jump to navigation

Viikon luontokuva #24 Saturday, February 2, 2008

Posted by Sami Oinonen in mopot.
3 comments

saksalainen-sisu.jpg
Ihminen vs. Talvi: 0-1

Tärkeintä on lähteminen. Eilen Kuortin huoltoasemalla oli joukko saksalaisia elämäntapamotoristeja tauolla. Ehkä talvinen myrsky oli heillekin hieman liikaa. Huom. nerokkaat kädensuojat.


Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20, #21, #22, #23

Italialaista ylitsevuotavaisuutta Wednesday, September 26, 2007

Posted by Sami Oinonen in mopot.
add a comment

ducati-2007.jpg
Kuten kaikki varmasti jo tässä vaiheessa tietävät, voitti 21-vuotias australialainen dingojen kasvattama luonnonlapsi, nuorukainen, joka osallistui ensimmäiseen mopokisaansa nelivuotiaana yhdeksänvuotiaiden sarjassa, mies alumiinisulattamoistaan tunnetusta newsouthwalesilaisesta Kurri Kurri-kaupunkipahasesta, Casey Stoner, MotoGP:n kuninkuusluokan maailmanmestaruuden viime sunnuntaina Japanin Motegissa. Ducatin punainen ohjus ja aussitaituri olivat tällä kaudella lyömätön yhdistelmä, sillä maailmanmestaruus varmistui kun on vielä kolme kisaa ajamatta.

Nyt meillä kaikilla, aivan kaikilla, on mahdollisuus osallistua eteläisen sukulaissielukansamme kultapojan ja Ducatin historiallisen ensimmäisen MotoGP-maailmanmestaruuden juhlintaan hankkimalla kuvan maailmanmestaruuspaita.

Ducatin pr-osastolla on selkeästi oltu löysät housuissa jo monta päivää, sillä paidan kuvausteksti on jopa keskimääräistä imelämpää italialaista vuodatusta:

Your Ducati heart will be filled with pride wearing this T-shirt. The “World Champion” wording and the image, on the back, that captures Casey in the seat of the legendary Desmosedici make this item really unique. The small kangaroo under Stoner’s name reminds everyone of his origins, while Ducati, written with the Italian flag, shows the superb rider his new “family”. This T-shirt is a great “thanks” to everyone who contributed to make this dream possible: the unconquerable Team and the “heroes” that always inspired Casey’s passion for bikes. Feel the desmodromic passion on your skin…wear the Ducati dream!

Mahtavaa! Brum-Brum!

Menneille ajoille Thursday, August 23, 2007

Posted by Sami Oinonen in mopot, tee-se-itse.
5 comments

se-service-hulster.jpg
Ruotsalainen Stellan Egeland pokkasi pari viikkoa sitten custom-moottoripyörien maailmanmestaruuden speedway-henkisellä Hulster 8-valve-pyörällään. Kuvassa lederhoseneissaan itse tämän menneiden aikojen kaunokaisen rakentanut mestari. Aihetta olla ylpeä.

[Stellan Egeland via AMD]

Felix-kissa liikkeellä Saturday, May 19, 2007

Posted by Sami Oinonen in mopot.
4 comments

felix-the-cat-and-hd.jpg
“Moottoripyörien rakentelu ei vahingoita vakavasti sinua ja ympärilläsi olevia.”

Kopteri 15v-moposhow

Koppimopo herkkänahkaisille Sunday, March 11, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, mopot.
7 comments

peraves-monotracer.jpg
Tällaisina erittäin kauniina ja lämpiminä talvikevätpäivinä mieli kipuaa jo korkeuksiin ja kohti kesän kuulaita mopoilukelejä. Mutta jos välttämättä haluaisi kivuta kaksipyöräisen päälle jo nyt, niin sitten tämä Peraves Monotracer lienee ainoa järkevä (?) ratkaisu.

Bemarin kone, kolmipistevyöt, automaattisesti pysäytystilanteissa sivuille laskeutuvat vakautuspyörät, peruutusvaihde, GPS ja hifi-järjestelmä. Kuulostaa mutkattoman sunnuntaiajelun reseptiltä. Jos on siis sitä mieltä, että moottoripyöräilyä tulisi harrastaa pyhäpuvussa ja ilman että viima vihmoo niveliä ja ötökät räpsähtelevät nakuti-nak visiiriin. Ja jos on valmis maksamaan ilosta yli 50 tuhatta euroa.

