jump to navigation

Huhuu, liikettä! Monday, November 3, 2008

Posted by Sami Oinonen in trendit.
4 comments

Huhuu herra Überkuul, miksi te sinne horisonttiin vain tuijotatte?

Tehkää nyt tälle blogille jotain. Et ole kyllä kovin sosiaalista mediaa pyörittänyt viime aikoina. Tapitat sinne vain.

Ja meitäkin on tässä kaksi fania. Kärsivällisesti ollaan tässä odoteltu. Haloo!

Käytiin jo vaatekaapillakin. Tuli kylmä. Mutta nyt voitas taas tässä vähän fanittaa.

No, tapahtuuko sitä liikettä. Haloo, me ollaan niinku täällä päin.

Vai lähettäskö kotiin. Muumit.

Joo, muumit on rok.

Advertisements

Viikon luontokuva #23 Tuesday, January 15, 2008

Posted by Sami Oinonen in trendit.
add a comment

anne-zahalka-brown-bears.jpg
Ilmeinen ajankuva, ei mikään heikko signaali enää.

kuva: Anne Zahalka, Brown Bears – Wild Life


Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10, #11, #12, #13, #14, #15, #16, #17, #18, #19, #20, #21, #22

Jäitä perkele! Sunday, December 9, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
3 comments

hs-tuusjarvi-pekka-elomaa.jpg
Tyrmistyneenä, tyypilliseen tapaani, avasin aamuisen rituaalikäärön, jota myös hesariksi kutsutaan. Silmiini osui outo juttu jostain tempauksesta, jossa noin 50 vihmerää radikaalinuorta sivakoi keskellä Helsinkiä murtsikkasukset kirskuen.

Mitä ihmeen järkeä tuollaisessa on? Eihän siellä Helsingissä ole edes lunta! Itse asiassa, milloin siellä keskustassa ajoväylilllä on lunta ollut hiihdettäväksi asti? En jaksa muistaa. Aivan älytön idea. Ja siinä meni vielä 50 hyvää suksiparia aivan täysin pilalle. Varmasti olisi joku vähävarainen hiihtonarkkari niistäkin ollut mielissään. Nyt sukset porkkineen lojuvat varmasti jossain roskiksen kulmilla ongelmajätteenä. Pisteet kotiin.

Tempauksessa taisi olla kyseessä luonnonsuojelujärjestöjen masinoima ilmastoherätys. Sinänsä kunnioitettavaa, mutta paljon tehokkaampi kampanja olisi ollut, jos olisivat Kolera-altaassa styroxpalojen päällä pilkkineet. Ei ole jäitä, ei. Vain kohonnutta merenpintaa. Harvat päättäjät hiihtävät, mutta useimmat pilkkivät. Aina.

Voin tässä Länsi-Suomen kirjeenvaihtajan ominaisuudessa raportoida itään helsinkiläisille, että ei ole täällä Kirkkonummellakaan lunta, saati sitten jäätä. Tänäänkin satoi vettä, niin että purot solisivat ja jokienuomat olivat pullollaan.

Viime vuosina rakkaasta harrastuksestani retkiluistelusta (#1, #2, #3) on tullut lähinnä säälittävän toivonkipinän vahtaamista – josko huomenna olisi pakkasta ja jäitä. Viime viikon lauantaina nukuin monot jalassa, sillä pakkasta oli illalla messevät kuusi astetta. Herättyäni sivakoin tottuneesti kohti merenrantaa. Havahduin todellisuuteen meriveden helliessä polviani. Orastava jää oli yön aikana hävinnyt. Että otti kupoliin maksimusmitalla.

Kuva: Pekka Elomaa. S. Oinonen ja kumppanit Tuusulajärvellä iltaluisteluretkellä muutama vuosi sitten. Silloin kun tähän aikaan vuodesta oli vielä jäätä.

