jump to navigation

Ekoluksusta Sunday, June 1, 2008

Posted by Sami Oinonen in design, kuluttaminen, tee-se-itse.
add a comment

Olen viime aikoina palannut kertakäyttöisten kahvinsekoittimien keräämisen kiehtovaan maailmaan.

Tämä harrastuksistani parhain kuihtui taannoin samaa tahtia kuin rakas kansallinen lentoyhtiömme napsi natsoja lojaliteettikortistani. Sillä kyllähän sitä maailmaa piti kiertämän, jos mieli mitä moninaisempia sekoittimia kerätä. Niin on köyhää kertakäyttöinen kahvilakulttuuri koto-Suomessamme.

Ja kahvinsekoittimiahan ei kannata kerätä tyhjänpantiksi. Niistä on monien käyttöesineiden raaka-aineeksi, himmeleistä kauniisiin valaisimiin.

Kuvan lievästi sanottuna ekopäheä Spoon-kattokruunu on portugalilaisen Studio Verissimon näkemys siitä, mitä muutaman vispauksen jälkeen hukkaan heitetyillä sekoittimilla voi parhaimmillaan tehdä. Toinen vaihtoehtohan olisi sekoittaa kahvi sormin tai lopettaa kahvinjuonti tykkänään. [via]


Aiemmin sarjassamme “Tyylivalaisin se lämmön tuo”:
Avaruusmeduusa, Sydän, Kukka, Steampunk, Enkeli, Titanic, Ase, Imuri, Lampputuoli

Advertisements

Värkkioptimismi, pihakeinu ja Kelju K. Kojootti Monday, May 12, 2008

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
add a comment

Ostimme köörissä naapurille syntymäpäivälahjaksi pihakeinun. Sellaisen, jossa kokoamiseen käytetty aika on kääntäen verrannollinen keinun jälleenmyyntihintaan. Päädyimme näin varsin huokeahintaiseen Suomisoffan “Tuhraa tiimissä päivä, tarvikkeet saat eurolla”-tee-se-itsellesi-helvettipakettiin.

Perinteisen “Mies ja miehisen työn pyhä liitto”-koulukunnan oppien mukaisesti tartuimme tehtävään hämmentävän elastisuuden tilassa (vappuaattona), vaikka alkuperäinen suunitelmamme oli kokoontua koostamistalkoisiin kunnianhimoisesti Vapunpäivänä klo 06.

Siinä iltahämärässä muttereita ja lankunpätkiä ensi kertaa tutkiskellessamme, totesimme kuin taikaiskusta yhteen ääneen, kuin niin olisi aina ollut tarkoitettu, että ” aarschh… ja tässähän ei mitään ohjeita lueta”. Ja kukapa olisikaan halunnut ensimmäisenä olla myöntämässä, että:

  1. noin tuhatosaisen keinun kokoaminen ilman ohjeita on ns. harvinaisen syvältä,
  2. lähin pihakeinua muistuttava kunkin itse aiemmin rakentamansa kyhäelmä on korkeintaan kolmen palan legohimmeli,
  3. vappuaattona lienee parempaakin tekemistä kuten esimerkiksi legendaaristen F1-ohitusten analysointi youtuben suosiollisella avustuksella
  4. on itse asiassa pimeää, kellään ei ole lamppua ja näin ollen tulemme todennäköisesti örveltämään kiikun mutterit kaakkoon ja tiikkipuitteet skraaduille.

Nielimme sanattomat epäilymme mallakseen ja tartuimme tehtävään tutun “Miesryhmädynamiikka ja työnjako”-oppien mukaisesti. Kahden konsultoidessa toisiaan mutterimeren saloissa, kaksi etääntyi hankkeesta mukamastärkeään oluenhankintaan, vain yhden keskittyessä varsinaisen työnteon jäsentämiseen. Ei liene epäilystäkään siitä, kuka tämä vastuunsa tunteva yhteisön majakanlamppua kiertävä tulikärpänen oli.

