutaman vispauksen jälkeen hukkaan heitetyillä sekoittimilla voi parhaimmillaan tehdä. Toinen vaihtoehtohan olisi sekoittaa kahvi sormin tai lopettaa kahvinjuonti tykkänään. [via]


Aiemmin sarjassamme “Tyylivalaisin se lämmön tuo”:
Avaruusmeduusa, Sydän, Kukka, Steampunk, Enkeli, Titanic, Ase, Imuri, Lampputuoli

Lentäminen olohuoneessa sallittu Tuesday, March 4, 2008

Posted by Sami Oinonen in design.
add a comment

philip-grass-accelerate.jpg
Muotoilija Phillip Grassin Accelerate-sohva on lennokkaan näköinen kapistus. Sohvan toisaalta jykevä ja puolikarvaisen linjakas ja toisaalta kyberneettisen retrofuturistinen muotokieli puhuttelevat kaikkia meitä, jotka haluamme istua aina lentomatkoillamme ikkunapaikoilla noiden massiivisten suihkuturbiinien korviahuumaavaa hiljaista huminaa ihaillen.

Accelerate on tuollaisenaankin sinänsä ok, mutta ehkä metallinen sohva ja nimenomaan alkuperäisistä suhkuturbiineista olisi kätevämpi, ja ainakin miehekkäämpi, vaihtoehto. Käytännöllisempikin, sillä tonnien painoista sohvaa ei tulisi kovin hanakasti hetken trendien mielijohteesta vaihdettua johonkin mukamasehompaan. Isältä pojalle.

[Phillip Grass via] ks. myös Lockheed Lounge-alumiinidivaani ja AvionArt DC-3-toimistopöytä

Karaoken juhlaa Friday, February 15, 2008

Posted by Sami Oinonen in design.
2 comments

ring-mic.jpg
Maanmainion tee-se-itse-miesten ja -naisten kauppapaikan, Etsyn, sivuilta löytyy aina jotain mielenkiintoista. Kädentaidon juhlaa.

Taiwanilainen nimimerkki “AnalogueAesthetics” on luonut sormuksen, joka sen lisäksi, että on erittäin kelpo teollismetallihenkinen luomus, toimii myös mikrofonina.

Tämä sormus on taivaanlahja meille kaikille karaokekansan edustajille, jotka etsimme pienintäkin tekosyytä kajauttaa ilmoille originaaleja lehtevämmät versiomme kasaridiskon kultaisista helmistä. Piuha vain kiinni tietsikkaan ja perhejuhliin instantkaraoketunnelmaa.

Konsepti toimisi hieman muunneltuna myös vaikkapa ostoskeskuksissa, noissa hektisen aikamme kyynärpolkan lauantaitansseissa. Oma langaton sormusmikrofoni vain matkaan, kolikko tulevaisuuden ostarin karaokejärjestelmään, ja laulellen läpi lauantaiostosten huuman.

Samalla ostoskeskusten kasvoton äänimassa saisi hieman inhimillisempää otetta, kun sadat ostoskärryjen ja -listojen muuten kyykyttämät kanssaihmiset trallattelisivat vastaan laulumielin.

 [Etsy, ks. myös Space Invaders-kaulahuivi]

Talo ja teräs Friday, January 18, 2008

Posted by Sami Oinonen in bizarre, design.
add a comment

steel-house-by-robert-bruno.jpg
Teksasissa, lähellä Lubbockin kaupunkia on kappale kauneinta etelänvaltiota. Vaatimaton maamerkki, talo teräksestä. Tällä kapteeninemomaisella rumistuskomistuksella on painoa jäänmurtajan verran. Sinänsä hyvä idea työstää kämppä teräksestä. Korkokengillä kopisee kivasti ja metallinen kaiku hoitelee loput.

