jump to navigation

Katukuvan oikeaoppinen elävöittäminen musiikin keinoin Tuesday, July 6, 2010

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, musiikki.
add a comment

The Ace of SpadesVarsinkin kesäisin kaunista Helsingin keskustaa elävöittävät tyylittömällä musiikillaan kaikenmaailman ulkopaikkakuntalaiset pillipiiparit, jotka tulevat mukamas piristämään arkea pikkunäppärillä oivalluksillaan.

“Soitetaan akustista heviä.”
– Joo, se olis kova. Ja ainaski Motörheadia.
“Jep. Metalli on ajan hengessä. Sitä kansa arvostaa. Se on ylevää musiikkia. Ja sillee aikas kiva kontrasti vielä keuhkotrepivän huopanaula-nakunaku-hevin ja akustisen sointimaailman kanssa.”
– Sasse. Tuore näkökulma. Ei ole moni tällaista tehnyt.

jne jne jne…

Harvoin katutaitelijat kuitenkaan onnistuvat kamppailemaan Helsingin ydinkeskustan tunnusomaisen äänimaailman, Espan läpi ja Kauppatorin ohi vilistävän autoliikenteen möyrinän, kanssa. Ydinkeskustan tunnettu ja tunnustettu ominaisääni ei häpeile kansainvälisessäkään vertailussa. Autojen aggressiivinen kujeilu peittää sopivasti musiikin lisäksi alleen muutkin turhakkeet kuten puheensorinan, satunnaisen naurun, kehonkielen tykkänään, aaltojen liplatuksen ja kesätuulen huminan.

Mutta mikä olisi sellaista musiikia, joka kuuluisi, säväyttäisi ja jopa innostaisi? No, saksalainen marssimusiikki tietysti. Ja kenen esittämänä? No, ei ihan minkä tahansa puuhuilujaan hiostavan muukalaisensemblen vaan keskustassa työskentelevien tai siellä käyskentelevien ihmisten. Sinun ja minun.

Ajatelkaapa sitä dennispotterimaista skenaariota, missä vaikkapa näin aluksi kerran kesäviikossa perjantaisin klo 16 ihmiset vääntäytyisivät Espan puistoon flashmob-tyyliin ja kaivaisivat salkuistaan, käsilaukuistaan, repuistaan, lastenvaunuistaan, hihoistaan…soittimensa (sillä kaikkihan me suomalaiset olemme ainutlaatuisen musiikkiopistojärjestelmämme ansiosta jotakin instrumenttia ainakin katsoneet pidempään). Soittotaito olisi osallistumista vähäpätöisempi kriteeri.

Ensimmäisen intervention lauluksi sopisi helpohko jäänsärkijä ja kunnon työarjen tahdittaja, DDR:n perua: “Das Lied von der Partei (Die Partei hat immer recht)” (MP3). Soittolistasta järjestettäisiin luonnollisesti jatkossa debattia, äänestystä ja esseemuotoista pohdintaa interneteissä ja sen arjen pirstaloittajatyökaluin, joita kollektiivisesti myös sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan. Finskikin ja muut ulkomaan elämystenhakijoita kuskaavat mainostaisivat katumusaflashmobeja tavaksi kytkeytyä aitoon helsinkiläisyyteen.

Tuollaisesta kansanmusiikista ja katukuvan elävöittämisestä minä tykkäisin.


Kuva: Tampereen ehkä ainutlaatuisin vientituote Porkka Playboys soittaa Aleksilla, kuinkas olla akustisesti ja Motörheadin klassikkovyörytystä Ace of Spades. Mnjaah.

Lisää oikeaoppisuudesta:
Suomen musiikkiviennin oikeaoppinen edistäminen
Suomi-kuvan oikeaoppinen kohottaminen

Muotoile kokeilukulttuuri Friday, July 2, 2010

Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.
add a comment

Casserolophone à la fête du bassin de la Villette by jalb sOlen viime aikoina pohtinut hivenen muotoilua ja sen muuttuvaa roolia, lähinnä juhannuksena savusaunan pehmeästi löyhytellessä orvaskettäni.

Mikä on Suomen muotoilun tulevaisuus – mitä olimme, olemme ja tulemme olemaan? Mistä meidän tulisi inspiroitua tulevaisuudessa, kun jylhän luontomme orgaanisista muodoista on tähän asti ammennettu jo niin ylitsevuotavaan kuppiin että voi väittää Salpausselän linjojen toistuvan jokaisessa muotoiluteossa ellei kantavana niin vähintäänkin vihjaavana teemana. Samoin, on aina nostettu esille henkilökultin tasolle jykeväleukaisia muotoilunimiä. Tämä ajattelu lienee jo tullut tiensä päähän.