[via Autoblog]

Harlikka ja Pähkinänsärkijä Saturday, February 17, 2007

Posted by Sami Oinonen in mopot.
add a comment

pete-saloutos-ballet.jpg
Länsi-Suomessa, Turussa, järjestetään viikon päästä Motorock-festarit. Kannatettava ajatus. Mutta jokin on mennyt konseptissa pieleen, sen lisäksi tietenkin, että moottoripyörähenkiset festarit ovat talvella.

“Kuumia naisia, tiukkaa rockkia ja nopeita moottoripyöriä” lupaa festarin todella tyylikkään näköinen webbisaitti. “Sex Bikes “n” Rock “n” Roll”. Aitoja asioita. Ohjelma vaikuttaa ylivertaisen laadukkaalta ja läpäissee vaativammankin seulan. Katsotaas…

Kansakunnan ilmeisesti loistavimpiin väsähtäneisiin puheapostoleihin lukeutuva Wallu Valpio (siis kuka?) on juontamassa, pääesiintyjänä on nippu korkealta ulvovia väsähtäneitä lyijykyniä (Teräsbetoni, siis mikä?) ja festarialueella on lupa odottaa siellä täällä väsähtäneitä bändäreitä kiemurtelemassa hirventaljoissa lehmänkallojen, ihran ja moottoriöljyn keskellä. Ooh.. love it.

Krhm. On taidettu siellä Länsi-Suomessa taas jälleen kerran katsoa liikaa mallia Ruotsista. Viimeisimpien tilastojen valossa Motorockin konsepti vetää puoleensa vain väsähtäneitä juontajia, tylsiä lyijykyniä ja bändäreitä.

Jos todella haluatte saada paikalle meidät kauniit, älykkäät ja kultturellit motoristit, joita on motoristeista siis kaikki pl. muuan Olli Saarela, joka on mopoilijoiden lisäksi häpeäksi kaikille ihmisapinoiden heimoon kuuluville kädellisille, niin tarjotkaa meille Dire Straitsin keikka, viinilippuja Viinimessuille, mopoparkki Pori Jazzeille ja rabattia eturivin paikoista Pähkinänsärkijään.

Älkää kuulkaa tulko tänne niitä trasselinhuuruisia moporokkejanne tuputtamaan. Sovitaanko niin, että pidetään ne siellä Ruotsinmaalla. Ei millään pahalla.

Kosketa sydäntäni, minä pyydän Saturday, February 3, 2007

Posted by Sami Oinonen in brändit, mopot.
add a comment

yamaha-touching-your-heart.jpg
Moottoripyöräily on hottia shittiä. Helsingin Messukeskus suorastaan pullistelee kävijämäärien ja messuesittelijöiden nosteessa tämän viikonlopun MP07-messuilla. Hienoa. Minulla ei ole nyt juuri mitään uutta raportoitavaa messuilta, kaikki olennainen tuli sanottua jo viime vuonna.

Mutta jos emmitte messuille lähtemisen porteilla, niin suosittelen ehdottomasti siellä käymistä vain ja ainoastaan yhdestä syystä: Vuodesta toiseen messujen paras osasto on Veteraanimoottoripyöräklubi ry:n ständi. Tällä kertaa siellä oli hieno rivi vanhoja kilpapyöriä, mm. Jarno Saarisen vanhoja kilpureita. Menkää sinne, jutelkaa esittelijöiden kanssa ja oppikaa ajasta milloin pyörät olivat kauniita.

Mutta yksi epäkohta, joka taas pomppasi kilometrin korkuisena eteeni ja johon en malta olla puuttumatta, on nämä brändien iskulauseet. Minä olen antanut tässä vuosien saatossa itselleni ymmärtää, että yrityksen nimeen yhdistettävän iskulauseen perimmäinen tarkoitus on viestiä vain ja ainoastaan se, miksi yritys on olemassa. Eli mikä on sen olemassaolon perimmäinen tarkoitus, mikä on sen kaiken toiminnan perimmäisin ajava voima, sen dna, se jokin mystinen, jota kaikki yrityksen työntekijät henkivät.