Ilmainen musiikki ja hyvinvointi Tuesday, October 16, 2007

Posted by Sami Oinonen in musiikki, trendit.
5 comments

le-soleil-est-pres-de-moi-by-angelferd.jpg
En ole koskaan juurikaan välittänyt teennäisistä hipsterbändeistä, mutta koska niistä näkyvin, Radiohead, on jokaisen itseään rockmusiikkielitistinä pitävän pakkopullaa, olen minäkin tuhlannut ropoja heidän albumeihinsa. Ja eiväthän ne mitään mullistaviaa suorituksia ole. Tosin Radioheadia ei missään tapauksessa saa kritisoida, vaan sopivassa seurassa pitää muistaa aina heittää heidän tärkeimmästä teoksestaan “OK Computer” jotain allaolevan kaltaista:

Radioheadin monikerroksiset äänitekstuurit eeppisine kaarineen luovat kuvaa riivatuista sieluista, jotka pelon, vieraantumisen ja tuskan ristipaineessa kamppailevat kohti merkitystä, kohti mysteeriä, kohti maailmaa, jossa sykkivät…

(ja sitten listataan lisää hipsteribändejä, jotta ei jää kellekään epäselväksi, että on sitä tullut musiikkia kuunneltu vuosikymmenien sivu)

…niin Pink Floydin huureinen horros, Pixiesin kirskuvat kitaravallit kuin My Blood Valentinen epäuskoinen symbaali.

No mitä muuta sitä voi minuna tehdä, kuin ostaa Radioheadin paljon puhutun In Rainbows-albumin? Siis niin tein. Koska albumin hinnan saa valita itse, mietin tovin mikä olisi oikea korvaus ja mistä itse asiassa kannattaa maksaa. Arvotin asiaa yksinkertaisen “Jos minulla ei tätä olisi, niin mistä jäisin paitsi nyt ja tulevaisuudessa?”-mallin kautta.

Vaikka Radiohead ei ole koskaan merkinnyt minulle juurikaan mitään, ajattelin kuitenkin, että Radioheadin kaltaiset uskaliaat yhtyeet piristävät kummasti muuten niin laiskaliikkeistä musiikkiteollisuutta. Ja ehkä tämän esimerkin kautta muutkin artistit, ennen kaikkea nousevat, uskaltaisivat. Jospa heille jäisi tästä suorasta kaupankäynnistään hieman enemmän massin pohjalle jolla tuottaa lisää hienoja elämyksiä, joista sitten minun ja lähipiirini hyvinvointi lisääntyisi.

Ajattelin siis itsekkäästi vain omaa hyvää oloani ja täräytin vetoomuksen hinnaksi kaksi puntaa. Käsittelykuluineen noin kolme ja puoli euroa. Pieni uhraus siitä, että minua hymyillyttäisi tulevaisuudessa yhä useammin. Latasin bittipaketin kovalevylle ja klikkasin play-ikonia (vrt. ennen “laitoin levyn levylautaselle ja laskin neulan vakoon”) ja katso, albumihan on hyvä. Paikoin jopa kauniskin.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla – satsaus tulevaisuuteen ja nippu näppäriä ralleja.

Osta hyvä elämä ja levy!


kuva: …le soleil est pres de moi…by angelferd

Aiemmin saagassamme “The rise and fall of evil empire – How to dethrone and decapitate the blood-sucking major labels in three simple steps”:

Trent Reznor ja suuret levy-yhtiö,
Euroviisut, YLE ja suuret levy-yhtiöt,
Avoin elämä, Steve Jobs ja suuret levy-yhtiöt
,
Vuosi 1997 ja suuret levy-yhtiöt,
Minun maailmani ja suuret levy-yhtiöt,
Robbie Williams, Thom Yorke ja suuret levy-yhtiöt,
Soittolistat, hittiputki ja suuret levy-yhtiöt,

Rataverkoston eilinen Thursday, October 4, 2007

Posted by Sami Oinonen in tee-se-itse, trendit.
5 comments

turun-rautatieasema.jpg
No niin, ja huomenna sitten rautatieaseman ostoon. Näpsäkkää, hieman ehkä lahoa asemarakennusta, vahtitupaa ja ratavartijan mökkiä tulee tarjolle reilun sadan kohteen verran kun valtio vihdoin aloittaa myymään yli tuhatta käytöstä poistettua rautatierakennustaan. Ensimmäisen erän tarjouksia voi jättää sisään aina marraskuun loppuun asti. Pikaselailulla ainakin Alavuden ja Lieksan Mikkelin seudun asemat herättivät kansalliromanttisia värinöitä.