[Robert Bruno Steel House]

Sulavalinjaisuuden ylistys #7 Monday, January 14, 2008

Posted by Sami Oinonen in design.
3 comments

ferrari-modulo-1970.jpg
Vuonna 1970 Geneven kansainvälisillä automessuilla ymmyrkäisiä silmiä aiheuttanut Ferrari Modulo oli tulevaisuuden muotoiluharjoitus, konseptiauto, jonka suunnitteli Pininfarinan Paolo Martin. Ei liene ihme, että tämä kaunotar keräsi aikoinaan peräti 22 erilaista autoalan palkintoa. Viiden litran V12, 550hv ja 360 km/h. Lukuja, jotka saavat meistä toyotapriusmaisimmatkin hykertelemään pelkästä toivon palosta. Toivon, että joskus pääsisimme tämän superauton rattiin kera kuvan barbarellojen.

On hyvin ymmärrettävää, että jotkut harvat ja perspektiivittömät väittivät aikoinaan autoa rumaksi, mutta tämä aerodynaaminen nuoli oli eittämättä kaikkien 60-lukulaisten laatikkoleikkiautojen vastakohta. Esikuva monille 70-luvun superautoille.

Paolo Martin kertoo itse jopa herra Sergio Pininfarinan ns. lievästä uskonpuutteesta:

At Sergio Pininfarina’s question “Why did you draw a car like this?”, I just replied “It’s important that they’ll speak of it”. He concluded: “Yes but they’ll speak ill of it!”

[Car Body Design]


Sulavalinjaisuuden ylistys: #1 (Phantom Corsair), #2 (Ford Shelby GR-1), #3 (Union Pacific M-10000 & Smoothie Travel Iron), #4 (Ferrari GT 250 Lusso), #5 (Auto Union Type C), #6 VW (Karmann Ghia)

Musta monoliitti. Täydellistä. Thursday, December 13, 2007

Posted by Sami Oinonen in design.
6 comments

flexible-distance-by-simona-luculano.jpg
Italialaisen Simona Luculanon suunnittelema musta pesukone on kevyesti jämerähkön oloinen kodin kaunistus. Sitä voi liikutella vaivattomasti huomaattomien pyöriensä avulla – päivä olkkarissa, tammiparketti urille, toinen keittiössä, vaikka vain kauniina katseenvangitsijana ja keskustelunherättäjänä.

Simonan pesukone olisi täydellinen jo pelkästään järkähtämätöntä “nyt pestään pyykkiä …tana”-asennetta huokuvan ulkokuorensa ansiosta. Mutta sen pesurummun yläreunaan upotettu avaruusajan käyttöliittymä ja kannen punainen led-näyttö tekevät laitteesta kaikkien aikojen halutuimman kodinkonehankinnan ainakin kaikkien Stanley Kubrick-fanien keskuudessa.

Saisikohan siihen vielä mp3-soittimen kylkeen ja hillittyä kultausta? Ja humiseeko se staattista värinää tyhjilläänkin? Vai menisikö jo hieman överiksi? Ehkä nykyversion hillitty luksus puhuttelee sittenkin enemmän.

[Yanko Design]

Blob! Thursday, October 25, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, design.
3 comments

lockheed-lounge.jpg
Australialainen Marc Newson suunnitteli vuonna 1986, vain parikymppisenä nuorena muotoilijana, kuvan typerryttävän tyylikkään Lockheed Lounge-alumiinidivaanin. Ja hänestä tuli hetkessä kuuluisuus. Tätä toisen tulevaisuuden lentokoneen penkiksikin käyvää jäykänelastista istuinta hän on itse kuvaillut sanoin “a fluid metallic form, like a giant blob of mercury”.

2000-luvulla tuoli on myyty huutokaupassa pariin otteeseen, viimeksi viime vuonna 986 000 taalalla. Asiallista.