Mutta, ehkä orgaanisuus on suomalaisen muotoilun kantava erottautumistekijä myös tulevaisuudessa. Sen tulisikin  siirtyä muodosta toimintamalleihin, ja fokuksen henkilöistä itseohjautuviin ja elastisiin yhteisöihin, jotka monialaisella osaamisellaan luovat ihmislähtöisiä, arkea helpottavia palveluita, tuotteita ja uusia toimintatapoja. Tästä suunnasta on jo merkkejä havaittavissa: Vertaistuotanto, uusosuuskunnat, designyhteisöt…

Olennaista uudelle orgaanisuudelle on kokeilukultturi – ennakkoluuloton ja muutosaltis asioiden yhdistely ja monialainen eri tahojen osallistuminen. Pois käyttäjälähtöisestä innovaatio- ja muotomantrasta ja raporttien ja selontekojen vuolaasta virrasta kohti ihmislähtöistä arjen ymmärtämistä, protoilua ja yhdessä tekemistä. Kohti napakan suomalaisen luovan hulluuden uutta muotoa. Suomella voisi olla jatkossa valtavan hieno mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä tällaiseen toimintamalliin pohjautuvan osaamisen ja konkretian eteenpäinviemisessä. Suomesta kokeilukulttuurin maailmanlaajuinen keskus!

Tai kuten eräs jykeväleuka, Alvar Aalto, totesi jo 1955: “…Tulee mieleen mahdollisuus, että niin pieni maa kuin Suomi voisi esimerkiksi toimia jonkinlaisena laboratoriona, missä pienemmässä mittakaavassa valmistetaan sellaista, mitä suuremmat kansat ehkä jättiläismäisine laboratorioineen eivät voi tehdä. Sellainen mahdollisuus tarjoutuu nimenomaan, kun kysymyksessä on ihmisen miljöö: skaalan puolesta ihmisen mukaan mitoitettujen kaupunkien, maaseudun, asuinryhmän ja -solun muovaus.”

Että ei sinänsä mikään uusi ajatus, mutta nyt aika lienee jo kypsä. Ei kai tässä muitakaan vaihtoehtoja ole, jos halutaan Suomi-brändi jälleen nousuun. Muotojen tekemisestä tekemisen uusiin muotoihin. Tuotantoon!!!


kuva: (cc) Jean-Alain Le Borgne

Future of Happiness Thursday, June 24, 2010

Posted by Sami Oinonen in brändit, innovaatiot.
add a comment

"When you press an icon long enough it starts to wobble, funny er?"Vanhan Nokia-juhdan on vaikeaa tunnustaa, että Apple on sitä parasta korkeaoktaanista mobiilielämystä mitä ihminen nyt arkea helpottaakseen ja koukuttaakseen tarvitsee. Tai sitten ei olekaan niin vaikeaa vaan ilmeistä, onhan Apple kuitenkin ollut ensirakkauteni ja polkuni tietokoneistetun arjen pariin.

Olen kuitenkin hieman huolissani Applesta. Heiltä on tullut taas uusi mobiilikäyttöjärjestelmä sekä sen kylkiäisenä designeepos, kännykkä taivaasta. Luulin jo vuosia sitten päässeeni eroon käyttöjärjestelmäpäivitysten ja uusien laiteversioiden päivittämisen pallomerestä, mutta vielä mitä. Apple on vetänyt minut tylysti takaisin.

Nuo kaikki supermaagiset termit kuten “moniajo”, “kansiot”, “viestiketjut”, “digitaalinen zoom”, “soittolistat” … termejä joita jo Larin Paraske vihmoili virsissään haja-asutusalueiden maitolaitureilla turinoidessaan.

Mutta pah, vaikka latailin keihäänkärjessä uutta käyttöjärjestelmän versiota ja tein varmasti kanssaihmisilleni tiettäväksi, että näin olin tekevä ja siten tehnyt, ei kenessäkään puuhasteluni aiheuttanut mitään tunnetiloja myötähäpeää lukuunottamatta.

Mitä, mitä, mitä? Eikö helpompi arki viehätä niinkuin se manifestoi itsensä kosketusnäytön ja woblaavien ikonien kautta?

Mistä tämä kaikki kertoo?

No siitä että jumalpuhelimesta on tullut kansan puhelin. Ostavaa massaa, suurta yleisöä, ei voisi vähempää kiinnostaa ne sadat uudet toiminnallisuudet ja rajapinnat, joilla magiikka jäsentyy hermeettiseksi kokonaisuudeksi, tilaksi, jossa digitaalinen kohtaa fyysisen ja sosiaalisen. Ubiikiksi laitteeksi, jolla arki rullaa ja tallentuu virtuaalijäljiksi ja merkityskerroksiksi meille ja jälkipolville.

Heitä kiinnostaa helpompi, hyvä arki ja jos sen tarjoaa supermaagisen slikki joukko bittejä, mekaniikkaa ja muotoa niin se kelvannee siinä missä tetrapak, lantsarit tai kuivausteline.

Ah meitä suunnannäyttäjiä – sijaiskärsijoitä ja uudisraivaajia. Lopussa seisoo kiitos ja vapaus teknologian ikeestä luulen, tai kuten Hiski, suunnannäyttäjä hänkin, sanoisi: “Vaekka mualiaman myrskyt meitä tuuvittaa, Niin vapaus se varmasti voettaa”.