Iskulauseen luominen kuulostaa helpolta, mutta ei ole. Täydellisen yrityksen iskulauseen pitää täyttää mielestäni kolme kriteeriä:

  1. Yksiselitteinen. Ei kryptisen yleispätevä. Eli siis sellainen joka on yhtä kaikenkattava kuin kuin patenttihakemukset tai yrityksen liikeidean määrittely, muttei kuitenkaan liikaa maailmoja syleilevä.
    1. “Always Low Prices” toimii kybällä, tosin tässä tapauksessa “Feeding the world” olisi yhtä hyvä (Wal-Mart).
    2. “High Performance. Delivered.” Kuvaus ja lupaus. Yksi tuollainen, kiitos. (Accenture).
    3. “Trusted Everywhere”. Tämä on itseään toteuttava ennustus, vaikea kyseenalaistaa. (Duracell).
    4. “move your mind” on puolestaan kryptisen yleispätevä. Ei ehkä ensimmäisenä tule mieleen mikään ruotsalaisen kansankodin kadotettu tähti, vaan pikemminkin joku tajunnanlaajentamiseen tähtäävä lääkevalmiste. Mutta kyllä, liikkuuhan ne aivot autossakin (Saab).
    5. “sense and simplicity” kuvastaa enemmän hollantilaisen kulttuuriperimän ohuutta kuin on kunnianosoitus Jane Austenin tuotannolle (Philips). Se on lähes yhtä huono kuin Hondan “Wings of Change” jonka luulisi kelpaavan ainoastaan vain jonkin saksalaisen pornohevibändin biisiaarteistoon.
  2. Se ei saa tulla iholle. Jos slogan yrittää lääppiä kuluttajaa liikaa ja olla lupaa kysymättä kaveria, niin kaikki on menetetty. Kategorisesti kaikki sloganit joissa on sana “you” kuuluvat tähän kategoriaan.
    1. Yamahan “Touching Your Heart” on frankenstein, jota ei olisi koskaan pitänyt päästä päivänvaloon. Se kuulostaa enemmän Celine Dionin biisiltä kuin moottoripyörämerkin toteamalta.
    2. “Meet you there” on treffikutsu, jota ei välttämättä kannata hyväksyä. Siis tavataan ja missä? Ja mikä saa tämän olutmerkin olettamaan, että minua kiinnostaisi? (Heineken)
    3. “Touch and be touched” olisi sopimaton kaikille muille paitsi kirkoille ja ihonhoitobrändeille, joille kyllä sopisi myös “Skin on skin”, “Slap my skin” tai “Touch me tonight” (Nivea).
  3. Uskottava. Tätä on tietenkin vaikea arvioida, mutta pitkällä tähtäimellä yrityksen teot eivät saa olla ristiriidassa iskulauseen kanssa.
    1. “Good Food, Good Life” on kieltämättä hyvä motto, mutta niin kovin, kovin vaikeaa toteuttaa (Nestle).
    2. “King of Beers” on jo niin kova väite, että sen toteenosoittamiseksi tarvitaan muutama muukin kuin nippu juopuneita amerikkalaisia opiskelijoita (Budweiser).

Se on tietysti aivan toinen asia, tarvitaanko mahtisanoja ollenkaan. Joskus oudoistakin brändin nimistä on tullut jo käsitteitä ja kaikenkirjavien tagien viskailu onkin usein vain osoitus päättämättömyydestä – uskoako pelkkään nimeen vai ei.

Iskulauseet tuntuvat usein myös auttamattoman vanhanaikaisilta ja ne hämmentävät itsestään selvyyksiä. Mutta uusissa kategorioissa lienevät paikallaan. Jos vain olisivat luotu taiten. Kun esimerkiksi noita blogien määritelmiä katsoo, niin ei voi kun ihmetellä mitä niiden sorvailijoiden päässä liikkuu. Ne ovat kauttaaltaan kryptisiä ja blogien pitäjät ovat silkkaa laiskuuttaan varastaneet ne jostain muusta kategoriasta, useimmiten jostain bloginkirjoittajan ainutlaatuisuutta korostavasta populaarikulttuurin hengentuotteesta (haukotus). Ja mikä pahinta usein blogien taglinet ovat täyttä puppua. Harvoin on tullut vastaan blogi, jonka tagline olisi yhtään vastannut sen sisältöä.

Otetaan esimerkiksi nyt vaikka tämän blogin tagline. Sen lisäksi, että se on auttamattomasti liian pitkä ja kryptinen, niin se on autuaan epäuskottava. Höpönhöpöä.