[Design Museum London] ks. myös AvionArt DC-3-toimistopöytä

Sormus ja internet Saturday, October 13, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, design.
10 comments

markus-kison-vanity-ring.jpg
Berliinin taideyliopiston, Berlin Universität der Künsten, opiskelija Markus Kison on tehnyt erittäin hyvin ajan henkeen sopivan sormuksen. Hänen VanityRing on statussymboli, joka jalokivien sijaan kertoo koruttomasti sormusta kantavan henkilön aseman yhteisössä näyttämällä hänen nimellään löytyvien Google-hittien eli “huomiokaraattien “määrän. Sormus päivittää itsensä öisin tuoreimpaan statukseen, joten se on vähintäänkin yhtä ajaton kuin perinteinen versionsa.

Sormuksen idea on mahtava. Näen jo tulevaisuuden, jossa älykkäiden pintojen ansiosta t-paitoihin, takkeihin, autojen kylkiin ja seinille heijastuvat numerosarjat, jotka aukottomasti rankkaavat meidät oikeisiin luokkiin. Ei enää monimutkaisia prenikoihin, arvomerkkeihin, harmaiden hiusten määrään tahi tummien silmäpussien kokoon perustuvaa arvotusta. Reaaliaikaisella statusindikaattorilla turhanpäiväiset arvuuttelutilanteet uuden tuttavuuden asemasta poistuvat kertaheitolla ja voimme välittömästi joko keskittyä kadehtimaan tahi ylenkatsomaan.

Eikä tämän huomiotaloushenkisen konseptin tarvitse tietenkään tukeutua vain Google-hitteihin. Bloginsa sijoitus top ten-listalla, akateemissa piireissä viittaukset kirjoittamaansa tutkimukseen, arskabarskapiireissä penkkipunneruksen kilomäärä jne. Sovellusalueet ovat käytännössä rajattomat ja niiden yhdistelykin on suositeltavaa täydellisen statuksen ilmaisemiseksi.

Vau!

[Markus Kison, via]

Haluan ikkunanäkymän! Monday, October 8, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, design.
2 comments

frank-gehry-mit.jpg
“…so that every professor could have a window view”, näin totesi muuan Joseph Pine II psykedeelisen arkkitehtuurin elastisen hurjanpojan Frank Gehryn suunnittelemasta MIT:n Stata Centeristä. Pitää paikkaansa.

Sulavalinjaisuuden ylistys #6 Tuesday, October 2, 2007

Posted by Sami Oinonen in brändit, design.
7 comments

karmann-ghia.jpg
“Lost among five of the world’s great sports cars is one of the worlds’s great Volkswagens. The VW Karmann Ghia… Of course, you can’t reach the speed of a $15,000 Ferrari (top left), $16,000 Lamborghini (top center), a $14,000 Maserati (bottom center), or a $14,000 Aston Martin (bottom right) in a Karmann Ghia (bottom left). But it costs only $2,364* to give the impression that you can.”

[Karmann Ghian amerikkalaisia mainoksia, via things magazine]


Sulavalinjaisuuden ylistys: #1 (Phantom Corsair), #2 (Ford Shelby GR-1), #3 (Union Pacific M-10000 & Smoothie Travel Iron), #4 (Ferrari GT 250 Lusso), #5 (Auto Union Type C)

Ja vedestä nousee designhana Sunday, September 23, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, status quo.
add a comment


Aah. Messusyksy on taas käsillä. Ja koska minulla oli tylsää, kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Habitare-messuilla. Siis huonekaluja, sisustuskivaa ja muotoilun uusia tuulia. 19. kertaa järjestetty Habitare oli suurempi kuin koskaan: kuusi hallia, viitisensataa näytteilleasettajaa ja jengiä kuin pipoa. Ja kuuma.