Lievän alkuhämmennyksen jälkeen pihakeinun kokoaminen huipentui liukuhihnamaiseksi työvaiheiden monotoniaksi, jota ei juurikaan auttanut pihan laidalla kirkuva ja kaikkea systemaattisen kritiikittömästi kommentoiva epämääräinen bändärikatras.

Lopulta pihakeinu oli valmis, vaikkei sitä hämärässä juurikaan erottanut muista pihan puurakennelmista. Miesryhmä tunsi onnistumisen iloa, sillä kaikki olivat selvästikin ylittäneet itsensä ja pihayhteisön odotukset. Muutama mutteri jäi yli, mutta ne päätettiin yksissä tuumin polkea jontkaan, sillä kuka niitä kaipaisi. Olihan muttereita keinussa jo satamäärin.

Pohdimme saavutuksemme syvämerkitystä loppuillan, sillä olimme liikuttuneita, jälleen kerran, siitä miten miesmäinen värkkioptimismi oli taasen näyttänyt oleva se ainoa järkevän tekemisen peruskivi. Täydellisen hurmeisen värkkioptimismin vallitessa käyttöohjeita ei tarvita, ei siksi etteikö mies nyt lukea ymmärtäisi, eikä siksikään että miehen tarvitsisi jotain vaikkapa vastakkaiselle sukupuolelle omasta erinomaisesta palikkatestikyvystään todistella, vaan siksi, että mies on yksinkertainen olento, joka tykkää mäiskiä itseään halolla päähän kunnes havahtuu, että itse asiassa kirveellä onnistuu paremmin.

Yrityksen ja erehdyksen ja siihen liittyvän mukamasälyllisen pohdiskelun kautta jopa erittäin luotaansatyöntävistä arkisista askareista tulee näin varsin hauskaa ajanvietettä. Sellaisista askareista, joihin pihakeinun kokoaminen kuuluu ehdottomasti ja nimenomaan siinä segmentissä, jossa körötellään paritalonpuolikkaan, golfkentän ja kauppakeskusken pyhässä kolmiossa farkkuvolvolla tuulipuvut suhisten.

Miesmäisen värkkioptimismin suurimpia tähtiä on erään tutun terävän analyysin mukaan muuan Kelju K. Kojootti, tuo Texasin aavikoilla helvetinkoneitaan tiukkalihaisen Maantiekiitäjän kiinnisaamisen toivossa häksäävä surullisen hahmon koiraeläin.

Kelju K. ei koskaan lannistu, vaikka kaikki hänen raketti-, loukku- ja linkoviritelmänsä lopulta laukeavat hänen omaksi tuhokseen. Hän yrittää aina uudelleen. Ja näin tekevät myös kaikki ne ylpeytensä seipäitä tuskin nielevät miehenpuolikkaat, jotka eivät vieläkään ole saanut digiboksejaan ohjelmoitumaan mamman eeärrien ja greynanatomioiden bittivirroille.

Tulee päivä, jolloin yritys tuottaa onnistumisen aivan kuten Kelju K. Kojoottikin on kiitäjänsä nappaava. Kai.


kuva: IBM 36075 console, geoff lambert

Kerro se loistavin takein Friday, December 7, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
2 comments

moritz-waldemeyer-ok-go.jpg
Chicagolainen OK Go on kuin mikä tahansa tämän kaoottisen ajan rockyhtye, karja-aura, joka puuskuttaa itsepintaisesti hupailurallejaan aivan kuin joku niistä välittäisi. Minä en ainakaan, sillä minä kuuntelen jaskaa.

OK Go:lla on kuitenkin toivoa, sillä heillä on eittämättä tämän luomakunnan tyylikkäimmät takit. Tuhansien led-valojen koristamin selkämyksin kvartetti loihtii esiintymisiinsä vihdoinkin jotain mielenkiintoista. He ovat tajunneet sen, että kannattaa panostaa ulkoasuun, koska substanssi ei yksinkertaisesti parane käytettävissä olevilla lahjoilla piiruakaan.