  1. “Satunnaisia”. Väärin – siis joka jumalanpäivähän näitä kirjoituksia on.
  2. “Havaintoja”. Väärin – heittoja lähinnä
  3. “Ilmiöistä”. Väärin – Harvemmin jokajumanalanpäiväisiä heittoja kutsutaan ilmiöiksi
  4. “Skulaavat verkkariin”. Väärin – tämä on varastettua proosaa. En minä tätä ole keksinyt, olen sen vain ominut ikäänkuin se omani olisi. Vain oululaiset voivat keksiä noin täydellisiä sutkautuksia
  5. “ovat kertakaikkisen überkuul”. Väärin – Tautologian riemuvoitto. Tokihan blogin nimen pitäisi olla jotain vallan muuta, jos määritelmänä on tuo “Satunnaisia havaintoja…..”. Esimerkiksi vaikka “Samin verkkopäiväkirja”. Se olisi yksiselitteinen, se ei tulisi iholle ja se olisi uskottava.

Paljon on ihmiskunnalla vielä oppimista.


Sarjassamme Messupummin päiväkirjassa aiemmin:
Sami vaikeroi automessuilla
Sami vaikeroi digiexpo-messuilla
Sami vaikeroi kirjamessuilla

Moottoripyörä amerikkalaisille Tuesday, January 16, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, mopot.
2 comments

ducati-monster-for-fat-americans.jpg
Teollisen muotoilun pieniä suuria nimiä, Machineart, on luonut moottoripyöräkonseptin amerikkalaisille. Machineart on raiskannut legendaarisen Ducati Monsterin ja kehittänyt konseptin, joka sopii (ylipainoisille) amerikkalaisille paremmin kuin Monsterin perusmalli. He perustelevat:

The Ducati Monster created a new model segment, the naked urban sportbike. While light and nimble, it is too small for the typical plus-size American customer. The Super Monster concept speaks Italian with an American accent.

Ei jumanklavita. Jos maailmassa on oikeutta, niin tämä epäjumalankuva ei koskaan näe päivänvaloa. Tarvitaan näköjään yksi amerikkalainen suunnittelutoimisto, niin kaikista moottoripyöristä saadaan harlikan näköisiä, hirviöitä sanan negatiivisessa merkityksessä. Yäk, hyi ja muita pahoja sanoja….

Kollektiivinen kaasukahva Thursday, November 2, 2006

Posted by Sami Oinonen in mopot.
4 comments

booster-bike-2.jpg
Lintsissä on jotain pahasti vialla. Vuosi vuodelta se tuntuu vähemmän ja vähemmän jännittävältä. Olen täysin vakuuttunut siitä, että jos Lintsillä olisi kuvan kaltainen Booster Bike-rata niin voisin innostua uudelleen.

Rata soveltuisi myös hyvin liikennekasvatukseen ja julkiseen nöyryyttämiseen. Helsingin Poliisi voisi järjestää vaikka kesäsunnuntaisin (ja miksei myös talvisin) vaikkapa klo 18-21 julkisia näytöksiä, jossa rataa ajaisivat kaikki viikon aikana kaahailun takia korttinsa menettäneet ja sakon saaneet kansalaiset. Uutta nostetta häpeärangaistuksille!

Käyt sä täällä usein? Sunday, October 22, 2006

Posted by Sami Oinonen in mopot.
3 comments

doyoucomehereoften.jpg
Mikä olisi hienompaa kuin sunnuntaipäivä mutaisessa mäntymetsässä enduropyörin? Ei mikään. Ja vielä lauttamatka kaupan päälle. Ei voi valittaa.

Kryptinen tv-mainos pilaa herkän hetken Sunday, October 15, 2006

Posted by Sami Oinonen in bizarre, mopot.
17 comments

that-sucks-big-time.jpgLuulen ymmärtäväni mainosrahoitteisen tv-toiminnan. Mutta siitä huolimatta en kertakaikkiaan sulata, että mainoksia pitää tuupata kesken urheilukisojen kiihkeimpien hetkien jatkuvalla syötöllä. Kuten tänään kesken MotoGP-lähetystä. “…ja kun neljä kierrosta on ajettu käväisimme pienellä mainoskatkolla… ja kun yhdeksän kierrosta on takana piipahdamme…ja kun viisitoista kierrosta on takana…. ja kun kolme kierrosta on jäljellä käväisemme pienellä tauolla..”

Ei älkää älkää. Tämähän on ihan hullua. Kolmasosa Nelosen MotoGP-kisan neljänkymmenen minuutin lähetyksestä kului mainoksiin. Tahti on kohta samaa kuin jenkeissä. Käsittämätöntä. Eihän tuossa pysty seuraamaan keskittyneesti yhtään mitään. Olisivat mainokset sitten edes mielenkiintoisia. Mutta ei. Tänäänkin nähtiin yksi maailmanhistorian kryptisimmistä mainoksista, jälleen kerran.