Teollinen valmistaminen ja innovaatiot Friday, October 19, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
add a comment

pahvirobo-yks-yhteen.jpg
Hyvin usein itsetekemästä ei tule täysin samanlaista kuin ohjeissa on esitetty. Sitä saattaa jopa hetkiseksi masentua kun vertailee omaansa ohjeessa kuvattuun virheettömään lopputulokseen, joka näyttää poikkeuksetta siltä kuin se olisi tuotettu täydelliseksi sertifioidussa valmistusprosessissa. Joskus voi käydä myös niin, että tulee luovuttaneeksi jo pelkän mallikuvan nähneenä, sillä ei usko millään pystyvänsä samaan. Mutta onko kopion tekemisessä mitään järkeä?

Katsokaa kuvan esimerkkiä ja lopputulosta. Kumpi on palkitsevampaa: tuottaa yks’yhteen eksakti kopio mallista vai se, että lähtee jo alkumetreiltä soveltamaan ohjetta niin, että mallin ja lopputuloksen väliset yhtäläisyydet rajoittuvat ainoastaan siihen, että molemmat tahtovat olla robotteja. Vasemmalla oleva malli edustaa perinteistä käsitystämme roboteista, kun taas oikealla oleva lopputulos on vahva irtiotto eläimellisemän robotin suuntaan.

Kumman luulette vievän käsitystämme roboteista eteenpäin uusille urille? Kumman luulette palkitsevan tekijäänsä enemmän? Ja ennen kaikkea, kumman luulette selviävän smackdownista voittajana? En löisi paljon vetoa punaisen peltipurkkirobon pahvikopiolle, vaan pistäisin kaikki latit punapäiselle raivopääkaimalleen, Gonoictos Terriibile-pahvirobolle, joka retrohenkisessä kuosissaan näyttää harmittomalta, mutta on yhtä kaukana siitä kuin kädettömän robotin sivallus.

Joskus materiaalien vähyys, yhdistettynä laiskuuteen ja kärsimättömyyteen poikivat ne parhaimmat oivallukset. Ja ei sovi unohtaa kuumaliiman terapeuttisen nopeaa vaikutusta.

Pulloista, jukebokseista ja käyntikorteista Wednesday, August 22, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
3 comments

audio-bar-by-mogens-jacobsen.jpgTanskalaisen Mogens Jacobsenin Audiobar-konsepti on eräänlainen jukeboksi, jonka käyttöliittymänä toimivat pullot ja baaripöydät. Pullot on kategorisoitu 12 luokkaan mm. tyylin, tunnelman ja aikakauden mukaan esim. “1960-1965”, “80% vocals”, “20% rhythm”. Ja kun asiakas laittaa RFID-tägillä varustetun pullon pöydälle, niin baarin tietokannasta kajahtaa ilmoille pullon etiketin mukaista musiikkia. Ja jos kullakin pöydässä olevista pulloista sattuu olemaan eri etiketit, jukeboksi soittaa musiikkia, joka on näiden kaikkien synteesi. Oiva tapa tutustua ventovieraisiin, keskustella ja miksata musiikkia juomilla.

Audiobar-ideaa voisi hyvin jalostaa eräänlaiseksi multimediakäyntikortiksi. Kännykkä vain pöytään ja baarin seinille tai ko. pöydälle heijastuisi kännykän omistajan valitsemia ja häntä kuvaavia asioita: valokuvia, jotka hän on ottanut, artisteja, joiden musiikkia hän on kännykkäänsä tallentanut, kontakteja, jotka ovat hänen mielestään tilanteessa relevantteja jne. Näin kukin baarissa tai pöydän ääressä olija saisi nopean visuaalisen esittelypurskeen kännykänomistajasta.

[Mogens Jacobsen, ks. myös Microsoft Surface]

Kiintoavain 2.0 Tuesday, July 31, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.
add a comment

revolu_wrench.jpgMuotoilun kärkijulkaisu, ainakin omasta mielestään, I.D. Magazine keskittyy tuoreimmassa numerossaan 53. vuosittaiseen muotoilukatsaukseensa. Lehti nostaa muotoilun tämän vuoden valioita framille monessa kategoriassa: kuluttajatuotteet, grafiikka, huonekalut, pakkaukset, konseptit ja interaktiivisuus. Läpileikkauksen perusteella jää vaikutelma maailmasta, jossa muotoilun tuulet puhaltelevat pasaatituulten lailla ohi I.D. Magazinen, niin unettavia valintoja lehti on tehnyt.

Muutama valopilkku on eksynyt joukkoon. Niistä parhaimpana on amerikkalaisen Richard Macorin oivallus uudenlaisesta kiintoavaimesta, joka sai myös pronssia IDEA 2007-muotoilukilpailussa. Vanhana automekaanikkona Macorin sormia alkoi arvatenkin särkemään alituinen mutterien tiukistelu perinteisellä kiintoavaimella. Niinpä hän “väänsi” kiintoavainta päistä 90 astetta ja kas kummaa nyt on avaimella työskentely paljon mukavampaa ja tehokkaampaa.


ks. myös: Jakoavain 2.0, Avaruuspora

Mitä hiivattia tarkoittaa sähköposti? Saturday, June 30, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
3 comments

honeywell_email_ad_1977.jpg“Sähköinen posti on käsite, jota on pyöritelty tiedonprosessointipiireissä vuositolkulla. Yksinkertaistettuna se tarkoittaa nopeaa tiedonkuljettamista…

…Sinun postilaatikkonasi toimii työpöydälläsi oleva päätelaite. Näpäytä vain näppäintä ja päivän kirjeenvaihto näkyy hetimiten.