Lapsuusmuistojen kesähetket – vanhan asemarakennuksen portailla jäätelön valuessa sormille lättähattua odotellessa – saavat monet nostalgikot leppymään, vaikka edessä olisikin kymmenvuotinen kunnostusprojekti tai muuten haasteellinen kohde (ks. kuva). Ketäpä isänmaan ystävää ei kiinnostaisi mahdollisuus osallistua kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten vaalimiseen (älä ks. kuvaa).

Voi taas istahtaa aseman portaille. Ja ihmetellä kun korkeateknologinen luoti pyyhältää tuvan ohi, muttei pysähdy enää koskaan.


kuva: Markus Koljonen

Minä teen nyt näin, kiitos! Wednesday, September 19, 2007

Posted by Sami Oinonen in musiikki, trendit.
3 comments

coaching.jpg
“We will put out one last album for Universal and after that we will sell albums directly to fans from our website at (say) $4 an album”. (via)

Näin toteaa Nine Inch Nails-yhtyeen Michael Trent Reznor. Hänen lupauksensa kuulostaa varsin mukavalta. Hän lienee oivaltanut, että laiskaliikkeisen levy-yhtiön lisäarvo on näinä moderneina digitaalisen jakelun aikoina ja hänen etabloituneen NIN-brändinsä näkökulmasta vähintäänkin kyseenalainen.

Ulkoistetunkin toiminnan, tässä tapauksessa lähinnä musiikin markkinoinnin, jakelun ja myynnin, voi ottaa takaisin haltuunsa, jos vain uskoo taitavansa homman itse paremmin. Ja olemaan ilman välikäsiä lähempänä fanejaan.

Toivottavasti Reznorille ja kaltaisilleen jää uudessa huomenessa aikaa kuitenkin keskittyä itse olennaiseen, eli musiikkiin.

Aiemmin saagassamme “The rise and fall of evil empire – How to dethrone and decapitate the blood-sucking major labels in three simple steps”:

Euroviisut, YLE ja suuret levy-yhtiöt,
Avoin elämä, Steve Jobs ja suuret levy-yhtiöt
,
Vuosi 1997 ja suuret levy-yhtiöt,
Minun maailmani ja suuret levy-yhtiöt,
Robbie Williams, Thom Yorke ja suuret levy-yhtiöt,
Soittolistat, hittiputki ja suuret levy-yhtiöt

Ei kahvipullaa tänään, kiitos! Tuesday, September 18, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
5 comments

the-new-fred-meyer-on-interstate-on-lombard-by-lyzander.jpg
Amerikkalainen tutkija Charles Courtemanche on todistanut bensan hinnan ja liikalihavuuden välisen syy-yhteyden. Charles puikotti pedantisti aikasarjoja parin vuosikymmenen ajalta ja päätyi lopputulemaan, että mitä kalliimpaa menovesi on sitä hoikemmaksi amerikkalaiset käyvät. Ihmishenkiä säästyy ja valtiokin säästää miljardeja dollareita. Asiallista.

Amerikkalaiset siis korvaavat bensan kallistuessa autoilua kävelemällä pikkupätkät jalkakäytävien virkaa toimittavissa raviojissa (nimimerkillä “Sainko kaljatölkistä päähän kun kävelin tienpientareella jalkakäytävättömässä Teksasissa päivänä muuanna, sainko?”) ja syömällä terveellistä kotiruokaa “Autolla ostarin pizzapubiin ja jälkkäriksi kilon suklaakakut per naama”-illan sijaan. Toisin sanoen halpa bensa lihottaa.

Jatketaan samaa rataa täällä Suomessakin. Sunnuntaina bongasin Haukivuoren SEO:lla 95E-litrahinnan kivunneen jo absurdilta tuntuvalle ns. kaikkien kipurajojen äitien kipurajalle, 1, 42 €. Eli hintaan, jolla sai mummonmarkan aikoina kaurapuurolautasellisia koko kyläyhteisölle.