Expressbus-mainos on täysin ufo. Siinähän Pelle Miljoona kurkistaa linja-auton penkkirivien välistä. Mies on bussissa kuin kotonaan. Minäkin uskon niin. No jos kuusikymppisen rastan näkeminen bussissa ei säikäytä, niin sen tekee viimeistään se, mitä tämä kaikkien Goan elämäntapatoiviomatkailijoiden kummisetä letkauttaa yhtä rennosti kuin pakka hohtimia.

Sähän tiedät ettei aina voi jäädä, mutta onnex eebee on siististi cool…

Mitä helvettiä tuolla halutaan sanoa ja kenelle? Ei aukene. Yritän kuitenkin….

“Sähän tiedät ettei aina voi jäädä” on tietenkin viittaus Pellen yli neljännesvuosisata sitten suomalaisten kollektiivista kulttuurintajua venyttäneen Moottoritie on kuuma-rocklevyn nimikkobiisin sananparteen “Sisko tahtoisin jäädä, mutta moottoritie on kuuma…” Mutta mitä tarkoittaa sitten “mutta onnex eebee on siististi cool?

Kenelle tämä mainos on suunnattu? Vanhoille hämyille, jotka vielä muistavat Pellen ja miettivät lähteäkö sukuloimaan citymaasturillaan vai Expressbussilla? Vai teineille, sillä onhan Pellen räpätys aika nuorekasta? No ehkä Exbressbussin mainosmiehet ovat ajatelleet seuraavasti ideoidessaan tämän mestariteoksen:

Noin neljä-viisikymppinen elämänsä toista kevättä elävä perheenisä katselee motogp:tä yhdessä teinilastensa kanssa sunnuntai-iltapäivänä. Expressbus-mainos, joka puhuttelee sekä häntä että hänen lapsiaan, rävähtää eetteriin. Mainoksen nähtyään isä toteaa lapsilleen: ” Ja seuraavan kerran kun lähdetään mummolaan, niin mennäänkin sitten eebeellä.” Tähän lapset: “Jee, sä oot iskä siististi cool.”

Vaihtoehtoisesti lapset toteavat kuorossa isälleen: “Faija hei, toi rasta on siististi cool. Itse asiassa eebee on siististi cool. Mennään mummolaan bussilla, joohan. Mennäänhän?” Tähän isä: “No mutta tooottakai, sillä…

…Moottoritie on kuuma!”

Aarggh :-=

Kun mikään ei enää riitä VI Tuesday, October 3, 2006

Posted by Sami Oinonen in design, mopot, status quo.
3 comments

dodge-tomahawk-v10.jpg
Kun yksi amerikan perinteikkäistä autojäteistä päättää luoda moottoripyörän, niin ei mikään yllätys, että siitä tulee ylläolevan kaltainen nelipyöräinen muskeliohjus. Dodge Tomahawk perustuu Dodge Viperiin. 8,3 litran V10 murjoo kadun, kuuloluut ja selkäruodon hellästi hyytelöksi. Speksejä lukiessa ilahduin kovasti, sillä kaikkein tärkein eli huippunopeus on arvioitu olevan “300+” mailia tunnissa. Vähempään en voisi tyytyäkään.

Jos nyt oikein pilkkua haluaa viilata, niin vähän yli 12-litrainen tankki tuntuu aikas pieneltä. Samoin, jos tämä nelipyörä todellakin painaa 700kg, niin ehkä pitänee ottaa huoltotiimi mukaan kruisailuretkille. Että jos menovesi loppuu kesken alkukiihdytyksen tai jos vaikka haluaisi kääntyä jonnekin suoralta tieltä.

Syvästi liikuttuneena tästä jumalaisesta veistoksesta, siteeraan loppuun Chryslerin Trevor Creedia (SVP, Design). Hän herkesi mopon pressitiedotteessa vallan hurmiolliseen vuodatukseen:

This is a bold faced slap against mediocrity. Tomahawk is a scintillating example of what creative minds can do when given the opportunity to run free. It is a pure mechanical sculpture and a joyous celebration of the artistry and emotion of design.

Aivan. Trevor, olet idolini. Ja kohta Tomahawkin saa ihan omaksi asti sopuhintaan $250 000.