…Ei enää paperivuoria. Assaritkin ovat tehokkaampia. Päätöksenteko helpottuu.

Sähköinen posti kuuluu eittämättä huomisen automatisoituun toimistoon. “

Otteita Honeywellin mainoksesta vuodelta 1977, sähköpostin kaupallistamisen alkumetreiltä. Näin kolmekymmentä vuotta myöhemmin mainoksen teksti kuulostaa kyllä valloittavan kömpelöltä hapuilulta.

[via TechEBlog]

T&K:n syvin tarkoitus Saturday, May 26, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, status quo.
add a comment

Erään katkeran Microsoftin entisen työntekijän pohdintaa tutkimus- ja kehitystoiminnan tarkoituksesta:

I recently left Microsoft. I didn’t work in research, but research is a huge organization. Steve Ballmer recently said something like research is the reason Microsoft is still the leader in software. However, the truth is that almost nothing comes out of Microsoft research. As we all know, most researchers are over educated nerds who really want to spend their time analyzing the growth rates of their own toe jam and the algorithms for such analysis. This is largely what MIcrosoft research does.

So why even have research? Because these smart people could be very useful in the hands of someone who knows what to do with them and can distract them from their own toe jam long enough to be productive. But given a decent salary and plenty of toe jam to study, they’ll just live the good life and be unprodutive. That’s just how Microsoft likes it. Remember, being number one is not about being the best, it’s about preventing anyone else from being the best.

You might think I’m a bitter ex-employee. And you’d be right. But my argument is still correct. Look at Microsoft’s history. They’ve never been the best to anyone who knows about software but they destroyed, tricked, or distracted anyone they thought might become the best.Google doesn’t have anything to worry about. It’s PhDs aren’t going anywhere. I hear Google just secretly built 5 huge toe jam plants, and now we know why.

[Paul Cringely “The Final Days of Google“, ko. havainto on kommenttijonossa]

Täällä keittiö, kuuleeko maailma? Thursday, May 17, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.
add a comment

the-z-island-moritz-waldemeyer-zaha-hadid.jpg
Täydellisen keittiön varustukseen kuuluu oikean valaistuksen (#1, #2, #3) ja koneiston (#1, #2, #3, #4) lisäksi kunnon komentokeskus, jolla arjen oleelliset keittiöaskareet kuten nettisurffailu, DJ-toiminta ja valaistuksen ja hajumaailmaan sääntely onnistuvat kivuttomasti. Sellainen kuin irakilaissyntyisen äkkiväärän arkkitehdin, Zaha Hadidin, “Z. Island Kitchen”.

Se on ajattoman kliinisestä ja elastisesta Corianista valmistettu tulevaisuuden älykäs keittiökonsepti, joka tuskin jättää ketään kylmäksi ja jolla ruoanlaitostakin tulee melko suurella todennäköisyydellä itseäänohjaava automaattinen prosessi. Soveltuu myös antimaterian varastointiin ja hellasärön minimointiin tai maksimointiin. Sisältää keittolevyn.

[Dexigner]

Sähän et muuten sinne pellolle mene! Tuesday, May 8, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
4 comments

portrait-of-a-farmer-john-boyd.jpg
Tanskalaiset ovat eittämättä hyvin hankalia ihmisiä, mutta eivät välttämättä maanveljilleen. Tanskan Siankasvattajien GylleSMS-tekstiviestipalvelu on osoitus tästä. “Gylle” tarkoittanee näin karkeasti käännettynä “lantaa tai muuta orgaanista ja pahanhajuista lannoitetta” ja palvelun idea onkin, että maanviljelijät voivat viestiä naapuriyhteisölleen milloin ja minne tarkalleen aikovat tuupata lantaa tai nenäkarvat käristäviä lannoitteita pelloillaan.

Näin naapurit voivat orientoitua väistämättömän pahan elämän löyhähtelyyn ja suunnittella omaa päiväohjelmaansa vastaavasti. Vastavuoroisesti naapurit voivat viestiä maajussille toiveita esimerkiksi suvihäidensä rauhoittamisesta dunkkikselta.

Tarpeellinen palvelu. Herttaiset maanviljelijät ovat nyt pohtimassa josko palveluun liitettäisiin äänestystoiminto, jotta naapurit voisivat demokratian keinoin vaikuttaa viljelijän rutiineihin. No tuo kuulostaa kyllä liian ruotsalaiselta konseksuksen hakemiselta. Saattaa käydä niin, että maanviljelijäpololta jää lannoitteet levittämättä tyystin.