Koska kaikkialla muualla litrahinta tuntui olevan siinä 1,30€:n tuntumilla, niin olen täysin vakuuttunut siitä, että SEO:n satunnaiselta tuntuva seikkailu on Mikkelin kaupungin masinoima hanke Haukivuoren nousevien terveydenhoitokustannusten lennon katkaisemiseksi. “Pannaan mummot ja papat nissaneistaan kävelemään”, taitavat kaupunginvelhot ajatella.

Eipä tehnyt mieli enää tarttua huoltiksen sinänsä ilmeisen mehukkaaseen “kahvi+munkki 2 egee”-tarjoukseen tai investoida “5 twixsnickersmarsyankeebountya 2 egee”-satsiin. Parempi olla hoikassa kunnosssa, että auto kuluttaisi vähän vähemmän.

Lähellä ja kaukana Monday, September 17, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
1 comment so far

juha-myllymaki.jpg
Naapurin poika sai kännykän. Hän on siitä kovin ylpeä. Sellainen vanha peruspatukka, mutta kuitenkin. Yksi päivä se sitten soi ensimmäisen kerran hänen lapioidessaan välipalajukujukua.

“O-ho, tärkeä puhelu”, hän totesi silmät lautasina.

Puhelimen hankkinut ukkinsa soitteli. Eivätpä muut siihen soitakaan. Mutta ukki on nyt aina lähellä. Ja poikakin. Poika on neljä.


Poika tapasi Amerikan ihmemailla asuvan tyttökaverinsa (3v.). Kerran vuodessa tapaavat ja hauskaa on. Vuoden ero on unohtunut hetkessä. Tai sitten eivät oikein vielä muista.

Nyt harkitaan ihan vakavasti josko aloittaisi säännölliset skype-videopuhelut, jottei odottavan aika olisi niin pitkä. Vai eivätkö tapaamiset sitten enää tuntuisi miltään?

kuva: Juha Myllymäki

Viikon luontokuva #15 Saturday, August 25, 2007

Posted by Sami Oinonen in status quo, trendit.
add a comment

portfoliocom-what-excessive-pay-package.jpg
Yhdysvalloissa yritysten toimitusjohtajat ansaitsivat vuonna 1970 keskimäärin 28 kertaa enemmän kuin keskivertotyöntekijä (vas.). Vuonna 2005 toimarit nylkyttivät näkkäri- ja vesilinjalla, ansaiten hikisesti 465 kertaa enemmän kuin korporaation uskollisista työmuurahaisista esimerkillisin (oik.).

[Portfolio.com, via]


Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10 , #11, #12, #13, #14

Viikon luontokuva #14 Saturday, August 18, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
2 comments

japanese-population-pyramids.jpg
Pyramidista leijaksi ja sitten kops! Japanin väestöpyramidi 1950-2050e.

[The Economist]


Viikon luontokuva #1, #2, #3, #4, #5, #6, #7, #8, #9, #10 , #11, #12#13

Kuuden festarilipun kokoelma vuodelta 2012 Tuesday, August 7, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
3 comments

festariliput.png
Ennen räplättiin festareillekin paperilipuin ja kehysteltiin niitä huussin seinille kuin rakkaimpia muistoja konsanaan. Tulevaisuudessa kuka tahansa voi tuikata digilippunsa internetin rajattomalle arkistohyllylle. Siellä ne muistot säilyvät aina, kulumatta.

Lokeista, evoluutiosta ja dinosauruksista Wednesday, June 27, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
7 comments

xenozoic-tales-vol-1.jpgHesari puuttui viime perjantaina erittäin oleelliseen urbaaniin ongelmaan – röyhkeisiin lokkeihin. Tai lokkien näkökulmasta katsottuna siis lihapiirakoiden heikkoon tarjontaan. Kepeässä kesäsarjassaan “Hesari Testaa ja Aprikoi” toimittajat olivat tyypittäneet Helsingin torikahviloita ja tarkastelleet kuinka kauan kestää kunnes yksinäinen lihapiirakka katoaa tuomiopäivän apostolien lailla kärkkyvien lokkien kitoihin. Ja huonostihan siinä aina kävi. Ennemmin tai myöhemmin lokit plokkasivat eineksen kitaansa.