Muutama olennainen huomio:

  • Elämysteollisuus on siirtynyt keittiöistä kylpyhuoneisiin. Ennen kokkailtiin unelmissa, nyt unelmoidaan kylppärissä. Ja kaikki on niin zen: “Water that moves you” ja “Water is worth loving” ovat päivän mantroja. Jäi sellainen vaikutelma, että lähes puolet näyttelytilasta oli pyhitetty puhtauden alttarille. Hanoja, suihkuja, ammeita ja lavuaareja toinen toisensa perään mahtipontisen klassisen musiikin pauhatessa taustalla. Muttei miksei yhtään niin kauniita kuin nämä? Ja monet vielä niin kulmikkaitakin, että saa kypärä päässä ammeessa heilua.
  • Puusepäntaito on katoamassa. Vain muutamia hienoja yksilöitä (#1, #2, #3) paikalla. Vai onkohan näytteilleasettaminen niin turkasen kallista, ettei pikkupajoilla ole varaa olla paikalla? Tai olisiko niin, ettei esilläolosta ole juurikaan heille mitään hyötyä, sillä kauppa käy muutenkin. Toivon jälkimmäistä.
  • Kotiteatteriosastolla esiteltiin tukkukaupalla täysin identtisen näköisiä taulu-tv:itä, kaiuttimia ja vahvistimia. Yritä siinä sitten ymmärtää mikä on hyvä, parempi ja paras. Tunkisivat ne taulu-tv:t ja kaiuttimet seiniin ja rakenteisiin, niin johan alkaisi kiinnostamaan mattimeikäläistäkin.
  • Sisustamisen pientavarat-osastolla oli hyvin ikeamainen tunnelma. “Älä tule tänne, täällä on megaryysis”, nasahteli tekstarivaroitukset hypistelyhelvetistä. Mutta missä oli Ikea?
  • Ja missä oli digitaalinen koti? En tarkoita mitään kotiteatterilaatikkoleikkiä, vaan älykkäitä huonekaluja, tiloja ja konsepteja. Siis sellaista kun kotiin tullessaan suhauttaa kädellään ilmaan, niin pyykkikone urvahtaa käyntiin, valot syttyvät, huoneiden hajut ja värit muuttuvat, espresso sihahtaa keittimestä, ambienthumina vyöryy seinistä, valaisimien kuvut aukenevat, päivän uutiset heijastuvat ikkunaan kuin tuulilasissa ja k-kauppias kurvaa pihaan jääkaapin miinussaldolistan perusteella. Ei niin minkäänlaista merkkiä tulevaisuudesta. Missä on suomalaisen muotoilun tulevaisuus? Olisiko pieneen vapaamuotoiseen paniikkiin aihetta?
  • Habitaren uusi designalue, Ahead!, oli matkan arvoinen. Vaikka näin maallikkona sitä olisi olettanut, että 100 muotoilualan kärkiyritystä, järjestöä, ym. merkittävää suomalaista tahoa esittelevä mustasankaisten silmälasien tihenevä keskittymä olisi ollut Habitaressa jo aikojen alusta.
  • Maskun osaston logo, tuo tuttu pehmeälinjainen M-kirjain, oli selkeästi isoin. Se pysäytti pienen ihmisen.
  • Kahvi oli haaleaa, croissant vetistä, ja vielä paperilautasella. Ei hyvä.


Sarjassamme Messupummin päiväkirjassa aiemmin:
– 2007: Mopomessut; 2006: Automessut, Digiexpo-messut, kirjamessut, Mopomessut