Samanlainen konsepti toimisi missä tahansa naapurustossa. Eipä ole juuri mitään ärsyttävämpää kuin se, että Tekniikan Maailman herkkä lukuhetki takapihalla keskeytyy naapuruston Tähtien Sota-viikareiden miekkahippasten möykkään tai jostain sieraimiin kantautuvan laardin ja potkan grillikäryyn.

Tuolloin olisi taloyhtiön sponssaamalla tekstiviestipalvelulla käyttöä. Sillä saisi äkkiä pingattua naapurit äänestämään öykkärit ruotuun.

Gyllesms via Guerrilla Innovation

Pään heilutuksesta kaikki hyöty irti Tuesday, April 10, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, musiikki.
3 comments

bangarama.gif
Katsoin sunnuntaina ensimmäistä kertaa ehkä noin kahteenkymmeneen vuoteen yhtäjaksoisesti tunnin ajan musiikkikanava MTV:tä. Viime vierailustani muistan Peter Gabrielin Sledgehammer-videon, Falcon pirteän Rock Me Amadeus-diskopolkan, Banglesin Walk Like an Egyptian-rallin ja Pet Shop Boysin West End Girlsin. Oi noita kultaisia kasariaikoja.

Sunnuntaisen session jälkeen olen todistettavasti vielä hengissä. Näyttää siltä, että MTV:stä on kehittynyt tässä välillä teinien oma tositv-kanava, jossa oman elämänsä “kyllä minustakin olisi voinut tulla rokkitähti”-julkkikset pyörivät akselinsa ja kellon ympäri kameran herkeämättä taltioidessa heidän älyllisiä pohdiskelujaan jälkipolvien analysoitavaksi.

Mutta oli kanavalla yllättävästi myös musiikkiakin tarjolla. Ohjelma nimeltään Headbanger’s Ball (“Moshpitissä tuulee vaakaan” suom.huom) vaikutti minun ohjelmaltani, sillä siinä kaksi pitkätukkaista miestä keskusteli kevyesti metallimusiikista jonkin rautaneitsyeestä innoituksensa saaneen hämärästi valaistun lavastehäkkyrän keskellä. Välillä he murahtelivat tyytyväisinä, katsoivat tuimasti kameraan ja näyttivät pirunsarvimerkkiä.

Ja mainosten välillä näytettiin metallivideoita. Erityisesti yksi video lämmitti mieltäni. Siinä kvartetti vihaisennäköisiä nuoria miehiä veivasi uskollisesti perinteistä metallihumppaa. Soitannan väliin oli leikattu pätkää, jota kai juoneksi kutsutaan, erään bändin jäsenen henkilökohtaisesta saatanoitumisesta. Hän näytti komealta pukinparrassaan, pirunsarvissaan ja lepakonsiivissään. Ottaisivat vähän rennommin.

Video ei ollut kuitenkaan mullistava tämän roolisuorituksen vuoksi, vaan huomion vei täysin videolla esiintynyt “laillistettu päänheiluttaja”. Tämä mies valvoi skitta kädessä hajareisin liikkumattomana ja aina kertosäkeen pärähtäessä aloitti vimmatunmoisen päänpyörittämisen. Mutta hän varoi kuitenkin soittamasta kitaraa, sillä se ei ollut oleellista. Mahtava yksilösuoritus.

Sehän on totta, että metallibändit ovat heiluttaneet päitään jo vuosikymmeniä, mutta vasta tänä päivänä teknologia tarjoaa ensimmäistä kertaa mahdollisuuden hyödyntää päänvatkaamista itse musiikintekemisessä.

Saksalaisen Aachen yliopiston mieskööri esitteli jo vuonna 2005 New Interfaces for Musical Expression-konferensissa Bangarama-instrumenttinsa, jolla luodaan musiikkia yksinkertaisesti päätä heiluttamalla. Bangaraman päähän kiinnitettävä liikeanturi rekisteröi päänliikkeet, jotka muunnetaan soittajan haluamiksi ääniksi yksinkertaisen näppiksestä häkätyn vanerikitaraohjaimen avulla.

Kuinka mahtavaa olisikaan jos metallibändit pystyisivät vihdoin hyödyntämään Bangaraman kaltaisella instrumentilla päidensä tahkoamisen. Rytmiset äänimaisemat voisivat vaihdella wagneriaanisesta pauhusta aina herkkään linnunlauluun.

Ja varmasti kaukana ei ole sellainenkaan tulevaisuus, jossa faneille myydään keikalle Bangarama-anturilippiksiä tai -peruukkeja. Näin kaikki halukkaat pääsisivät osallisiksi kollektiivisen musiikinluomisen ja -kokemisen juhlaan.

Ja eihän mikään rajoita sovellusaluetta pelkästään metalliin. Pori Jazzeilla tulisi olla saatavilla Bangaraman sofistikoituneempi versio, Claparama, joka taikoisi vaikka kännykän kajarin kautta klubitaputuksia pään nyökyttelyn tahtiin. Voisi kerrankin keskityä viinin siemailuun täysin rinnoin.