Artikkelista innostuneena lähdin viime sunnuntaina testaamaan Seurasaaren lokkipopulaation kiriherkkyyttä. Sanoisin, että yllättävän laiskoja siipiveikkoja siellä. Testikappaleista (leipä, mansikka, peruna) riippumatta niiden osoittama mielenkiinto almuja kohtaan oli varsin laimeaa. Jäi sellainen vaikutelma, etteivät viljatuotteet, hedelmät tahi vihannekset kiinnostaneet niitä lainkaan.

Tämä on huolestuttavaa, sillä testini tulos voidaan tulkita vain yhdellä tavalla: Urbaaneista lokeista on tullut liian nirsoja. Elitistejä. Gourmeesnägärihetken perässä viipottajia. Toista se oli ennen, kun lokit sentään nappailevat särjen sieltä sillin täältä. Nyt niille kelpaa vain prosessoitu ja teollisesti valmistettu metaruoka.

Tässä he seuraavat samaa kehityspolkua kuin nykyajan varhaisteinit, joiden elämän suurinta hupia on piehtaroida mäkkärissä aamun sarastuksesta illan tyveneen ranskisten keitinöljyn kutsuvassa odöörissä. Kaurapuuro on heille menneiden sukupolvien apetta, jonka mainitsemisesta saa kaveripiirissä osakseen vain pahaa karmaa ja “iivölaita”.

Miten ratkaista pahanilkisten lokkien ylilentojen ja syöksähtelyjen aiheuttamat sydämentykytykset ja snägäripirtelön menetykset? Tällä trendillähän lokeista kehittyy kolmessa sadassa vuodessa puolen metrin nokan ja parimetrisen siipien kärkivälin omaavia sekunda-albatrosseja. Silloin ei ole ihmiselämäkään enää pyhää.

Lokkiongelman ratkaisemisessa on valittavana mielestäni kahtaa taktiikkaa: Harhautus tai Vastaisku. Harhautus tarkoittaa sitä, että siirretään joka kevät suurimmat lokkimagneetit kuten Kauppatori ja Hietsun tori paikasta toiseen. Näin lokit hahmottelevat ilmaista lounasta turhan panttina haavi auki Kolera-altaan kulmalla tai Hietalahdessa, jos molemmat sijaitsisivat ensi vuonna vaikka Pohjois-Haagassa, seuraavana Mellunmäen metroasemalla ja sitten Olarinluoman pelloilla.

Tosin pelkään, että tämä olisi vain väliaikainen onnenkantamoinen, sillä kyllähän metropolialueen lokkipopulaatio äkkäisi ennen pitkää, että kaksijalkaiset yrittävät niitä jallittaa. Ja piankos heillä olisi sellainen gridipohjainen tiedustelijaplatuuna yläilmoissa ja ennakoimassa seuraavaa Kauppatorin paikkaa. No, ehkä vuosikymmen tuolla taktiikalla selvittäisiin.

Vastaisku on suhteellisen suoraviivainen, tosin hieman verinen taktiikka. Siinä kloonattaisiin divisioonan verran triaskauden lentoliskoja ja koulutettaisiin ne saalistamaan lokkeja tätä tarkoitusta varten perustettavassa Korkeasaaren Siivekäs Tuho-yksikössä. Johan loppuisi lokkien aneeminen vikinä. Tosin pelkään, että ennen pitkää muuten niin mukavat ja pienlentokoneen kokoiset avustajamme saattaisivat tykästyä hieman helpompiin saaliisiin, sellaisiin kaksijalkaisiin tallustajiin…

Jos niin huonosti kävisi, kannattaisi ehkä kloonata joitain ketteriä vipeltäjiä, vaikkapa aina niin napakasti raatelevia velociraptor-liskoja ja kouluttaa ne saalistamaan ilkeämielisiä lentoliskoja tätä tarkoitusta varten perustettavassa Korkeasaaren Ratkiriemukkaat Raatelijat-yksikössä. Tosin pelkään, että ennen pitkää…


kiitos Henry Rollinsille ja Mark Schultzille innoituksesta.