Muut “Kun mikään ei enää riitä”-sarjan helmet:
My motorbike killed the DJ
Polygonit poikittain ja pinoon Alien 51:llä

Kuulaa ahteriin 80 laakia sekunnissa
Birgitta, ostin grillin, isolla G:llä,
Nyt on isin vuoro leikkiä

Kun mikään ei enää riitä V Wednesday, September 20, 2006

Posted by Sami Oinonen in mopot.
add a comment

kawasaki-hawk.jpg
On taas aika palata lempiblogisarjani pariin. “Kun mikään ei enää riitä”-sarja edustaa juuri niitä laitteita, jotka jokainen enemmän tai vähemmän suurissa itsetunto-ongelmissa painiskeleva mies haluaisi itselleen, mutta joihin pätee jokin seuraavista vaihtoehdoista

a) vaimo sanoo ei
b) naapurilla ei vielä sellaista ole, joten ei kannata hankkia vielä tai,
c) järki sanoo ei, mutta kukkaro on tyhjä

Varmasti monen kohdalla kaikki yllämainitut pätevät yhdessäkin. Mutta ainahan voi uneksia. Kuvan Hawk Kawasakissa on vaatimattomasti 12 kaiutinta, kaksi iPodia, yksi Sony PSP, DVD-soitin, kaukosäädin …ja kitaraplugi, jos vaikka tekisi mieli pistää parkkiksella jamit pystyyn. Niin, ja sillä voi myös ajaa niin kuten moottoripyörillä yleensä tavataan tehdä. Luulisin.

Muut “Kun mikään ei enää riitä”-sarjan helmet:
Polygonit poikittain ja pinoon Alien 51:llä
Kuulaa ahteriin 80 laakia sekunnissa
Birgitta, ostin grillin, isolla G:llä,
Nyt on isin vuoro leikkiä

Mitä Schumin jälkeen? Sunday, September 10, 2006

Posted by Sami Oinonen in überkuul, mopot.
8 comments

f1-old-days.jpg
Tämä sunnuntai on ollut paras miesmuistiin. Klo 07:00 alkoi neljän tunnin rupeama MotoGP:tä Malesian kuumankostealta Sepangin radalta. Ihanaa. Pari tuntia breikkiä ja sitten seurasi World Superbiken GP. Väliin formuloita ja vielä kuuden pintaan World Superbiken osakilpailun toinen lähtö. Kaiken kaikkiaan kevyet kahdeksan tuntia miehen ja koneen pyhää liittoa. Legendaarista.

Mitä muuta voi sunnuntaipäivältä vaatia? Entä elämältä??? Toivioretkeä syksyisessä maaseutumaisemassa raikkaan ilman hyväillessä orvaskettä? Aamiaista Cafe Ekbergissä? Laatuaikaa perheen parissa? Sukulointia? Hetkeä keskeneräiseen kirjaan syventyneenä höyryävä kahvikupponen vierellään? As if ja paskan marjat. Mikään ei voita moottoriurheilua. Ja se pitää kokea paikan päällä. Jos se ei ole mahdollista, niin sitten tv:stä ja kaikki kajarit yhdellätoista. Ja kaikki talteen vielä kovalevylle jälkipolvia ja -puinteja varten.

Tänään on erityisen hienoa olla suomalainen, sillä nyt on enää Kimi Räikkösen pääkopasta kiinni tuleeko hänestä maailmanmestari vain kerran vai useamman kerran, sillä hän on tuleva Ferrari-ässämme Schumin lopettaessa tämän kauden jälkeen.

Väkisinkin tulee kuitenkin pohdittua Schumi-fanien kohtaloa. Mitähän tekevät ne tuhannet kisoja kiertävät saksalaiset kun mies nyt lopettaa? Laahustavatko he vielä matkailuautoillaan vanhasta tottumuksesta niille samoille leirintäaluepaikoille kuten aina aiemmin, kylmälaukut täynnä Liedlin bratwurstia ja olutta? Muistelevatko he apeina Schumin kulta-aikoja kyhjöttäessään matkailuautojensa katoille rakentamissaan lavereissa?

Ketä he sitten kannustavat? Ralfia? – Ei. Häntä tullaan aina vertaamaan veljeensä. Nick Heidfeldia? – Ei. Ei ole hänestä voittajaksi saati sitten Schumacherin manttelinperijäksi. Nicoa? – Ehkä, mutta hän on maaton mies ja liian fiini perusgermaanille. Toisaalta he voivat nähdä Nicossa jotain mitä he itse haluaisivat olla. Puhtoisen ja nopeaälyisen sankarin. Saksalaisen identiteettikriisin ainekset ovat nähtävissä.