Mekatroniikkavelho Moritz Waldemeyer (#1, #2) päätti auttaa herroja hädässä ja loihti kustakin herrasta kävelevän ekkupeltomäkivaloshown. Yhdessä kvartetin takit huipentuvat lasvegasmaiseen valovyöryyn muodostaen yhtyeen nimen. Vau. Minulle tuollainen takki myös. Voisi kaupungilla danssaillessaan mainostaa vaikka omaa henkilökohtaista brändiään. Ü-B-E-R-K-U-U-L-!!!

Avaruusörkit kaulailemassa Monday, November 5, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
3 comments

space_invaders_scarf.jpgEn voinut vastustaa kiusausta. Menin ja ostin kaulahuivin. Skotlannista. Ja ettenkö sanoisi legendaarisaiheisen sellaisen.

Poskenpehmoisen käsityösaitin, Etsyn, kautta voi ostaa itselleen 100% merinovillasta neulotun Space Invaders-kaulahuivin. Tai ainakin eiliseen asti voi, sillä meikäläisen tilauksen jälkeen saitille rapsahti ilkeä punainen vaakapalkki “This item sold out on 11.04.2007”.

No, viimeinen meni ainakin ns. hyvään kotiin. Postikuluineen karvan verran yli 38€. Toivottavasti tämän kulttuuriteon tehnyt nuori edinburghilainen nainen innostuu kuitenkin neulomaan lisää muidenkin oikeamielisten ihmisten kaulojen iloksi.

Space Invaders on maanmainio peli, jota tuli aikoinaan tahkottua sen mitä moninaisimmissa muodoissaan. Voi niitä villejä nuoruuden vuosia. Nyt ne kulkevat kohta mukanani läpi kylmän ja kolkon talven. Ja tähän herkkää viulua lopuksi…vinkuta ving ving.

“Takavarikoin saksenne taiteen nimissä!” Sunday, November 4, 2007

Posted by Sami Oinonen in taide, tee-se-itse.
2 comments

christopher-locke-spider.jpg
Yhdysvaltojen lentokenttien turvallisuudesta vastaava viranomainen TSA takavarikoi turvatarkastusten yhteydessä satamäärin saksia vuorokaudessa. Amerikkalainen taiteilija Christopher Locke kierrättää niitä hämiksiksi.

Rataverkoston eilinen Thursday, October 4, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse, trendit.
5 comments

turun-rautatieasema.jpg
No niin, ja huomenna sitten rautatieaseman ostoon. Näpsäkkää, hieman ehkä lahoa asemarakennusta, vahtitupaa ja ratavartijan mökkiä tulee tarjolle reilun sadan kohteen verran kun valtio vihdoin aloittaa myymään yli tuhatta käytöstä poistettua rautatierakennustaan. Ensimmäisen erän tarjouksia voi jättää sisään aina marraskuun loppuun asti. Pikaselailulla ainakin Alavuden ja Lieksan Mikkelin seudun asemat herättivät kansalliromanttisia värinöitä.

Lapsuusmuistojen kesähetket – vanhan asemarakennuksen portailla jäätelön valuessa sormille lättähattua odotellessa – saavat monet nostalgikot leppymään, vaikka edessä olisikin kymmenvuotinen kunnostusprojekti tai muuten haasteellinen kohde (ks. kuva). Ketäpä isänmaan ystävää ei kiinnostaisi mahdollisuus osallistua kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten vaalimiseen (älä ks. kuvaa).

Voi taas istahtaa aseman portaille. Ja ihmetellä kun korkeateknologinen luoti pyyhältää tuvan ohi, muttei pysähdy enää koskaan.


kuva: Markus Koljonen

Täyttä höyryä eteenpäin! Wednesday, October 3, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, tee-se-itse.
2 comments

meccano-crazy-inventors-steam-boat.jpg
Kaduttaa kun en hoksannut Meccanon Crazy Inventors-rakennussarjaa kun sitä vielä valmistettiin muutama vuosi sitten. Setillä voi koota tyylikkäitä vaihtoehtoisen tulevaisuuden pienoismalleja höyrylaivasta, lepakkosiipiseen lennokkiin ja ilmalaivaan. Mitä muuta voi odottaakaan viktoriaanisen ajan Englannissa perustetulta yritykseltä kuin steampunk-henkistä rakennusarjaa? eBay, here I come!!!