Uuteen nousuun? Monday, April 2, 2007

Posted by Sami Oinonen in kuluttaminen, musiikki, trendit.
4 comments

champion-diver-lynn-morrison-1954-by-philippe-halsman.jpg
Apple ja EMI julkaisivat tänään ensiaskeleen kohti maailmaa, jossa digitaalinen musiikki laukkaa soittimesta toiseen kivuttomasti ilman mitään monimutkaisia digitaalisia käyttöoikeuksien rajoituksia. Ihanaa. Voin tästä lähtien ostella EMI:n katalogin A:sta Ö:hön ja siirrellä musiikkia laitteesta toiseen miettimättä sen kummemmin epäolennaisia omistajuuskysymyksiä. Kyllä meni musiikinkuuntelijan moniongelmainen elämä helpoksi.

Se tietysti korpeaa, että lehdistötiedotteen mukaan DRM-vapaa kappale on kalliimpi (€1,29) kuin DRM-suojattu kaimansa (€0,99). EMI perustelee tätä sillä, että DRM-vapaa eli “premium download” on kaksi kertaa laadukkaampaa kuin nykyiset rampautetut digibiisit. Hieman nurinkurista luomulogiikkaa.

Mutta se on mukavaa, että kokonaiset albumilataukset tarjotaan jatkossakin nykyisen hintaisina, mutta vapaina ja mikä tärkeintä korkealaatuisina.

Tähän mennessä olen tyytynyt lähinnä rippaamaan cd:ni iTunesiin, ehkä jatkossa ostan sieltä jopa jonkin albuminkin. Joskus sitten. Myöhemmin. Ja oliskohan niitä kiinnostavia EMI:n artisteja sitten vielä…?

Joka tapauksessa, kolminkertainen Eläköön-huuto Steve Jobsille ja EMI:lle, jotka palauttivat uskon albumiformaattiin ja samalla napauttivat yksittäisen digitaalisen kappaleen hinnan ikään kuin huomaamatta ylöspäin n. 30%. Aika fiksu veto.


kuva: (c) Philippe Halsman, Champion diver Lynn Morrison, 1954

Aavaa preeriaa Wednesday, February 21, 2007

Posted by Sami Oinonen in bizarre, trendit.
add a comment

…Huge, compelling, pneumatic. They burst out of tight red dresses—preferably red—or teased among feather boas, or flanked a dizzying cleavage that plunged to tantalising depths. These were celebrated, American breasts, engineered by silicon to be as broad and bountiful as the prairie.

Nyt olen kaiken lukenut. Kotiraamattuni The Economist jaksaa yllättää aina. Uusimmassa numerossa on muistokirjoitus kenestäpä muusta kuin Anna Nicole Smithistä, modernin julkkiksen kauhukuvasta.

Perhemaantiede Friday, February 16, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
2 comments

parrot-girls.jpg
Jos haluat lapsesi parasta, pysy kaukana Iso-Britanniasta, muuta Hollantiin. Tämä on kärjistettynä UNICEF:in julkaiseman raportin “Child Well-Being in Rich Countries” sanoma.

Raportin mukaan Iso-Britannia on pahnan pohjimmaisena ja jopa huonompi kuin Yhdysvallat. Raportin kärkiviisikossa komeilevat Hollanti, Ruotsi, Tanska, Suomi ja Espanja. OECD-maita on arvioitu raportissa kuudella mittarilla mm. aineellinen hyvinvointi, turvallisuus & terveys ja perhe & lähipiiri.

Raportissa myönnetään suoralta kädeltä tietyt tilastollisest heikkoudet, mutta toivotaan, että raportti herättäisi debattia lasten hyvinvoinnista. Tässä on ilmeisesti onnistuttu, sillä briteissä kuohuu, labour syyttää konservatiiveja ja päinvastoin, raporttia haukutaan puutteelliseksi ja dataa vanhaksi.

Mutta mitä ajattelevat globaalit ja verkottuneet maailman kansalaiset? Muutama kommenti Metafilteristä raportin tiimoilta.

Irish kids always seemed really happy and well adjusted to me. Even with the crazy nuns beating the shit out of them all the time. I thought they’d do better.

Every Canadian needs to read this before the next election. We need to get back on track. The more we emulate the real civilized world and the less we follow the nation below us the better off we’ll be.

Scandinavian kids are so happy because of all the fancy Scandinavian-designed baby products.

The single most important factor in child wellbeing is the immediate presence of surf beaches.

+ kokemuksia Ruotsista ja Englannista.