Muita kisoissa kävijöitä tuskin haittaa öykkäröivien saksalaisten poisjäänti pätkääkään. Mutta saksalaisilla (ja formulabusineksellä) on nyt kohta edessään suuri ongelma? Ketkä täyttävät jatkossa katsomot?

No suomalaisten näkökulmasta seuraava formulakausi tulee olemaan ns. legendaarinen. Kaksi suomipoikaa geimeissä ja vielä huipputalleissa. Taidan purskahtaa ilon kyyneliin. Olen täsyin vakuuttunut, että ensi kaudella suomalaisia rynnii Euroopan kisapaikoille enemmän kuin koskaan aiemmin.

Ja kuten eräs lapsuudenystäväni jo minulle kerkesi teroittamaan, suomalainen formulakuski ei ole koskaan voittanut Italian maaperällä. Mikä olisikaan siis paremaa kuin Kimin voitto Ferrarilla Imolassa ensi keväänä? Ei mikään. Se on siis koettava paikan päällä. Onneksi on aikaa valmistautua, päntätä statistiikat, kaivaa edellisten kausien Imola GP:t videolta, harjoitella rata takaraivoon pleikkarilla, hankkia punaiset haalarit ja Renun lippis (Heikki Kovalaisen kunniaksi), tutustua Bolognan maakunnan historiaan ja tulevaisuuteen jne.

Voi pojat, tuli kerralla elämään taas sisältöä. Imola here I come!!!

***

Tämä kirjoitus on jatkoa Suomen parhaaseen blogiin (Pakokaasuja) keväällä jättämääni kommenttiin.

Prinsessalle parhainta Tuesday, August 22, 2006

Posted by Sami Oinonen in design, mopot.
2 comments

its-gotta-be-pink.jpg
Jos luulit, kuten minä, että Nopsa Prinsessa on pikkutyttöjen pyörien ässä, olit kanssani väärässä. Tämä kaunis vaaleanpunainen kolmipyörä on se, jollaisen minäkin haluaisin. Itselleni. Vaikka pyörä perustuukin komekymmentäluvulta peräisin olevaan design-ideaan, lainaa se myös 50-luvun kategorisesti kauniiden amerikanrautojen muotokielestä.

Parhainta pyörässä eivät suinkaan ole kahvojen päissä olevat nauhat, vaan se, että keskikatteen suojiin saa piilotettua pienen polttomoottorin, vaikkapa papan vanhasta Husqvarna-moottorisahasta. Näin ei prinsessan itse tarvitse hikeentyä menopelissään, vaan pienellä virittämisellä tästä pinkistä ihmeestä saa leikkikenttien virtaviivaisen ja nopean katseidenvangitsijan.

“Iik, pois alta Emilia ja Sofia, täältä tulee Juggernaut-Jasmin!”

[Stylehive]

Teiden Ritari antaa opetuksen Monday, August 21, 2006

Posted by Sami Oinonen in mopot.
6 comments

king-of-the-road.jpgLänsiväylä, torstai 17.8., klo 09:10.

Molemmat kaistat täynnä, Otsolahden siltatyö ruuhkauttaa. Ajan hummerillani matelevassa jonossa vasemmalla kaistalla kohti Helsinkiä. Huomaan oikeasta sivupeilistä, että kaistanvälissä ajaa verkkaista tahtia motoristi (tsot tsot!). Hänet huomaa myös takanani ajava VW Polon kuski. No mitä Polo-mies tekee?

Hän tekee sen mitä jokainen itseään elämää suuremmaksi liikenteenopastajaksi luuleva tekisi, hän nimittäin alkaa hivuttautumaan kohti keskiviivaa ja oikeaa kaistaa. Hän tarkkailee innostuneena taustapeilistä, miten motoristi reagoi. Hän kiilaa autonsa aivan oikealla kaistalla ajavan auton viereen ja pakottaa motoristin tekemään uskomattoman hasardiliikkeen. Motoristi, välttääkseen törmäyksen kiertää oikealla kaistalla ajavien autojen välistä ja oikean pientareen kautta takaisin ajoradalle.

Ja mitä tekee takanani ajava VW Poloinen? Hän nauraa autossaan räkäisesti hullunkiilto silmissään. “Päivän hyvä työ tuli tehtyä, annoinpas mopomiehelle opetuksen.” Näin hän varmasti ajatteli hykerrellessään autossaan.

Otan rekkarin ylös, soitan numerotiedustelun kautta autonomistajalle, joka ei tällä kertaa itse ollut ratissa. Kerron tapahtuneen. Hän on äimänä. Seuraavaksi soitin poliisille.