Sarjassamme “Toisen tulevaisuuden välttämätöntä rekvisiittaa” aiemmin:
#1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8

Ötökkä höyrykoneella Sunday, September 30, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, taide, tee-se-itse.
2 comments

christopher-conte-steam-insect.jpg
Legendaarinen! Christopher Conte, Steam Insect (2007).


Sarjassamme “Toisen tulevaisuuden välttämätöntä rekvisiittaa” aiemmin:
#1, #2, #3, #4, #5, #6, #7

Jalakset kaakkoon Monday, September 24, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
add a comment


Olen tässä jo tovin etsinyt kansallisromanttisessa hurmoksessa sellaista yksinkertaista talonpoikaishenkistä leveää kiikkutuolia. Siinä olisi mukava kiikutella kuppi kuumaa kuparijuomaa rinnuksillaan auringonlaskua ihastellen keinun jalakset lutuisasti narahdellen. Se sopisi myös vallan mainiosti alakertaa miehittävän mäntyisen talonpoikaisvaatekaapin viereen. Kaapin, joka nykyään toimittaa fasaaninmetsästyspiilukkojeni majapaikan virkaa.

Muutamia alkuperäisiä satavuotisia keinuyksilöitä on tullut vastaan, mutta hieman luvattomaan kuntoon ovat päässeet. Ehkä vaihtoehto on siis entisöinti tai jopa uuden hankkiminen. Yksi kauneimmista uusvanhoista malleista lienee montanalaisen puusepän Scott Morrisonin keinutuoli, joka on mashup windsorilaisesta keinukehdosta ja maineikkaan kiikkutuolikurkon, Sam Maloofin, muotokielestä.

Että tuollainen jenkeistä konttiin ja kiikun-kaakun jalakset kaakkoon. Ja näinä dollarin alamäen aikoina 10 500 taalaa tuolista kirpaisee vain hiukkasen, tai vähän enemmän.

[Scott Morrison via Luxist]

r…a…k…a…s…t…a…n r…a…k…a…s…t…a…n Wednesday, September 12, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, tee-se-itse.
1 comment so far

near-future-lab-im.jpgEilisen huokailun teemaa jatkaakseni täytyy välttämättä nostaa esille eräs erittäin mainio keksintö, Near Future Labin maailman hitain pikaviestintälaite, joka pystyy lähettämään “pikaviestin” hyvissä olosuhteissa jopa vuorokaudessa, kirjain kirjaimelta, tuskallisen tai armeliaan hitaasti, miten asiaan nyt sitten suhtautuukin. Tämä digitaalisen hurmoksen antiteesi palauttaaa mieliin kustaanaikojen Kuninkaantien kuriirit, jotka tahkosivat ratsuillaan viestejä Pietarista Tukholmaan kuukaudessa, parhaimmillaan parissa viikossa, ellei nyt sattunut krouvin viinipiru viemään mieron tielle.

Near Future Labin hidasviestin on rikitetty toimimaan vielä niin, että laitetta pitää pitää lähellä kuin kukkaa kämmennellä, muuten viesti ei singahda mihinkään lähimpään vuosikymmeneen. Laite vaatii huolenpidon lisäksi liikettä. Jos käyttäjä nuokkuu tietokoneensa äärellä blogeja ja muita seuraillen viesti ei edelleenkään inahda lähtökuopistaan. Parempi siis vain näpytellä viesti ja lähteä rivakasti talsimaan vaikkapa vastaanottajan luo. Hyvällä säkällä viesti on perillä vastaanottajan IM-sovelluksessa parahiksi lähettäjän saapuessa paikalle. “Niin, laitoinkin sinulle viestiä tuossa juuri äsken kolme vuotta sitten tuosta ensi vuosikymmenellä starttaavasta projektistamme….”