[Raportti: PDF via Metafilter]

Kohti täydellistä turvallisuudentunnetta Monday, February 12, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
add a comment

three-colors.jpgJapanin kännykkämarkkinat ovat Business Weekin mukaan saavuttaneet jo lähes lakipisteensä. Vuoden 2006 lopussa maassa oli 95 miljoonaa matkapuhelintilaajaa. Niinpä operaattorit hakevat kasvua väestön molemmista ääripäistä – lapsista ja vanhuksista.

Lapsia puhelimissa viehättävät varmasti kivan pirtsakat karamellivärit ja televisiosta tutut piirroshahmot mobiilimuodossa ja vanhempia taasen puhelinten turvaominaisuudet.

Tarjolla on esimerkiksi hälytysnappitoiminallisuus, joka sinkauttaa lapsen olinpaikan vanhemmille tai lisämaksusta kellon ympäri päivystävälle vartiontifirmalle. Toinen vastaava lähettää hädän hetkellä olinpaikan kolmeen esiohjelmoituun numeroon ja täräyttää ilmoille 100 desibelin hälytysäänen, joka tainnuttaa kyllä sekä lapsenahdistelijan että lapsenkin kuuloelimet. Kolmannessa puhelimen sulkeminen aiheuttaa lokaatiotiedon lähettämisen lisäksi kameran automaattisen laukaisun. Näppärää, jos todisteita myöhemmin kaivataan.

Veikkaanpa, että nämä turvaominaisuudet ja niihin liittyvät palvelut tulevat olemaan erittäin suosittuja  etenkin maissa jossa pelon kulttuuri kukoistaa.

[Business Week]

Jeesuksen toinen tuleminen Wednesday, February 7, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
add a comment

broncho-billy-and-the-redskin.jpg
Steve Jobs, digitaalisen aikamme ikivalo, luki eilen madonluvut suurien ja pirullisten levy-yhtiöiden peukaloruuville. Hänen avoimen elämän hengessä sivauttama manifestinsa “Thoughts on Music” on messiaanista tekstiä. Ja koko digiuniversumi on polvillaan. Hän visioi maailman jossa kuluttajat danssahtelevat kuin kesäpellolla mehiläiset kuunaan levittäen musiikkia kukasta kukkaan, ilman mitään piratismin estomekanismeja.

Imagine a world where every online store sells DRM-free music encoded in open licensable formats. In such a world, any player can play music purchased from any store, and any store can sell music which is playable on all players. This is clearly the best alternative for consumers, and Apple would embrace it in a heartbeat.

Tässä vaiheessa täytyy tietysti kunnon blogisuckup-tyylin mukaisesti korostaaa, että näinhän minäkin olen aina visioinut ja itse asiassa minun esseeni vuodelta 1997, “The rise and fall of evil empire – How to dethrone and decapitate the blood-sucking major labels in three simple steps”, käsitteli jo hyvin pitkälti maailmaa, jossa digitaalinen sisältö liikkuu vapaasti paikasta toiseen, kunhan se on ensin vain jostain ostettu ja tekijöille korvaukset kilahtaneet. Että vanhaa proosaa siis.

Mutta kaiken kaikkiaan mahtavaa. Vapaudestahan me kuluttajat tykkäämme. Ja Stevekin, varsinkin nyt kun Applen dominanssi on digimusiikin saralla kiistaton.


Kuvaselitys. Kuvassa neljä suurta levy-yhtiötä + ÄKT kurittavat kuluttajapoloa ja yrittävät vääntää häneltä viimeisenkin pennin tarjoamillaan Greatest Hits-kokoelmilla. Kuvassa vasemmalla vapahtaja Jobs yllättää heidät pahki itseteosta pysäyttäen yhtiöiden pirullisen verenjuoksutusoperaation.

“Sinä tulit, Steve”, huoahtaa kuluttajapoloinen.
“Ällös pelkää kurja, kyllä elo on iloa ja valoa jos mukaani lähdet sä.”
“Tokihan minä, nuo ruojat ovat vain minut skalpeeranneet jööttihiteillään.”
“Ällös huoli, käykäämme iTunes-kaupan kautta kotiin.”
“Huraa, saanhan myös oranssin iPodin, saanhan?”
“Toki toki, lapseni.”