[Laszlo Bardos, Stefan Korinek, Eric Lee and Jan Borchers.
Bangarama: Creating Music with Headbanging (PDF)]

Valaise sydämin Friday, March 16, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.
add a comment

ron-arad-miss-haze.jpg
Aina kun näen jonkin massiivisen riippuvan hökötyksen, oli sitten kyseessä osiin purettu kuplavolkkari tai vaikka yli 1400 muoviperhosesta koostuva hävittäjä, minut valtaa halu tehdä vastaavanlainen rakennelma. Olen mielessäni hahmotellut jotain massiivista kattokruunua. Innoittajaksi kelpaa varsin mainiosti kuvan Ron Aradin Miss Haze, joka koostuu 2500 kristallista.

No, eihän tuossa ole mitään ihmeellistä, mahtavat monet ajatella. Eipä vaikuttaisi olevankaan, sillä onhan pompöösejä kristallikruunuja monet herraskodit pullollaan. Mutta Miss Haze on teknosusi lampaan vaatteissa, sillä jokaisen punaisesta sähköjohdosta riippuvan kristallin sisällä on LED-valo ja valaisimen heijastavaa kuvaa säädellään kämmentietokoneella. Esimerkiksi romanttiseen illalliseen kannattaa siis varautua raapustamalla sydämen kuva pda:n näytölle, josta se välittyy LED-valojen muodostamalle kolmiulotteiselle kuvapistepinnalle.

Valitettavasti Miss Haze on uniikkikappale, ja hintakin sen mukainen, $142 000. Ja en nyt ihan varma ole, onko 2500 LED-valoa nyt niin ekocoolia, kallista ainakin. Mutta perusidea on loistava.

Kun aika ja paikka ovat oikeat Tuesday, March 13, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
10 comments

herald-square-34th-and-broadway-manhattan-by-abbott-berenice.jpg
Googlelta, tuolta digielämäni uskolliselta taltioijalta, pukkaa näemmä kohta puoliin puhelinta. Vaan millaista? Erään patenttihakemuksen syynäämisen perusteella Google käyttää hakuhegemoniaansa niin, että G-Phone käytännössä lukee ajatuksesi ja ennustaa seuraavan liikkeesi sijaintisi, kellonajan ja aikaisempien hakujesi perusteella. Kuulostaa hienolta.

Eli jos tsäppäilisin pitkin kuumia ja sykkiviä Helsingin katuja vaikkapa arki-iltana klo 20, niin G-Phone vinkkaisi minulle, että:

Heipä hei Sami, on näköjään iltakahvikupposen aika. Lähin kahvila on osoitteessa… Mutta ethän mene sinne, sillä siellä on valvontakameran ja kännykkäliikenteen perusteella paljon porukkaa eli liian hälyistä todennäköisesti makuusi. Lisäksi kahvilan kylmäkaapissa ei näytä olevan RFID-tunnisteen mukaan yhtään Mars-jäätelöä. Niistähän sinä tykkäät niin.

Sen sijaan suosittelen sinulle kahvilaa osoitteessa… Tällä kävelyvauhdilla sinulla kestää kohteeseen 5 minuuttia ja 19 sekuntia. Plussana mainittakoon, että kahvilassa on kaverisi Hesekiel, joka varmaankin yllättyy seurastasi, onhan hän sinulle vielä velkaa kahvikupposen. Lähetänkö hänelle viestin puolestasi, että saapunet tovin kuluttua?

Tämä kahvila on oiva valinta muutenkin, sillä sitä on lähestymässä päättäväisesti myös Sturm und Kopsis-ryhmän aatteellinen majakka Timo, jonka kanssa sinulla on sovittuna pohdiskelusessio ylihuomiseksi. Ehdotanko hänelle, että pidetäänkin palaveri nyt pois kuleksimasta, sillä eihän “Web 4.0 on kuollut”-pohdinta nyt niin kovin tärkeää ole. Blogipostisi aiheesta keräsi kommentteja vain itse asiassa Timolta ja sitä on luettu vaatimattomat 56 kertaa. Kuolleena syntynyt idea sanon minä, jos sallit minun näin asian ilmaista…

Hei hei ja seis nyt heti Sami! Tuossa vasemalla olevassa liikkeessä on niitä Iittalan tykkejä Antonio Citterion leipäveitsiä. Piipahdapa sinne ja huikkaan Hesekielille ja Timolle viestin, että myöhästyt vielä, muttet kuitenkaan niin paljon kuin keskimäärin tapaat tehdä.

Ja muista, että Google-dieettiseurannan mukaan sinulla on varaa ottaa sen Mars-jäden lisäksi espresson kanssa vielä toinen suklaanappi, muttei enempää. Olet sen toki ansainnut, sillä tällä trendillä kuihdut olemattomiin vuonna 2189.

Ja lopuksi, eteläistä Helsinkiä on sitten lähestymässä saderintama, joka kestää kaksi tuntia ja pyyhkäisee kahvilan yli 35 minuutin kuluttua. Että älä jää lörpöttelemään, vaan pidä jutut tiukkina ja suu muikeana. Eihän sinulla hyvä mies ole edes sontikkaa mukana. Se on kotona.