Tämä laite soveltuu erinomaisesti toimistoarkeen niiden mukamastärkeiden viestien välittämisen vitkutteluun. Käy myös lomailun pääkommunikaatiovälineeksi tai meditaatioharjoitteiden apuvälineeksi.

[Near Future Lab via neural.it]

Menneille ajoille Thursday, August 23, 2007

Posted by Sami Oinonen in mopot, tee-se-itse.
5 comments

se-service-hulster.jpg
Ruotsalainen Stellan Egeland pokkasi pari viikkoa sitten custom-moottoripyörien maailmanmestaruuden speedway-henkisellä Hulster 8-valve-pyörällään. Kuvassa lederhoseneissaan itse tämän menneiden aikojen kaunokaisen rakentanut mestari. Aihetta olla ylpeä.

[Stellan Egeland via AMD]

Hurjat viikingit tulevat Tuesday, August 21, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, tee-se-itse.
2 comments

craftzine-vikings.jpg
Maailmanhistorian eittämättä tärkein julkaisu, ajankäyttöongelmista kärsivän nikkaroijan märkä uni, MAKE-lehti sai vajaa vuosi sitten rinnalleen käsitöihin keskittyvän CRAFT-sisarlehden. Ehkäpä nyt voisi vihdoin palata niihin ala-asteen kultaisiin neulontahetkiin ja vaikka neuloa tuollaisen mahtavan viikinkihatun kultaisine letteineen ja siipineen kaikkineen. Upeaa!

Tsiigaas mun nauloi ja mutterei! Monday, August 20, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
add a comment

magwear-magnetic-wrist-band.jpgMagwear on kehittänyt jokaisen pahassa IKEA-kierteessä olevan kodinsisustajan avuksi näppärän apuvälineen – ranteeseen kiinnitettävän pienen magneettitarjottimen, jossa ruuvit ja mutterit pysyvät näppärästi ja ovat helposti saatavilla.

Tämä erehdyttävästi päheätä designkelloa muistuttava apuväline tulee todella tarpeeseen, sillä ainakin minulla valtaosa nikkarointiin käytetystä ajasta menee joko kiinnitysvälineiden hamuamiseen lattianraosta tai niiden väistämättömän putoamisen estämisyrityksiin.

Tähän asti minulla on ollut sellainen teinivuosien tennishelvetistä jälkeenjäänyt hikinauha, jonka olen vuorannut ulkoapäin sinitarralla ja roudariteipillä ja siihen läiskinyt kulloiseenkin projektiin tarvittavat kiinnitysvälineet kuin panosvyöhön ikään. Tämän “saminvelcro”-nauhan ainoa huono puoli on tietenkin se, että hieman joutuu aina päätään hapuilemaan turhaan, sillä näköyhteyttä ei nauhaan luonnollisestikaan ole.

Itse asiassa Magwearin magneettiapuri on niin näppärän näköinen, että sitähän voisi pitää kädessä milloin vain. Olisi aika käytännöllistä, jos voisi rikkoa ns. jään baarissa ja lähestyä mieleistänsä henkilöä sanoen, “Ai, sulla näyttäisi olevan yks’ kymppimillinen mutteri, vaihdatko pariin lankanaulaan, mulla olisi tuossa niitä ylimääräisiä…ai sulla on noita rikkojakin, vau! ….” [via]

Päivällisfobiasta ja sen hoidosta Wednesday, July 25, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, tee-se-itse.
5 comments

semaclock-by-chris-hand.jpg
Päivälliskammo (deipnofobia) on eittämättä eräs nykyaikamme suurimpia vitsauksia. Aivan samoin kuin ambulofobia (kävelykammo), apeirofobia (äärettömyyskammo), oikofobia (kotikammo) ja syngenesofobia (sukulaiskammo).