Motoristille käy aina enemmän tai vähemmän huonosti autojen kanssa tapahtuvissa kolareissa, olipa vauhti miten hiljainen tahansa. Niin, ja poliisi on se, joka valvoo liikennettä. Ei siihen näitä arjen sankareita tarvita.

**
Liikenneidiotismia-sarjassa aiemmin:
[Lain yläpuolella], [BMW – I am the law], [Kolme kättä ja auto]

Ai, näytetäänks me hoopoilta? Saturday, August 19, 2006

Posted by Sami Oinonen in brändit, mopot.
add a comment

sbk-supermen.jpg
Hunterin kunniaksi…mutta, kaikkea sitä pitää päälleen pistää kälyisen leffan promoamisen vuoksi. Ducatin World Superbike-kuskit Lanzi ja Bayliss edustavina.

Totta! #5 Friday, August 18, 2006

Posted by Sami Oinonen in bizarre, mopot.
2 comments

Some people will tell you that slow is good – and it may be, on some days – but I am here to tell you that fast is better. I’ve always believed this, in spite of the trouble it’s caused me. Being shot out of a cannon will always be better than being squeezed out of a tube. That is why God made fast motorcycles

No shit, I’ll be damned. En tiennytkään, että jo edesmennyt huru-ukko Hunter S. Thompson oli tuon lausahduksen takana. Kaikkea sitä webistä löytää, kun moposaitteja selailee. Hunter oli ilmeisen valistunut yksilö. Taidanpa lukea häneltä jotain…

…tai hetkinen, ehkä en sitten kuitenkaan, olihan se Terry Gilliamin leffaversio Fear and Loathing in Las Vegasista niin huuruinen, että enhän minä sitä edes loppuun asti jaksanut katsoa. Mutta mopoista vanha happopää kyllä ymmärsi jotain. Siitä pisteet.

[Hunter S. Thompson – Song of the sausage Creature]

[Totta #1, Totta #2, Totta #3, Totta #4]

Suomen kesässä on vain yksi huono puoli… Friday, August 11, 2006

Posted by Sami Oinonen in mopot.
1 comment so far

visiirissa-elamaa.jpg
Matka läpi viljavan maaseudun on kohtalokas joillekin.

Yksi mopo telalla kiitos! Saturday, July 29, 2006

Posted by Sami Oinonen in überkuul, design, innovaatiot, mopot.
1 comment so far

hyanide-all-terrain-moto.jpg
Voi jestas! Tässä on menopeli, jota olen aina halunnut, mutta en vain ole osannut sanoiksi pukea. Yleensä kun minulta kysytään että “millainen olisi sinun mielestäsi sen ja sen kategorian täydellinen tuote?”, niin sitä vaan mukeltaa jotain “emmää tiedä, kait siinä olis sitä ja tätä, vähän tuota ja sitärataa”. Raivostuttavinta on se, että sen tuotteen näkee mielessään kuin sankan utuverhon takaa ja kieli ja mieli ei taivu sitä tarkasti spesifioimaan. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Mutta silloin harvoin kun jumaluuden kohtaa, tietää heti että tässä se on, tuote jota olen aina toivonut. Sitten sitä lankeaa polvilleen ja silkasta ilosta kyynelehtii kukkaronsa tyhjäksi. Ja samalla sadattelee miksei itse keksinyt ko. tuotetta, koska sen keskeinen oivallus on niin nerokkaan yksinkertainen, että olisihan se pitänyt kaikkien aikaansa seuraavien ennustaa ja artikuloida.

Tämä Hyanide-konseptimoto on oikea mega-mashup. Sen keskeinen oivallus on yhdistää moottoripyörän muotoon ja tekniikkaan moottorikelkan tela – yhdeksi menopelien monsteriksi. Samalla se eliminoi molempien huonot puolet – moottorikelkan kömpelön ohjattavuuden ja moottoripyörän vaivalloisen kulun huonossa maastossa. Hyanide on kuin tehty kaikille synkän Suomen talven yli riutuville motoristeille. Jos näitä joskus valmistettaisiin, ne möisivät täällä kuin häkä.

Voin jo sieluni silmin nähdä itseni kurvailevan ristiin rastiin espoolaisten pilkkijöiden kiusana Espoonlahden rikkumattomassa rauhassa kuulaina talvisunnuntaiaamuina. Minulle, minulle, minulle, heti, heti, heti.

[Popular Science]

Muita mopo-konsepteja:
Scoot-sähkömopo,
Bombardier Embrio-ykspyöräinen