Hei ja nyt seis ja kaatse taaksepäin! Tuo vaaleakutrinen nainen kuuluu muuten sähköpostiosoitteen perusteella samalle “Pelastakaa aarniporat, nuo kaupunkihälyn uskolliset kasvattajat”-postituslistalle. Haluaisitko vaihtaa hänen kanssaan vielä muutaman sanan ensi kesän Aarnipora-viikoista? Ja näyttäisi teillä olevan hakuhistorioidenne perusteella myös yhteinen kiinnostuksen kohde paanukattojen kunnostamisen saralla…

Mahtavaa. Yksi tuollainen minulle.

Auton määritelmästä Monday, February 19, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, innovaatiot.
add a comment

peugeot-n-jooy-concept.jpg
“Suomen lain mukaan auto on henkilöiden tai tavaran kuljetukseen taikka määrättyyn erikoistehtävään valmistettu moottorikäyttöinen ajoneuvo, jossa on vähintään neljä pyörää tai telat ja jonka suurin rakenteellinen nopeus on suurempi kuin 25 kilometriä tunnissa.” (Wikipedia)

Ilahduttavaa huomata, että Peugeot Design Contest 2007-kilpailun finalisteista jopa suurin osa täyttää auton määritelmän ja kevyesti. Neljättä kertaa järjestetyn kilpailun teemana oli P.L.E.A.S.E. eli Pleasurable to drive, Lively, Efficient, Accessible, Simple, Ecological.

Kuvassa lähes jokaista briiffin määritelmää rikkova kilpailun kakkonen, Wesley Saikawan N Joy. Siihen on haettu innoitusta vanhoista formuloista ja luonnon orgaanisista muodoista. Vanhanaikaiset pyörät on kuvattu palloilla, jotta auto voisi pyöriä taitamattomissa käsissä tehokkaammin kuin väkkärä. Pelottavaa.

Hivenen perinteisempi voittaja-auto tullaan näkemään jossain Microsoftin Xbox-pelissä ja Frankfurtin autonäyttelyssä syksyllä.

[Peugeot]

Nähdään donitsilassa klo 14 Friday, February 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, status quo.
4 comments

smoke-free-donuts.jpgVoi juma. Muuan Robert Bohannon, Pohjois-Carolinan poikia, on keksinyt tavan saada päivän kofeiinisatsi donitseista kahvin sijaan. Mitä seuraavaksi? Kofeiinikampela kauppahallista, lyijykynät, joissa kofeiinikärki, kofeiinihuulikiille…? Kävele siinä sitten kofeiinimetvursti huulilla kylmässä pakkassäässä. Ei paljon lämmitä ei.

Kofeiinidonitsi on yhtä irvokas keksintö kuin vitamiinitabletit tai kaikennäköiset hivenaineherbalife-patukat ja vastaavat. Mihin jäi ihana kuppi kuumaa kuparijuomaa, entä appelsiinit, avokadot, rehut ja muut aidot asiat? Donitsia ja tablettia huuleen vain. Yäks, hyi ja höh.

On erittäin ymmärrettävää ja oli odotettavissakin, että tällaisen keksinnon keksii henkilö, joka on maasta, jossa vihataan kahvia ja kofeiinia. Maasta, jossa kunnon kahvin juominen on pahe, mutta donitsit kuuluvat ruoka-aineympyrään yhtä erottomattomasti kuin perjantaiperunalastut.

Kuinka väärässä nuo inkvisiittorit ovatkaan. Kahvi on taivaallista. Katsokaa nyt vaikka meitä suomalaisia. Me olemme seksikkäitä, älykkäitä ja positiivisesti vittumaisia. Kansakuntien valioita. Tämä keksijä-tiedemies Robert Bohannon on varmasti perheestä, jossa kahvinjuonti on niputettu tylysti samaan “Taivaan porteilla napsahtaa näpeille”-kategoriaan esiaviollisen seksin, rockmusiikin ja evoluutioteorian kanssa. Sääliksi käy.

Eihän kahvinjuontia voi korvata pelkällä kofeiinitärskyllä. Kahvinjuonti on ennen kaikkea motorinen ja sosiaalinen rituaali. Motorisen käden koukistelun ja nielemisen donitsi täyttää kyllä ihan so-so, mutta entäs sosiaalinen puoli. Juttele siinä sitten donitsilassa henkeviä yhteiskunnan tilasta rasvainen donitsi sormissasi. Irvokasta, julmaa ja kliinistä.

Seuraavaksi joku valopää saa varmasti päähänsä ehdottaa, että kahvinjuonti pitäisi kieltää vaikka vuoteen 2040 mennessä ja että ensimmäisenä askeleena kohti kahvivapaata riemuyhteiskuntaa kaikkiin kahviloihin määrättäisiin kofeiinipurkat pakollisiksi, ja sellaiset lasiset akvaariot, jonne aidon kahvin juojat ahdettaisiin häpeämään olemassaoloaan.