Parisuhde, yö ja lakana Saturday, September 8, 2007

Posted by Sami Oinonen in design.
15 comments

experimenta-couple.jpg
Parisuhdetta voi testata monella tapaa: puristelemalla hammastahnatuubia väärin, kääntelemällä alushousuja väärinpäin, olemalla läsnä, katsomalla MM-rallia, lätkää, futista ja/tai MotoGP:tä enemmän kuin on kohtuullista, keittämällä vain yhden kupin kuumaa kuparijuomaa aamustartiksi, kyseenalaistamalla viikonloppuvisiittiä anoppilassa, huudattamalla autoa tarpeettomasti liian pienellä vaihteella, olemalla vastaamatta mielitietyn tekstiviestiin alle minuutissa, kääntämällä radiokanavan Radio Helsingistä Radio Suomen humppakaruselliin, selailemalla IKEA:n kuvastoa, asentelemalla värkkejä ja mustanpuhuvaa elektroniikka kämpän nurkat ja katonrajat täyteen, kysymyllä “mihin lokeroon tämä pesuaine laitetaan”, tilaamalla jälleen uuden sisustuslehden, huokailemalla merkitsevästi autojonossa, kilkuttamalla “tarpeettomasti” lusikkaa jogurttia lautaselta kaapiessaan, häiritsemällä toista kesken jo varmasti tuhannetta esityskauttaan tahkoavan chicagolaisen teho-osaston uuvuttavan näennäisterveydenhoidollisen ihmissuhdearpapelin, laulamalla falsetissa Whitney Houstonin I Will Always Love You-biisiä, kahmimalla Hesarin parhaat palat (onko niitä?) itselleen aamiaispöydässä,…

Tai vain väittämällä, että toinen tunkee sängyssä yöllä toisen puolelle, sille mystisen pyhälle “minun puolelleni”. Portugalilaisen Experimentan ansiosta tähän jokaviikkoiseen makuhuonedraamaan tulee vihdoinkin ryhtiä. Heidän suunnittelemansa Couple-mittanauhalakana kertoo yksiselitteisesti kumpi on kummankin puoli ja kuinka monta senttimetriä toinen on toisen puolella aamulla.

Tarvitsee vain herätä aiemmin kuin sängynryöstöstä syytetty ja napsaista kuva todistusaineistoksi. Johan loppuu toisen kiemurtelut. Mutta millähän taklattaisiin noita muita “parisuhde ruuvipenkissä, elämässä kupruja”-haasteita?

[experimenta via swissmiss]

Siivoamisen lämäri Friday, August 31, 2007

Posted by Sami Oinonen in design.
add a comment

nike-floor-hockey-concept.jpgDigi-tv:n auvoisa huomen on käsillä. Tuhannet kotitaloudet ovat uudistaneet olohuoneidensa pyhiä lehmiään kiiltäviksi taulutelevisioiksi kera kotiteatterimaisen äänentoiston. Ja mikä olisikaan parempaa hellasärön vaatimatonta maksimointia kuin luukuttaa kohta käyntiin pärähtävää SM-lätkää eetteriin koko perheen iloksi?

Ensimmäistä kertaa näyttäisi siltä, että sohvaperunalätkästä on muuhunkin kuin pulssin satunnaiseksi kohottajaksi mainostaukojen jääkaappitetsaamisen myrskyssä. Jaewon Yangin suunnittelema Nike Floor Hockey Cleaning Set on nimittäin susi lammasten vaatteissa. Sen mailaharjan ja maalin virkaa toimittavan imuriyksikön avulla kotitalouden varjolämäreitä harrastavat “Olisihan minustakin jerekaralahti tullut, mutta…”-henkilöt valjastetaan tahtoen ja tahtomattaan huoneiston hyvinvoinnnin pääarkkitehdeiksi. Nike Floor Hockey Cleaning-konsepti soveltunee sellaisenaan myös Nintendo Wii-peliohjaimeksi.

[Nexus404]


Sarjassamme Siivoamisen Huomen aiemmin:
Siivoustossuilla kotibileistä puhtaustalkoot
,
Lapset leikin varjolla perheen tuottavaksi yksiköksi

Muutoksen puolesta, tylsistymistä vastaan Tuesday, August 28, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, status quo.
add a comment

brian-j-mccarthy-interior-design.jpg
Skandinaavinen moderni muotoilu on tunkeutunut salakavalasti lähes joka kolkkaan julkisista tiloista, yritysten pääkonttoreihin ja kotien sisustussuunnittelun johtoajatukseksi. Pelkistetyt, äärifunktionaaliset linjat ja muodot, jalopuupinnat, sävyasteikössa vaalean rauhalliset viilut ja värit…