Päivälliskammo tarkoittaa epänormaalia pelkoa päivällisiä ja päivälliskeskusteluja kohtaan. Ko. fobialla ei ole tietenkään mitään tekemistä sen kanssa, että 99% päivälliskeskusteluista nyt vain sattuu olemaan niin kuolettavan tylsiä, että jokainen järkevä pitää läpensä kiinni saadakseen kupunsa täyteen mahdollisimman nopeasti ja päästäkseen esimerkiksi hyvinkin viihteellisten MotoGP-tallenteiden tms. elämää suurempien “mies ja kone”-kategorian ajanvietteiden pariin.

Deipnofobia on kaikin puolin kiusallinen olotila sekä itse foobikolle että seuralaisille, sillä lautasella orpona nakottavien herneiden ja porkkanoiden siirtely mitä moninaisimpiin kubistisiin muotoihin on loppujen lopuksi aika luotaantyöntävää puuhastelua. Päivällispelkoista eivät kiehdo edes varjokuvat, nuo kiusallisten hiljaisten hetkien pelastajat, sillä maanitteluista huolimatta hän pysyy liikkumati ja vaiti.

Ja miksei pysyisi, sillä nyt vaitiolo kannattaa. Englantilaisen renessanssimiehen, Chris Handin, Semaclock tarjoaa päivällispelkoisille mitä parhainta ajanvietettä. Se on internetin uutisvirrasta foobikko-omistajansa määrittelemiä uutisia tikittävä laite, joka esittää tuoreimmat kuulumiset maailmalta viisariaakkosin kirjain kirjaimelta, vanhan ajan rautateiden siipiopasteiden ja lippumerkkien tapaan.

Semaclock kannattaa asentaa kotiinsa sellaiseen paikkaan, josta sen näkee mahdollisimman monesta pisteestä. Myös peilejä kannattaa käyttää hyväksi. Semaclock on luonnollisesti oiva lahja uusille naapureille. Ensin on kuitenkin hyvä varmistaa, että heillä on Internet-yhteys.

Ks. myös Tom Igoen Email clock

Mahtavan blogin ainesta Monday, July 23, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, tee-se-itse.
5 comments

sami-parkkinen-pavel-frolov-robosapiens.jpg
Sami Parkkisen ja Pavel Frolovin Robo Sapiens-saitti esittelee heidän vanhan kunnon Neuvostoliiton hengessä väsäämiä viehättäviä robottihahmoja. Kuvassa vasemmalla Mustache Bot ja oikealla Vege Bot.

Saitin Instant Robot-osioon on kerätty muutama muidenkin innovoima robohahmotelma. Keskellä kuvassa niistä tyylikkäin, erään innokkaan Jyrki-nimisen robottiharrastajan taidokkaan minimalistinen roudariteippi+c-kasettirobo, Kasetti Bot.

Robo Sapiensit ovat hivenen pelkistetympiä kuin Paul Loughridgen pikkurobot, mutta monella tapaa jopa viehättävämpiä. Tee-se-itse-“robotteja” esittelevästä PostSecretin kaltaisesta blogista tulisi varmasti jättimenestys. Iloa ja valoa kanssaihmisille-periaatteella.

Kädet on lyijyä ja gasokin on loppu Sunday, July 22, 2007

Posted by Sami Oinonen in überkuul, taide, tee-se-itse.
2 comments

stephane-halleux-robots.jpg
Stephane Halleuxin fantasiahahmot ovat käsittämättömän upeita. Hän näpräsi ensimmäisen “Tim Burton meets Moebius in a steampunkish alternate reality”-hahmonsa vanhasta saksalaisesta kirjoituskoneesta ja homma karkasi ns. lapasesta.

Hän toteaa portfoliosaitillaan kaukoviisaasti : “The man of tomorrow will more and more look like the man of yesterday!… You can’t stop the progress!!”. Hänen eilinen ja huomisensa vaikuttavat vähintäänkin mielenkiintoisilta. Kiitti jazmanautille vinkistä.