“WIREDissakin lainattu…” Tuesday, January 16, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
5 comments

WIREDin toimittaja Clive Thompson pyytää bloginsa lukijoita työstämään valmisteilla olevaa juttuaan yhdessä hänen kanssaan. Juttu käsittelee “radikaalia läpinäkyvyyttä” ja hypoteesi on se, että nykypäivän ultraverkottuneessa maailmassa voi saavuttaa enemmän olemalla erittäin avoin tekemistensä suhteen.

Hän laukoo…”secrecy is dead…throw everything you’ve got online…keep in mind that…reputation is everything: Google isn’t a search engine. Google is a reputation-managment system.”

Hallelujaa ja minä komppaan. Nyt kaikki mukaan kommentoimaan, sillä mikäs on sen parempaa kuin pystyä laittamaan CV:hen:

“Konsultoinut amerikkalaista kyberajan raamattua WIREDia”

Clivelle voi heittää kommenttia myös sähköpostitse, niin kuin uskon satojen tekevän, sillä harvathan sitä nyt julkisesti hänen blogissaan myöntäisivät tavoittelevansa julkisuutta.

Mutta mistä löytäisin tähän hätään itselleni pr-toimiston, joka auttaisi henkilökohtaisen brändini rakentamisessa?

[collision detection]

Tahdon! Tuesday, January 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, brändit, innovaatiot.
9 comments

“Well today, we’re introducing THREE revolutionary new products…An iPod, a phone, an internet mobile communicator…. these are NOT three separate devices…And we are calling it iPhone!

The audience goes wild….

Multi-touch… oooOOOooooooOOOOOOHHHH!!!

WiFi! … ooOOOOOoooooHHHOooh!

Bluetooth … ooo oOOOHH!

No 3G! …. ooOOOoooooHH

Google Maps…. Huge applause!

I think you’ll agree… we’ve reinvented the phone…The killer app is making calls!”


Yleisö käy kuumana kun Steve Jobs demoaa iPhonea.

Sananvapauden puolesta Tuesday, January 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot, tee-se-itse.
add a comment

freebeer.jpgAvoimen elämän hurmoshenkisen manifestin parhaimpia esimerkkejä on tanskalainen vapaan lähdekoodin olut, Free Beer.

Tämä alunperin kööpenhaminalaisen taidekollektiivi Superflexin ja Köpiksen teekkareiden neronleimaus on edennyt kolmanteen versioonsa.

V3.0 on koodinimeltään Skands ja sen resepti on ladattavissa verkosta tee-se-itse-bisseistien iloksi Creative Commons-lisenssillä. Free Beer on kiitänyt jo Amerikanmaalle ja Free Beer-kollektiivi toteaakin iloisena:

A batch of FREE BEER was made at the micro brewery BREW IT UP in Sacremento California. It was made from the 3.0 recipe and tasted lovely.

Free Beerin versio 3 eroaa v2.0:sta (koodinimeltään “Apollo”) merkittävästi, muutama elintärkeä bugi on korjattu ja humala suorastaan singahtelee sieraimista. Jo kivikautinen v1.0 (koodinimeltään “Samvirke”) oli puolestaan niin buginen, että senhän huhuttiin kaatavan käyttäjiä ja pisaratartunnan kautta kanssaihmisiä jo muutamasta tuopillisesta.

Free Beerissä on edelleenkin pikkubugeja, joista mm. känni napsahtaa niks-naks ja aamulla lekaveitikka takoo schlageria ohimoon. Mutta FB on kirvoittanut kaikesta pykimisestään huolimatta ylistäviä kommentteja. Kuten muuan nörttisaitti Slashdotin asiantuntija parhaiten on todennut:

As everyone knows free beer will make you drink more and get drunk. When you get drunk you will speak more freely. So it will be free speach by free beer.

Nyt kaikki siis panemaan kunnon kotikaljat. Ei enää koskaan sitä päijänteen pohjaveden näköistä ja makuista lapparia tai muita metakaljoja. Tee itse älykköoluesi ja valloita keskustelukumppanisi säkenöivillä veisuillasi niukkuuden laeista, avoimesta elämästä, ja hyvinvoinnista. Mutta mistähän niitä panimoita saisi?

[Free Beer – free as in free speech]

Hitti vuonna 2007 tai 2008 tai… Thursday, December 28, 2006

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
20 comments

uberkuul-2d-code.jpg

Tule jo talvi Monday, December 18, 2006

Posted by Sami Oinonen in innovaatiot.
10 comments

ktrak.jpg
Kanadassa on paljon lunta. On siis luonnollista, että lumi ei ole heille hidaste vaan mahdollisuus. Tilaisuus keksiä jotain oivaa ja uutta. Silloin kauan sitten, kun meillä Suomessa oli vielä lunta, niin ehkä mekin olisimme pystyneet keksimään kuvan kaltaisen Ktrak-jokapaikan menopelin.

Se muotoutuu suhteellisen vaivattomasti maastopyörästä all terrain-monsteriksi. Takapyörään tela ja etupyörä korvataan suksella ja sitten vain menoksi rinnettä alas. Kateeksi käy kanadalaisia. Seuraavaksi kanadalaiset varastavat meiltä varmasti Joulupukin. Hyväkkäät.