Tällainen kehitys on hyvin vaarallista, sillä olemme tahtomattamme suistaneet itsemme tasapäistävän muotokielen alhoon, jossa ei ole juurikaan tilaa erilaisuudelle. Meistä on tullut oman menestyksemme vankeja, reippaita ikealaisia. Tällä trendillä sisustuslehdet jyskyttävät hamaan tappiin asti skandinaavista kulmakerrointa ja laatikkoleikkiä ja ympäröivä mikrokosmoksemme on oleva tylsää ja tauotonta kotivinkkien ja avotakkojen sivuilta tuttujen itsestäänselvyyksien pläräilyä. Että keksi siinä sitten mitään uutta.

Tämän vuoksi on erittäin virkistävää edes haaveilla toisenlaisesta tulevaisuudesta. Tulevaisuudesta, jossa kotiin uskalletaan loihtia pilke silmäkulmassa jotain kepeää ajalta, joka joskus ehkä tännekin saisi palata.

Sellaista, kuten kuvan pinkki kartanotrippailu. Satumaailma, jonka huomassa arkielämän vastoinkäymiset ja suukopu tuntuvat pumpulin hennolta pyyhkäisyltä.

[desire to inspire]

Supersankarin kyyneleet Thursday, August 16, 2007

Posted by Sami Oinonen in design.
add a comment

anais-gerber-oignons.jpg
Anaïs Gerber, sipulilaatikot. Royal College of Art, The Great Exhibition 2007

Sulavalinjaisuuden ylistys #5 Sunday, August 12, 2007

Posted by Sami Oinonen in brändit, design.
add a comment

auto-union-type-c.jpg
Audin edeltäjän, vuonna 1932 perustetun Auto Unionin, yksi hienoimmista kilpa-autoista on Auto Union Type C. Autoa valmistettiin 1936-37 erään valtakunnankansleri Hitlerin suosiollisella siunauksella. Tämä kun oli päättänyt vauhdittaa saksalaista autoteollisuutta sekä “kansanauto”-projektillaan että valtion sponsoroimalla kilpa-autotuotannolla.

Ferdinand Porschen johdolla Type C:stä luotiin tykki, jonka kuuden litran V16 kiidätti kilpurin 520 hevosvoiman voimalla Grand Prix-autojen Euroopan mestaruuteen vuonna 1936.

audi-auto-union-type-c.jpgNyt tästä legendaarisesta hopeanuolesta on saatavilla huokeaan $13 300 hintaan Audin pieteetillä 900 osasta valmistama polkuautoversio. Rungossa alumiinia ja sisustuksessa nahkaa. Hydrauliset levyjarrutkin löytyvät, luonnollisesti. Valmistuserä on hikiset 999 kappaletta.

Tässä olisi polkuauto sekä isälle että pojalle. Isien lienee tyydyttävä mekaanikon rooliin, sillä polkijan maksimipituus on ilmoitettu olevan 135cm. [via]

Sulavalinjaisuuden ylistys: #1 (Phantom Corsair), #2 (Ford Shelby GR-1), #3 (Union Pacific M-10000 & Smoothie Travel Iron), #4 (Ferrari GT 250 Lusso)

Kiipeillään kotiseinillä Thursday, August 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in design.
add a comment

illohaomotesando01.jpg
Kalliokiipeily on varsin hauska harrastus, mutta hyvistä kiipeilyrinteistä on aina pulaa.  Siispä kannattaa soveltaa japanilaisen Nendo-suunnittelutoimiston oppeja ja rakentaa sisäkiipeilyseinä kotiinsa. Siitä vain hakemaan otetta taulun- tai ikkunankarmista ja  peuranpäästä. Helppo tapa hoitaa aamukuntoilu kotona ilman pelkoa kaatosateiden liukastamista kallioista. [Nendo via dezeen]