Sarjassamme “Toisen tulevaisuuden välttämätöntä rekvisiittaa” aiemmin:
#1, #2, #3, #4, #5, #6

Pitkäjänteistä suunnittelua Saturday, July 14, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
9 comments

ivy-queens-park.jpg
Naapuri tökkäsi talon seinän täyteen nauloja ja niihin lankoja ja maahan tuhansittain pienen pieniä muratteja, noita ilmajuuriensa avulla joka paikkaan suikertelevia köynnöskasveja.

Kysyin, oliko hän varmasti miettinyt loppuun asti vihersuunnitelmansa implikaatioita ns. pitkässä juoksussa. Miltä näyttäa talon seinä kymmenen vuoden kuluttua? Vai näkyykö sitä ollenkaan? Miten käy lokaalin biodiversiteettimme? Ovatko murateissa lymyilevät varpusparvet syrjäyttävä kauniisti kaartelevat lintukotomme pääskyt? Entä miltä tuntuu kun naapurusto joutuu taistelemaan päiväsumpille tullessansa tiensä läpi kukriveitsin ja liekinheittimin.

Naapuri hieman ihmetteli kysymyksiäni ja pyysi samointein katsastamaan labyrinttimaista vallihautamuodostelmaansakin. Siinä jäi meikäläisen elmukelmukirahvit kakkoseksi.


kuva: daily dose of imagery

Vaneria ulkoiluttamassa Monday, July 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in design, tee-se-itse.
5 comments

desellers-emergency-stool-5.jpg
En juurikaan ole mieltynyt kanniskelemaan käsissäni mitään, mutta jos olisi aivan välttämätöntä niin ehkä se olisi sitten d.e. sellersin Emergency Stool 5. Tästä yltiöfunktionaalisesta koivuvanerilevystä saa nimensä mukaisesti tuolin tai apupöydän kasaan erittäin nopeasti. Esileikatut osat napautetaan kevyesti irti vaikka otsalla ja kasausohjeetkin ovat levyssä itsessään.

Emergency Stool 5 toimii neitseellisessä muodossaan taideteoksena myös seinällä. Jos siis välttämättä haluaa jättää itsestään vaikutelman henkilönä, jolle mikään ei ole vierasta. Ei edes vanerilevyjen riiputtaminen seinällä.

Etana, sinä olet tähti! Saturday, June 2, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
2 comments

snail-painting-by-clockworkdoorbell.jpg
Näinä verkkaisina kesäviikonloppuina, kun on tekemisestä niin pulaa, voi piristää itseään ja valittuja luontokappaleita hyvinkin yksinkertaisella tavalla. Instructables -tee-se-itse -yhteisön jäsen “clockworkdoorbell” opastaa meitä avuliaasti valjastamaan etanoita pihapiirin kaunistaviksi liikkuviksi taideteoksiksi.

Koska koulun biologiantunneilta ei jäänyt päähän kuin pötsi ja satakerta, en ole varma löytyykö noita komeita kuorellisia etana 2.0-versioita meiltä päin. Mutta kotiloita olen nähnyt kipuavan löysin liikkein pitkin rantakallioita, joten ne kelvannevat tähän tarkoitukseen.

Betoniviidakossa elävät voivat soveltaa ohjeita miten haluavat. Esimerkiksi pilailuvälinepuodista voi ostaa vaikka muovikypäröitä ja maalailla niihin psykedeelisellä otteella jotain ikimuistoista. Ja sitten aamuyöstä reppuun kuumaa kaakaota, taskulamppu ja kypärät ja eikun etsimään väsyneitä kanssasisaria ja -veljiä ja läiskimään päähineitä näiden baarimatkasta uupuneiden ja isänmaantoivojen suojaksi. Toimii!

Viikon luontokuva #9 Thursday, May 31, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse.
2 comments

brass-bug-sculture-by-lockwasher.jpg
Kukkavaasia, tuulilasinpyyhkijöitä, ovikelloa, kakkumuotteja…

brass bug sculpture by Lockwasher

Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8