Tämä kirjoitus on tämän blogin noin neljässadas joko Steve Jobsia kuolaava tai suuria levy-yhtiöitä teilaava. Sinänsä kunnioitettava saavutus, varsinkin ottaen huomioon että tämä kirjoitus on vasta blogini #709.

Syö aitoa ruokaa…tunteella Thursday, February 1, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
2 comments

kill-tomato-by-lobo2005.jpg

If you’re concerned about your health, you should probably avoid food products that make health claims. Why? Because a health claim on a food product is a good indication that it’s not really food, and food is what you want to eat.

Mahtava essee aidon ruoan ja perinteisten ruokakulttuurien puolesta. Virkistävää luettavaa näinä ravintoaineiden hysteerisen kyttäämisen ja terveyden optimointiin tähtäävien moninaisten ihmedieettien, ruoka-apostolien ja terveyspatukoiden aikoina.

[Unhappy Meals – New York Times]

Rahattomat, lihavat ja onnettomat Thursday, January 18, 2007

Posted by Sami Oinonen in trendit.
4 comments

Vitkuttelusta on tulossa kansantauti. Ihanaa huomata, etten ole yksin. Minä ja erittäin monet muut kaltaiseni keksimme aina jotain mukamas tärkeämpää tekemistä ettei meidän tarvitsisi paneutua todella tärkeisiin asiohin, jotka vaatisivat ehdotonta huomiotamme.

Kanadalaisen professori Piers Steelin tuoreen tutkimuksen mukaan, joka muuten kesti kymmenen vuotta ajatellun viiden sijaan, viivyttely on räjähtämässä käsiin. Jos vuonna 1978 noin 5% amerikkalaisista piti itseään kroonisina vitkuttelijoina, niin nyt peräti neljännes on vajonnut vitkuttelun alhoon. Ja mitä amerikkalaiset edellä, sitä muut maat perässä. Näin ne hyvät trendit etenevät.

After 10 years of research on a project that was only supposed to take five years, a Canadian industrial psychologist found in a giant study that not only is procrastination on the rise, it makes people poorer, fatter and unhappier.

Tutkimuksen hälyttävin anti on tuo havainto, että vitkuttelu tekee ihmisistä köyhempiä, lihavempia ja kaiken kaikkiaan onnettomampia.

No miksi asiat ovat näin huonosti? Tästä on syyttäminen etenkin kodin viihde-elektroniikkaa, joka harhauttaa meistä lujatahtoisimmatkin pois olennaisen tekemisestä. Aina voi surffata netissä, näpytellä kännyä, pelata konsolilla jne. Aina voi näprätä jotain. Ja töissäkään ei pääse värkkimaailman lumoista: sähköposti on kalvonheiton päässä, kopiokoneissa on faksit ja snäkkiautomaateissa pyörii tavarat kivasti.

That stupid game Minesweeper — that probably has cost billions of dollars for the whole society…the U.S. gross national product would probably rise by $50 billion if the icon and sound that notifies people of new e-mail suddenly disappear

Psykologi William Knaus, joka on kirjoitanut eloonjäämisoppaita viivyttelijöille jo vuodesta 1977 (niin, mitähän hänkin pakenee), toteaa vielä, että kroonisia viivyttelijöitä on vaikeampi saada tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi kuin on saada alkoholisteja raittiiksi.

Oho! Mutta onneksi minulla ei nyt sentään ole kovin huonosti pullat uunissa. Olen itsediagnoosin perusteella analysoinut itseni hyväksi vitkuttelijaksi.

Totta! #7 Monday, January 1, 2007

Posted by Sami Oinonen in musiikki, trendit.
5 comments

I think the future lies in being able to have wireless access to every record ever recorded on a device that can hold everything you could possibly need with enough memory. So if I want to play it on any speaker I’m near, all I have to do is [wirelessly] transmit to the speaker system and I’m done.

Bob Kohn, co-founder, eMusic
in Forbes

Valloittavan oikea visio musiikinkuuntelun tulevaisuudesta. Uskon niin. Mutta montakohan vuotta tuon vision toteutumiseen menee?


[Totta #1, Totta #2, Totta #3, Totta #4, Totta #5, Totta #6]